Or is it just me?

Jäinpäs tänä aamuna pohtimaan. Kun eräs kaverini kirjoitteli naamakirjastatukseensa jälleen vinkin terveellisemmän elämän saavuttamisesta. Edellinen vinkki oli lisätä kanelitanko aamulla kahvinkeittimen pannuun – kanelilla on paljon hyviä vaikutuksia mm. iinsuliiniresistenssin kannalta. Silloin kaivoin netistä saman tien lisää tietoa kanelin terveysvaikutuksista ja jäin pohtimaan elintapojani muutenkin.

Kaneli – kanelilla on tiettävästi ja ihan tutkitusti tekemistä muunkin kuin vain insuliiniresistenssin kanssa; se vaikuttaa metaboliaan ja moneen elintoimintoon, myös kolesteroliin positiivisesti. Samoin hunajalla on vastaavia vaikutuksia. Ja omega3:n saannin kannalta kalan syöminen on tärkeää. Ja onhan tehty tutkimuksia mm. oliiviööljystäkin ja sen terveyttä edistävistä vaikutuksista. Ja pellavansiemenistä ja ties sun mistä.

En voi sanoa olevani mikään terveysfriikki tai trendien perässä hyppijä, mutta jos voin valita mistä saan omega3:ni tai apua iänikuiseen painonhallintaan tai (pahan) kolesterolin alentamiseen, valitsen ehdottomasti mieluummin ruokailutottumusteni muutoksen kuin pilleripurkin. Ongelmahan näissä tietenkin on aina erottaa jyvät akanoista – sillä mehän olemme markkinatalouden uhreja. Se joka maksaa tutkimuksen, saa mieleisensä tuloksen. Mihin siis uskoa?

Minä uskon terveeseen järkeen (joka on tosin myös harhautettavissa) ja kansanperintöön (tai miksikä sitä pitäisi kutsua, mutta luonnontuotteillahan ihmiset on ennenkin hoidettu ja terveinä pidetty). Ja yritän seuloa tutkimuksia lähteiden, tekijöiden, toistettavuuksien jne. avulla. Tekemättä elämästäni yhtä sääntöviidakkoa siitä mitä saan ja mitä en saa syödä, pyrin syömään järkevästi ja terveellisesti. Ja luullakseni onnistunkin siinä varsin hyvin. Tämän hetken ymmärrykseni valossa ;)

Se mitä tänään jäin pohtimaan on haastellisempaa kuin ruokavalion rukkaaminen. Helppohan se on lisätä kanelia kahviin tai hunajaa jugurttiin. Mutta miten lasketaan stressitasoa? Tekisin sen niin mielelläni jos vain voisin! Mutta kun se ainoa keino, jonka ihan tosissani ymmärrän on monista eri syistä niin ulottumattomissa!

Jos voisin unohtaa kaikki esteet, sanoisin, että minun paikkani on auringossa, sinisen meren äärellä. Yksinkertainen elämä, missä pihalla kasvaisi oliivipuu, sitruunapuu, limepuu ja viikunapuu. Tomaatteja ja artisokkia. Läppäri sylissäni istuisin verannalla kirjoittamassa, sulkisin välillä silmäni ja pohtisin ympäröivää elämää, kuuntelisin tuulta, lähtisin välillä rantakallioille kuljeskelemaan.

Se vaatisi elämän ilman rahahuolia; rikkaan miehen tai lottovoiton ;) Ja onhan tässä monta muutakin asiaa, jotka estävät muuttamasta stressittömään elämään.

Ja kun tätä mietin, mietin miksi minun elämäni on niin stressaantunutta. Enhän minä ole ainoa, joka elää täällä ja näin! Onko kaikki muutkin yhtä stressaantuneita or is it just me? Ihmiset on tietenkin erilaisia. Joku on hyvinkin stressaantunut tajuamatta sitä edes, vaipuneena harmaaseen arkeen ja massaan, laahustaen päivästä toiseen haikailematta mitään muuta. Joku toinen ei vain stressaa samoista asioista kuin minä.

Ja sitten on minä, ja ehkä joku muukin kaltaiseni. Vuosia olen enemmän tai vähemmän haaveillut päästä eroon oravanpyörästä, kadota jonnekin mökkiin asumaan, vailla huolia. Tinoksella löysin sen konkreettisen paikan, jonne halajan.

Minulla on elämässäni kaikki hyvin ja sinänsä olen onnellinen. On oma koti, on rakkaat tyttäret ja miesystävä, on työ jossa viihdyn, olen – olemme kaikki – perusterveitä ja hyväkuntoisia. Mikä siis mättää? – Aikaiset aamut. Harmaat syyssateet. Pimeä kylmä talvi. Pieni kerrostaloasunto pienellä parvekkeella. Ainaiset rahahuolet. Ikuinen kiire. Riittämättömyys kun ei ehdikään viemään lasta ratsastustunnille. Erilaiset elämän “pakot”.

Minä haluaisin olla vapaa. Päättää itse siitä mitä, missä, milloin ja miten teen sen mitä teen. Haluan nähdä meren. Haluan tuntea auringon lämmön ihollani.

Some day. One day. Siihen asti elän tässä ja nyt, tietäen että toisina päivinä jaksan ammentaa enemmän hyvää siitä kaikesta mikä elämässäni on hyvin kuin tänään. Tänään katson ulos sateeseen ja haikailen Tinokselle ja vapauteen. Minussa taitaa olla jotain aika primitiivistä korkokenkäisen ja minihameisen city-lookini alla.

4 thoughts on “Or is it just me?

  1. Sä oot löytänyt sen: Koko talvi pitää painaa duuni ihan hulluna (niinku mä just nyt…), että vois mennä kesällä kahdeks viikoks Kreikkaan! :-)

    OIkeasti ihmisen (onnellisuuden ja) vapauden(kin) kaipuu on ääretön ja vapaus on olemassa, mutta se on tietenkin sisäistä, eikä liity maahan tai töihin. Ruokaan ja ruumiiseen se osin liittyy, mutta ei täysin niihinkään. :-)

  2. sisäinen ja ulkoinen kietoutuvat toisiinsa, jos ahdistuskynnys ylittyy – esim. jos talven (ja syksyn ja kevään…) kylmä ja pimeä ahdistaa liikaa.

  3. Mie olen onnekas ihminen; mulla on ressiä harvinaisen vähän. Aikaset aamut ressas ennen, mutta se näköhjään iän myötä muuttuu seki. Nykysten mie nousen aamuvarhain lenkile ennen töihin lähtöä :O

    Ilmasto ei rassaa, mie rakastan kaikkia neljää vuodenaikaa ja jokasta aikaa niitten välissäki. Luonto ympärillä on uskomattoman hieno ko se muuttuu vuodenaikojen mukana! Sisälä on onneksi aina lämmintä :)

    Aina, ko mie tulen takasi siskon tyköä Vantaalta, mie istun ikkuknan äähreen ja huokasen onnellisena: tässä on minun sielunmaisema ja se, mitä minun sielu tarttee voiakseen hyvin.

    Sulle jaksuja! Hyvvää kannattaa oottaa.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.