Linja-autossa on myös tunnelmaa…

Klaukkalastakin kulki dösiä stadiin. Kuljin niillä joskus, pakon edessä. Kuten kun en halunnut joutua olemaan yöllä ajokunnossa. Täältä Vantaan tästä kolkasta kulkee busseja stadiin kohtuudella, mutta yhä kuljen niillä vain kun on ihan pakko. Ja nykyisin ennemmin melkein ajan autoni metron varteen, hyppään metroon ja menen miesystävälle yöksi, jos haluan liikkeelle ilman autoa. Vantaan sisäinen liikenne on minulle vielä täysi mysteeri, vaikka tänään tutustuinkin siihen ensimmäistä kertaa, yli vuoden tässä asumisen jälkeen.

Enhän minä muuten, autokin on ihan käyttökunnossa ja kaikkea, mutta kun esikoisen pitäisi oppia kulkemaan tanssitunnilleen itsekseen dösällä. Enhän minä voinut lähettää tytärtä bussilla minnekään, kun en oikein itsekään tiennyt miten linja kulkee – eikä ole tyttö kamalasti busseilla kulkenut, kun isänsä sattuu olemaan samanlainen yksityisautoilija kuin minäkin. Joten lähdin näin ekalla kerralla tytärtä saattamaan. Tosikoinen jäi kotiin potemaan (koulunalkujännityksestä?) kipeää vatsaansa.

Osaan minä sentään käyttää Reittiopasta. Minulla on jopa kännykässä kirjanmerkkinä se mobiiliversio. Himassa tsekkasin miten sinne tanssikoululle täältä helpoiten pääsee oikeaan aikaan. Kun autolla pitää kotoa lähteä 20min ennen tuntia, bussilla lähtö on 50min ennen tuntia. Tämä on yksi suuuuri miiiinus joukkoliikenteelle; siihen tuhrautuu vaan niin paljon enemmän aikaa, vaikka menisi vain yhdellä vaivaisella bussilla!

Tuo dösä, joka tästä menee tanssikoululle, kiertää joka kolkan näiden kohteiden A ja B välillä. Varsinainen Vantaa-sightseeing! Mutta perille päästiin ja tytär meni tanssitunnille ja sillä välin koitin kännykälläni selvittää reittioppaasta, miten päästään mielekkäimmin takaisin kotiin. Reittioppaan mukaan se ei ollutkaan ihan yksinkertaista. No ei ollut ei. Varsinkaan kun reittiopas ei (taas kerran, tämä on nähty ennenkin) kertonut sitä fiksuinta vaihtoehtoa ollenkaan.

Ihmettelin nimittäin sitä, että linja jolla tultiin tunnille, loisti poissaolollaan suorissa paluureiteissä – juna+bussi-yhdistelmistä se kyllä löytyi. Poimin yhden suoran reitin ja melkein lähdettiin tyttären kanssa jo kulkemaan sitä reilua kilsaa, jonka reittiopas käski kävellä pysäkille, kun mieleeni vasta tuli tsekata linjan aikataulu ihan suoraan ilman mitään oppaita. Olin tunnin aikana liiaksi kirjani lumoissa miettiäkseni asiaa loppuun asti.

Olisi se vaan niin helppoa jos asuis metron varrella… Tai edes junan. Ne tulee aina. Ja niillä on selkeät asemat. Eikä ne kierrä koko maakuntaa. Katsoin, että ehdittäisiin todennäköisesti sopivaan dösään jos käveltäisiin seuraavalle pysäkille, mutta ilmeisesti bussi meni juuri meidän ohitse jotenkin salakavalasti. Ja juuri kun tultiin pysäkille, siitä pyyhälsi ohi (sillä ajatusprosessini kesti millisekunnin verran liian kauan) toinen bussi – se, jonka paljon kauempana ja toisessa suunnassa olevalle pysäkille Reittiopas oli käskenyt kävellä.

Kirosin hiljaa mielessäni ja tutkin pysäkkiaikataulua ja reittikarttaa ja totesin, että siinähän sitten nökötetään seuraavat parikymmentä minuuttia odottelemassa ihan kiltisti. Kävin hakemassa Seattle Latten viereisestä K-marketista ja sytytin tupakan, juuri kun alkoi ripotella. Mullon tästä asti aikaa, muutama lantti mammonaa, mielin määrin kahvii ja tupakkaa. “Kahvia ja tupakkaa yhdessä?!” ihmetteli tytär. Jep, oikein hyvä yhdistelmä.

Päästiin viimein dösään ja koska tytär oli päättänyt uppoutua musiikin maailmaan, tein minä samoin. Matkustettiin suht hiljaa siis, kuulokkeet korvilla. Tuumasin sen verran matkalla ääneen, että taidetaan kastua kun kävellään pysäkiltä himaan. Lisää dösällä kulkemisen riemuja. Ja olinpa hyvinkin oikeassa. Kun päästiin bussista ulos, tuli vettä aivan kaatamalla, isoja pisaroita. Otin kolme askelta nahkasandaaleissani, nappasin ne käteeni ja jatkoin matkaa paljain jaloin. “ÄI-TII!” rääkäisi esikoiseni. Eyeroll. Mikä vika on paljain jaloin tallustamisessa?

“ÄI-TII!” rääkäisi esikoinen uudestaan, kun tuossa raitilla päätin ottaa kaiken irti sateesta, kun se kerran päälle vettä niin viskoi. Levitin käteni ja aloin kävellä My Chemical Romancen tahtiin tanssahdellen ja lätäköissä hyppien. Tyttärelläni on joko pahuksen paljon tiukempi pipo kuin minulla tai sitten pelkäsi että kaverit näkevät… Mutta näinpäs tuon itsensäkin nytkähtelevän Hannah Montanansa tahtiin kotiovea avatessaan ;)

Himassa käveltiin suoraan kylppäriin kuorimaan litimärät kamppeet päältä, jotain kuivaa tilalle, ja sen jälkeen kaadoin itselleni lasin punaviiniä. Sade tuntui vielä ihanalta kesäsateelta kun oli 20 astetta lämmintä, mutta punaviini tuntui silti oikealta valinnalta kun sai kuivaa päälleen ja katsoi ikkunasta harmaata maisemaa (sateen tosin jo hellitettyä). Ja sitten jo patistelin tyttäriä iltapesulle. Kunnes koneen kelloa katsoessani totesin kellon päässäni edistäneen tunnilla.

One thought on “Linja-autossa on myös tunnelmaa…

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.