Saariseilkailu

Kesän ehkäpä kaunein päivä, Suomessa ollen. Lapset toisilla vanhemmillaan kaikki. Istuttiin miehen kanssa olkkarissa iPadiemme kanssa, sisällä kyhjäten ihan silkasta tottumuksesta. “There's a whole lot of things to do and places to visit around Helsinki, but somehow I'm just so bored with this place,” tuumasin miehelle ja jatkoin padini kimpussa. “Still, it's a beautiful day outside, we really should do something!” nostin pääni uudelleen ruudusta.

Mies pohti hetken. “Yeah… Let's go for a ride somewhere, like Porvoo or Tammisaari.” “Let's! I'd like Tammisaari better, I've only visited it a couple times maybe. Porvoo is nice but so seen…” “Okay, Tammisaari it is. There's this nice restaurant…” ja niin mies kertoi minulle kivasta ravintolasta siinä aivan meren äärellä laiturin päässä. Soitin ravintolaan – Knipan is the place – ja varasin meille illaksi pöydän terassilta. “We can watch the sunset there on the veranda, it is beautiful there!” sanoi mies, joka on siellä illastanut kerran aiemmin.

Pohdittiinpa siinä myös miten olisi kiva päästä vähän veneilemäänkin, mutta ei noita veneellisiä tuttuja liikaa ole, eikä etenkään Tammisaaren suunnalla. “But hei, wait a sec, I do know someone there with a boat!” muisti mies kesken kaiken, “How about we ask them to join us?” Ja niin soiteltiin parit puhelut, pakattiin pyyhkeet ja simmarit reppuun ja haettiin kylmälaukku varastosta. Tuntia myöhemmin oltiin matkalla, parit possunfileet ja herkkusienipaketit kylmälaukussa, pari pulloa Zenato Veneto Rossoa (on muuten pahuksen hyvä punaviini ja kerrankin Alkossa jopa halvempi kuin esim. Ateenan lentokentällä!) laukun pullotelineissä.

Kävipä nimittäin niin, että jouduinkin perumaan pöytävaraukseni (mikä sitten illemmalla ilmeni suorastaan hyväksi, olisi meidän auringonlaskusuunnitelmat olleet kerrassaan mytyssä), sillä nämä miehen tuttvat kutsuivatkin meidät saareensa viettämään iltaa ja grillailemaan. Auton nokka oli siis kohti Tammisaarta kyllä, mutta kurvattiin siitä vähän ennen kaupunkia kohti lossia ja venesatamaa, mistä isäntämme meidät noukki veneellään.

Tuo saari on kaunis! Mieleeni palautui lapsuudenmuisto jos toinenkin kesäisistä vierailuista isovanhempieni (nykyisin setäni) saaressa, missä en ole käynyt edes sitten teinivuosieni. Etenkin kun laiturilla meitä seisoi vastassa aivan isoäitini edesmenneen kettuterrierin – lapsuudentoverini :) – näköinen jackrusselinterrieri. Saari on tuota Turun saariston lapsuuden kesäpaikkaani vehreämpi koivuineen kaikkineen, mutta muutoin hyvin samankaltainen. Saari. Kallioineen, mäntyineen, merentuoksuineen, hirsimökkeineen.

Isäntäväki kattoi meille kahvit patiolle, joka sattumoisin juuri sinä päivänä oli tuulelta suojassa, vaikka merellä melkoisen navakka puhuri kävikin. Istuttiin ja juteltiin mukavia, kun yhtäkkiä huomattiin auringon kadonneen paksujen mustanpuhuvien pilvien taakse. Emäntä kysäisi jäisimmekö mahdollisesti yöksi, sillä sää alkoi uhkaavasti muuttua veneilyn kannalta turvattomaksi. Tuumattiin, että mikäpä siinä, meillä ei ole lapsia, ei velvoitteita, vapaita kuin taivaan linnut viettämään yö saaressa vaikka näin ad hoc.

Vielä ei kuitenkaan satanut, joten kuljeskeltiin vähän katselemassa ympärillemme, ja heitin nostalgisena keppiä terrierin kanssa, ennen kuin alettiin vartaidenlaitto- ja grillauspuuhiin. Ja kun lopulta saatiin vartaat ja lihat grilliin – joka onneksi oli terassilla katoksen alla, alkoikin jo tiputtaa sitä vettä. Katettiin siis meidän mökkifeast sisälle ulkotilojen sijaan, ja kuulosteltiin lähestyvää ukkosta. Siihen mennessä kun istuttiin pöytään, oli jo aivan pimeää ulkona. Ukkonen jylisi jossain kaukana.

Sisällä meillä oli kuitenkin hauskaa ja kodikasta, keskustelun ollessa välillä jopa niin eloisaa, että niin pöytäliina kuin voi ja leivätkin saivat punaviinimarinoinnin (ei, se en ollut minä, uskokaa tai älkää, vaikka sattumoisin juuri minun paikkani pahiten viinissä olikin ;) ). Porsaanfileet, herkkusieni-paprika-tomaattivartaat, silli, uudet perunat, suolakurkku, salaatti… Kyllä maistui ruoka hyvältä siellä saaressa, sateen ropistessa kattoon.


Sauna lämpeni sillä välin kun syötiin, joten kun oli vielä syöty tuoreet mansikat jälkkäriksi, oli saunan aika. Naiset ensin – ja pulahdinpa pari kertaa mereenkin, ja olihan se kylmää! – miehet perässä. Juuri kun miehet olivat tulossa saunasta, alkoi ukkosmyrsky rytistä kahdella puolen saarta oikein kunnolla! Taivas oli salamoinninsta valkoisenaan melkein yhtä paljon kuin sysimusta. Istuttiin vielä hetki tuvassa ukkosta kuunnellen, kunnes vetäydyttiin vierasmökkiin yöpuulle. Hyvin nukuttiin siinä räiskeessä.

Aamun tullen kävin meressä kylmästä huolimatta vielä aamu-uinnilla. Ei sitä liian usein ole veden äärellä niin että pääsisi aamu-uinnille! Toki olisi kiva jos vesi olisi lämmintä kuten Tinoksella, mutta virkistihän tuokin kummasti. Isäntäväki oli siinä jo hereillä, joten istuttiin aamulkahville ja pohdittiin, että parempi päästä seuraavan ukkosen alta pois. Päivä oli kuitenkin kirkas vielä useamman tunnin ajan, joten ehdittiin käydä naapurissa vierailulla ja muutenkin vielä chillailla, juoda iltapäiväkahvit ja katsoa Formuloiden lähtö ennen kuin isäntä vei meidät veneellä takaisin venerantaan.

Hieno aurinkoinen sää jatkui kuitenkin yhä, joten sen sijaan että olisi ajettu suoraan kotiin, pyörähdettiin jätskeillä ja vähän kävelemässä Tammisaaressa. Seuraava ukkosrintama saavutti Suomen vasta iltasella, joten ihmeteltiin sitä jo ihan kotiparvekkeella istuen.

 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.