Kolmekymppinen feniks-lintu

Nuo kaikenmaailman nettitestit, ne voi olla niin monta asiaa. Ne voi olla hassua ajanvietettä, jos niiden antaa vain antaa hetken naurut ja unohtaa ne sitten. Ne voi olla ärsyttävän tarkkanäköisiä, jolloin sitä helposti asettuukin puolustuskannalle: mutta se onkin vain sellainen lyhyt testi! Niin on, mutta hämmästyttävästi sieltä löytyy totuuden siemeniäkin! Ne voi olla ego-buustereita, aiheesta tai ilman, sopivassa määrin tai jopa pönkittäen narsismia jos sellaista taustalla on ennestään (“niin, tällainen minä olenkin, paras ja kaunein!”). Ne voivat muokata minäkuvaa ja jopa persoonallisuutta.

Ei, minulla ei ole takana tässä tieteellistä tutkimusta, pitäisikö olla? Ihminen poimii ympäriltään “totuuksia” itsestään sen mukaan, mitä haluaa itsestään kuulla ja tiedostamattaan muokkaa niillä minäänsä. Se on yleistä psykologiaa. Eikä se välttämättä ole huono asia, ainakaan jos poimitut väittämät ovat positiivisia, eikä lopputulos ole paisunut ego vaan parempi ihminen.

Johan oli johdanto. Minä lienen jo monesti ilmaissut tykkääväni testeistä, ainakin silloin tällöin. Ja tipun niiden kanssa milloin mihinkin yllä olevista kategorioista (paitsi narsismia en itsestäni tunnista). Elämäni jännittävissä takavuosien murrosvaiheissa netin mitä oudoimmilla testeillä oli oma outo merkityksensä “uuden” minäkuvani muodostamisessa.

Niin hassulta kuin se kuulostaakin, tavallaan eräänä päivänä joitain vuosia sitten heräsin siihen, etten olekaan sellainen kuin olen luullut olevani. Olin kasvanut ulos jostakin vanhasta, huomaamattani, tajuamattani millaiseksi olin kasvanut. Tätä prosessoidessani erilaiset enemmän tai vähemmän vakavasti ja kevyesti otettavat testit tarjosivat helpon peilin sille, millainen olin. Kävin läpi vaiheen, jonka jälkeen olen toisenlainen. En sellainen kuin murroksessani olin, enkä sellainen kuin ennen sitä. Samat testit nyt tehtyinä antaisivat eri tuloksen kuin silloin.

En minä samoja testejä silti enää ole tehnyt, enkä tee, mutta teen minä kaikenlaisia muita testejä silloin sun tällöin yhä kun niitä silmille naamakirjan uutisvirrassa pompsahtaa. Ihan vaan koska ne on hauskoja. Jokaisessa tuloksessa on jotain tuttua, jotain hassua, usein myös jotain päinvastaista. Niitä 0n hauska lukea juuri sillä silmällä, mikä pitää paikkansa (omasta mielestäni), mikä ei. Hupia.

Heitetään kehiin muutama testitulos viime ajoilta (ei, en ollut tallentanut näitä mihinkään, vaan ihan kaivoin testit uudelleen esiin ja tein all over again):

Millainen äiti olet?
“Olet onnellinen ekoäiti. Olet eettinen ja ekologinen ja suosit suomalaista, haluat myös itse tehdä ruokaa etkä suosi eineksiä. Perheen yhteiset ruokahetket, lasten opettaminen uusiin makuihin, mukaanottaminen kotitöihin; se on sinun tapasi pitää perhe onnellisena. Ja hemmottelet perhettä usein ihanilla aterioilla. Olisit kiinnostunut ruokapiireistä, helpommin saatavasta luomusta ja lisäaineet huolestuttavat erityisesti lasten ravinnossa. Perhe ja työ ovat sinun voimavarojasi: äitiys on vahvistanut sinua naisena ja puolisona, parisuhde voi hyvin. Jaksat töissäkin loistavasti. Lapsesi ovat jo todennäköisesti kouluikäisiä ja sinulle jää aikaa huolehtia itsestäsikin, hemmotellakin välillä, eikä se ole perheeltä pois.”
-> Vai ekoäiti :D Siihen nähden, että kaikki vastaukset osuivat keskimmäiseen comme ci, comme ca -osastoon, olisin ehkä ennemmin nimennyt tuon keskitien tavikseksi. Mutta onhan se mairittelevampi näin ;) Eikä kuvaus kaikilta osin pieleenkään mene…

Henkinen ikä
“Olet kirpsakasti kolmekymppinen! Elämä on jo jättänyt jälkensä mieleesi, muttet ole tylsää seuraa tai niin ”kalkkis” kuin nuoremmat väittävät. Tunnistat jopa listahitin sen kuullessasi! Otat rohkeasti vastaan uusiakin kokemuksia, koska tunnet jo itsesi ja mieltymyksesi.”
-> Jep, parempi näin kuin  se teini, jonka vielä joku vuosi sitten sain vastaukseksi vastaavista. Sitä paitsi, menee tuo kaikessa yksinkertaisuudessaan aika kohdilleen.

Taruolento
“Feeniks on muinaisen Egyptin mytologiassa myyttinen, pyhä tulilintu. Se on jälleensyntymisen, kuolemattomuuden ja kuolemanjälkeisen elämän symboli. Feenikslinnun kyynelissä on parantavaa voimaa. Feenikslinnun sanottiin elävän kerrallaan joko 500, noin tuhat tai 1461 vuotta. Tarinan mukaan punakultaisissa höyhenissään hehkuva feeniks rakentaa itselleen kanelipuun oksista pesän ja sytyttää sen, jolloin pesä ja lintu itse palavat roihuten tuhkaksi. Tuhkasta nousee uudestisyntynyt feenikslintu. Feeniks-ihminen kasvaa ihmisenä läpi elämän. Hän tulee aina paikalle jos ja kun joku kaipaa kipeästi apua. Varo marttyyrimaista asennetta!”
-> Tämä menee siihen ego-buusteri-kategoriaan ;)

Ja niin edelleen. Osaan flirttailun jalon taidon. Riidellessäni olen pirttihirmu. Bilettäjänä olen “seurustelija” as in jutellen viihtyjä. On noita joku miettinyt niin että löydän itseni tuloksista niin hyvässä kuin pahassakin. Tai sitten ne ovat vaan niin horoskooppimaisesti tehtyjä, että kuka tahansa löytää itsensä loppujen lopuksi mistä vaan tuloksesta… Onhan meissä kaikissa monta puolta! Tai ainakin minussa on. Niin monta, etten koskaan ole kyennyt lokeroitumaan mihinkään kunnolla.

Jungin persoonallisuustyypeistä asetun jonnekin ESFP:n ja ENFP:n rajamaille, mutta ero myös E(xtrovertin) ja I(ntrovertin) minän välillä on about 5 prosenttiyksikköä (nuorempana vaaka olikin I:n puolella!), samoin F(eeling) – T(hinking) ja P(erceiving) – J(udging) ero on alle 10 prosenttiyksikköä. Mutta lähimmäs toisiaan menee nuo (i)N(tuitive) ja S(ensing), joiden välinen ero on vain muutaman prosenttiyksikön. About 12 vuotta sitten tuon testin tulos minulla olikin ISTJ, eli lähes kokonaan päinvastainen kuin nyt! Mutta kun minulla sattuu olemaan kaikilla osa-alueilla vahvana molemmat ääripäät, tilanteista riippuen kumpi kulloinkin määrää, lopputulos on hyvin lähellä keskiviivaa ja elämäntilanne ehkä määrää kumpi on yleisesti ottaen elämässä dominantti.

Tämän persoonallisuuden “bi-polaarisuuden” olen itsestäni tiennyt nuoresta asti. Se ei ole ailahtelevuutta kuitenkaan. Se vain on vahvoja kontrasteja ja liikkuvuutta. Kuvaavaa on, että esim. Oikotien Persoonallisuustesti antaa minulle peräti kymmenen osin hyvinkin vastakkaista lopputulosta vain neljän prosenttiyksikön sisään, kärjessä kahden prosenttiyksikön sisällä huoltaja, lobbari ja tutori, joista jo niistäkin löytyy paljon vastakkainasetteluita. “Älä takerru yksityiskohtiin, koita nähdä myös kokonaisuus!” “On hyvä hahmottaa kokonaisuus, mutta koita nähdä myös yksityiskohdat!” Go figure.

Palatakseni alkuperäiseen ajatukseeni. Testit on hauskaa ajanvietettä ja niistä voi löytää paljon totuuksiakin. Ne voi parhaimmillaan osoittaa joitain kohtia joissa voisi itseään kehittääkin (kuten esim. voisin koittaa vuoden päästä olla olematta pirttihirmu ja opetella riitelemään fiksusti, but trust me, I’ve already come far from how I was only a few years ago!). Mutta olipa ne sitten Helmen hömppätestejä tai noita jopa vähän aidompia psykologisia testejä, terve järki ja huumori niiden kanssa on syytä säilyttää. Niitä voi analysoida ja pohtia itseään niiden valossa, mutta ei ne ketään määritä. Ihminen on liian kompleksi otus siihen että 10, 15 tai vaikka 115 yleispätevää kysymystä voisi tuottaa muuta kuin suuntaviivoja.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.