Täytän pikkutarkan täsmällisesti ottaen vuosia vasta tunnin ja 13 minuutin kuluttua (siitä hetkestä kun kirjoitan juuri tätä ensimmäistä ajatusta), kuten eräs lapsuudenystäväni, minua 4kk vanhempi, aina muisti synttäreillä muistuttaa. “Et sinä ihan vielä oikeasti ole yhtä vanha kuin minä!”

Silmäkulmiani koristaa naururypyt. Toisaalta mokomat ärsyttävät, toisaalta ne kertovat että minulla on ollut paljon aihetta hymyyn ja nauruun elämässäni, vaikkei elämä aina ole ollut helppoakaan. Kuten kauan sitten kirjoitin johonkin muistikirjaani: “Elämä on ruusuilla tanssimista – toisinaan saa piikin jalkaansa.”

Jaksan aina synttärinäni muistaa senkin, että syntymävuonnani se oli perjantai. Onneksi en ole taikauskoinen 😉 Sitä paitsi minulle opetettiin aina että kun on syntynyt pe 13. päivä, siitä tuleekin onnenpäivä. Viisaat vanhemmat 😉

Aika pitkään vietin aina synttäreitäni landella kakkukahvein. Nyt en ole vuosiin tainnut viettää synttäreitä oikeastaan ollenkaan. Enkä vietä tänäkään vuonna. Heräsin harmaaseen syntymäpäivääni miesystäväni vierestä, paras paikka herätä 🙂 Olen tänä synttärinäni onnellisempi kuin vuosiin.

Facebookiin seinälle ja viesteihin satelee onnitteluja, mutsi soitti ja lapsilta tuli tänä aamuna mökiltä onnittelutekstari 🙂 Ei tässä vielä ole kerennyt tulla ikävä kun siihen on jo tottunut että ovat viikon kerrallaan poissa. Ensi viikonloppuna kotiutuvatkin hetkeksi.

Lapset niin. Isompi kohta jo 11 ja nuorempikin 8. Välillä on vaan hassua ajatella, että olen niin isojen lasten äiti, kun en minä tunne itseäni niin vanhaksi!

Onhan näitä vuosia takana jo aika monta, muttei kuitenkaan vielä mahdottomasti. Elämä on ihmisen parasta aikaa 🙂