Mitä yhteistä niillä on? Lasinsirpaleilla, metalliromulla, kivillä ja risuilla? Kaikkia niitä kerättiin tänään meidän pihalta ja pihan tuntumasta, takapihan metsikönreunasta.

Päivä valkeni vaihteeksi kauniina, eilisten sateiden jälkeen. Ulkona oli yli kymmenen astetta lämmintä jo (“jo”) yhdentoista aikaan, kun mentiin koirien kanssa ulos aamun ekalle kävelylle (hei, eilen mentiin ulos ekan kerran vasta puolenpäivän jälkeen!). Patistettiin tytöt pukeisiin ja pihalle, kunhan koiratkin oli saaneet aamupalan. Haravanvarteen lehtiä ja risuja haravoimaan, jokikinen likka. Koirat kytkettiin pihalle, mies kävi autotallin rojujen kimppuun ja minä kävelin metsänlaitaan jätesäkin kanssa.

Tiesin jo valmiiksi, että siellä on lasia. Rikkonaisia pulloja ja isojakin lasinpaloja. Tiesin myös, että siellä on ruosteista romurautaa. Vanhoja saranoita ja nauloja. Mutten ollut ollenkaan varautunut siihen, mitä sieltä puskista, kivien ja sammalen alta löytyi! Näyttäisi siltä, että kun tämän talon ikkunoita joskus ammoin uusittiin, heitettiin vanhat tylysti sinne metsikköön. Siellä oli isoja ja pieniä ikkunalasinpaloja, ikkunoiden saranoita ja järkyttävän kokoisia rautanauloja. Osin mullan alla, osin pinnassa.

Keräsin säkillisen sitä jätettä sieltä meidän käyttämän polun vieriltä ja kohtalaisen järkyttyneenä siirryin toiselle puolen, kompostin taakse tutkailemaan, mitä sieltä löytyy. Siellä oli ihan eri setti roskaa. Rikkinäisiä ja ehjiäkin viinapulloja, erilaisia korkkeja, valmislaatikoiden vuokia (tyyliin Saarioisten maksalaatikosta), muovisia rasianpaloja, isojakin ruosteisia romurautahässäköitä niin upoksissa, etten saanut niitä edes ylös. Niin ja muovia. Rakennusmuovia kaikkialla. Ihan kuin koko metsänlaita olisi joskus muovitettu!

Sen siivousurakan päätyttyä tartuin haravaan minäkin. Aloin haravoida nurtsilta kiviä takaisin pihatielle. Kolatessa kivet kulkevat. Ei ole kiva ollenkaan kolata pitkää soratietä, kun sora lähtee mukaan. Eikä varsinkaan ole kiva keväällä yrittää saada soraa takaisin pihatielle. Vielä vähemmän kiva on yrittää ajaa nurmikkoa, jossa on soraa. Ei me sitä ihan kaikkea varmaan saatu pois, mutta pahimmat.

Kun piha oli haravoitu ja järjestelty, viritettiin jo maaliskuussa ostettu riippumatto puiden väliin. Siis, ei me mitään kärsimättömiä, mutta kun sillon jo tuntui, että kesähän on ihan ovella! Vielä tuli takatalvi ja toinenkin, eikä niitä riippumattokelejä varmaan vieläkään päivittäin ole (niin ja onhan vielä töitä ja kouluakin), mutta nyt on köydet puissa ja riippiksen saa pihalle helposti aina kun siltä tuntuu. Eikä sada.

Keittiö sai tänään olla ihan keskenään viimeisiä vaille. Ollaan tässä vielä pitkin viikkoa, Vappua ja eilenkin viimeistelty sitä, ja silti vielä siellä on muutama homma tekemättä. Tänään oli kumminkin niin upea päivä, että käytettiin se illan sateeseen saakka pihatöihin. Vaikka mies grillasi päiväruuaksi juustohampurilaisia ja Tinos-makkaraa, joutui siellä keittiössä vähän hommia tekemään. Ruokahommia. Tytöt sai quesadillat välipalaksi jossain välissä ennen kuin vein esikoisen tallille, ja päiväruuan lisukkeiksi duunailin salaattia ja parsaa.

Siinä kuuden pintaan lähdin hakemaan tallin koulukisavoittajaani kotio. Kehällä kaivelin aurinkolaseja silmille, vaikka vettä (ja rakeita) oli alkanut tulla oikein taivaan täydeltä – ajoitus ei olisi voinut olla parempi! Tuumiskelin, että aurinko paistaa ja vettä sattaa, taitaa tulla kesä. Antaa tulla vaan! Meillä on iso ihana piha, riippumatto, trampoliini, tikkataulu (minä jo leikin Robin Hoodia yks ilta ja halkaisin tikan toisella 😀 ), grilli, kaasupoltin, yrttejä, kukkia sun muuta istutettu ja tarkoitus on muurata tiiligrilli savustimella ja kasata pihalla pressun alla odottava leikkimökki varastoksi, joten ulkoprojektiakin riittää 😉