Nämä meidän projektit etenee hitaasti mutta varmasti. Viime keväänä oli se keittiöproggis – pian ollaan vuosi saatu nauttia valoisasta ja toimivasta keittiöstämme. Tänä keväänä se on eteinen + portaikko -maalausprojekti, nyt kun on viimein saatu myös portaikon valotilanne kuntoon. Sähköjen uusiminenhan on ollut tällainen ikuisuusprojekti myös, eikä se ole vielä kokonaan valmiskaan. Uusia sähköjä on vedetty taloon vähän kerrassaan. Yläkerta on jo valmis, alakerrasta puuttuu parin kattolampun ja pistokkeen vedot, kellarissa on vielä paljonkin hommaa.

Muutama viikko sitten yläkerran sähkötyöt saatiin päätökseen ja samalla valmistui portaikonkin valaistus. Melkoisella vaivalla saatiin lamput paikalleen; etenkin portaiden yläpäässä tehtävä oli liki mahdoton, ihan ylettymissyistä. Siihen saumaan soitti exä kysyäkseen onko ok, että tosikoine käy hakemassa uikkarinsa, kun olivat uimaan menossa. Lähes suutuin. Totta kai on ok, senkun tulee kotonaan käymään, mitäs moisesta soittelet! Lampun haastava kiinnitysurakka oli pahasti kesken.

Ihan jo tuo uusi valaistus teki portaikosta, noh, valoisamman. Samalla tietenkin alkoi korostua portaiden maalin surkea tila ja sekä seinien että portaiden ja eteisen lattian kamala väritys. Meillä oli jo maalitkin valmiina, ei vaan ollut muka koskaan oikea hetki ja aikaa aloittaa maalausprojektia. Keskimmäisen kysellessä matkrahaa – tyttö on lähdössä oppilasvaihtomatkalla Saksaan tässä tulevalla viikolla – mies päätti aloittaa maalausurakan, josta herui tytölle työtunteja niin että sai tienattua rahaa matkakassaansa.

Pari viikkoa sitten mies ja keskimmäinen aloittivat siis seinien maalauksen. Silloin oli keskimmäinen täällä keskenään, siis ainoana tytöistä. Sunnuntaina palasivat toisetkin. Esikoinen ei silloin jaksanut vaivautua, mutta tosikoinen maalaili pari tuntia hänkin. Viime viikonloppuna seinien maalausta jatkoivat mies ja esikoinen ja eilen minä ja mies vielä viimeisteltiin urakka. Tai ainakin suurin osa siitä. Kai siellä vieläkin pitää rullailla kattoon toinen kerros (ainakin) ja osasta seiniä puuttuu kolmas kerros. Portaikosta siis. Eteinen on oma lukunsa; osa seinistä on maalattu, mutta kaappien tyhjennys ja siirtely on mahdollista vasta kesällä.

Valkoiset seinät liki häikäisivät!

Tytöt ovat kaikki nyt toisilla vanhemmillaan. Eilen oli siten hyvä hetki aloittaa portaiden maalaus, kun ei kenenkään tarvitse mennä yläkertaan ennen kuin tänä iltana taas. Joka toisen portaan taktiikka on aika haasteellinen noissa portaissamme, testasin. Maalasin eilen portaisiin ensimmäisen pohjamaalikerroksen valkoista, pystyosat sai kaksikin kerrosta maalia eilen. Tänään maalasin vielä yhden kerroksen. Nyt on vitivalkoiset portaat! Askelmat saavat munakoiso-viimeistelyn, ehkä pääsiäisenä, ehkä neljän viikon päästä, riippuen miten tuo maalikerros tuosta asettuu. Pystyosat jäävät valkoisiksi.

Seinien maalaaminen on tylsää puuhaa. Portaiden maalaamisesta tykkään. Ja kun viimein pääsin toteuttamaan jo vuosi sitten tehtyä suunnitelmaa (joka on ihan hivenen elänyt tässä matkan varrella) portaiden ja eteisen ja yläkerran käytävän lattioiden maalaamisesta, sisäinen sisustussuunnittelijani on kömpinyt luolastaan ja minulla on kaikenlaisia ideoita, kuten tassunjälkien spraymaalaamista portaisiin ja jonkinlaisen ornamentin spray-maalaamista pystyosiin.

Tällä hetkellä portaikossa on kaikki valkoista, häikäisevän valkoista. Miten paljon valkoinen maali tekee valoisammaksi! Ennen eteisemme ja portaikkomme oli kuin mikäkin luola. Ei enää. Odotan vaan, että voin laittaa taulut ja kuvat takaisin seinälle ja voi taas elää normaalisti eikä rempan keskellä. Viikon, pari, ennen seuraavan projektin aloittamista. Elämää vanhassa rintamamiestalossa.