Maanantaita kerrakseen

Kurkistelin herätyskelloa kuuden maissa, pyöriskeltyäni jo tovin sängyssäni levottomasti, kaikenmaailman mietteet päässä möyrien. "Vielä puoli tuntia saa nukkua," tuumin ja suljin jälleen silmäni niin tiukasti kuin suinkin, mutta eihän se mitään auttanut. Hereillä olin, poukkoilin sängyssäni ja pohdin kaikkea mahdollista. Katsoin kelloa uudelleen vartin yli kuusi varmana ettei kello ollut vain soinut, mutta painoin taas pään vielä takaisin tyynyyn, varttikin sängyssä on paljon, vaikkei edes nukkuisi. Silti silmät kiinni ja makuulla. Kun vaan löytäisi aivojen off-napin.
 
Puoli seitsemältä se kello sitten soi ja läppäsin sen tietenkin torkulle kaikesta huolimatta, väsytti. Kolme minuuttia ehdin miettiä, että voi kun voisi vaan nukkua eikä tarvisi herätä koko aamuun, kun päässäni pärähti sireeni ja punainen bubble-light alkoi välkkyä silmissäni. Lupasin postittaa isoäidille oopperan lahjakortit heti alkuviikosta, että pääsee hakemaan meille liput Joutsenlampeen. Napsautin kellon kiinni ja pomppasin pystyyn etsimään lahjakortteja ja kirjekuorta ja postimerkkiä. Muu löytyikin, mutta postimerkkiä ei ollut ja kuumeisesti mietin, missä välissä oikein ehdin ostaa jostain sellaisen ja vielä löytää postilaatikonkin ennen neljää tai viittä.
 
Tuikkasin kuoren käsilaukun päälle ja menin suihkuun ja hammaspesuille. Ja laitoin itselleni kupin pikakahvia, meikit naamaan ja hiuksille näytin vähän harjaa. Swartzcopfin liima on kiva aine, hiusten laittoon ei oikesti mene juuri aikaa, kun sen kanssa ne on aamusta toiseen vain pienen sukimisen päässä siististä. Istuskelin hetken kahvikuppini kanssa nautiskellen aamun rauhasta, mutta sitten oli tartuttava härkää sarvista. Eli tosikoista kainaloista ja raahattava se ylös sängystään. Operaatio, johon menee noin kymmenen minuuttia – siis siitä kun menen huoneeseen herättelemään siihen kun tosikoinen viimein saa sylissäni silmänsä auki ja tassuttelee aamupesulle.
 
Siinä välissä yritin epätoivoisesti jaella tyttärille toimintaohjeita, sillä jouduin jättämään heidät varmaan ensimmäistä kertaa tosikoisen kouluaikaan selviytymään heräämisestä asti keskenään koulutielle, ja lisäksi oli tulossa melkoisen minuuttiaikataulullinen iltakin työpäiväni jälkeen. Onneksi esikoinen on hereillä kun on hereillä ja luotettava. Kurja vaan jättää pienempi isomman vastuulle. Töihin oli kuitenkin siitä lähdettävä, joten sormet ristissä ja peukut pystyssä ajelin kohti Forumin parkkihallia aamuruuhkaa manaten. Tietenkin ajoin kentättömään parkkihalliin juuri kun piti soittaa tosikoiselle, että onhan vaatteet varmasti päällä, joten soitin sitten vasta juuri kun typyn piti lähteä. Ja olihan se sujunut mallikkaasti ja oli kuulemma ehtinyt pelata kännyssäkin vaikean bonustason läpi. Jippi-kai-jei.
 
Minä puolestani säntäsin lähimmälle satavuotiaalle ärrälle ostamaan sitä postimerkkiä ja postilaatikonkin muistin olevan siinä matkan varrella, joten hyvin meni lippujen postitus. Ja olin ihan kelpo aikaan asiakkaalla, missä vietin päivän puhuen SharePointia englanniksi. Vai oliko englantia SharePointiksi? Aina ei voi tietää, kun sillä on niin oma sanastonsa. Aamulla jo pahoittelin, että joudun sitten lähtemään "running out of the building at four o-clock, hope it’s ok with everybody". Yleensä tuollainen ei aiheuta pulmia, useimmat on neljän aikaan jo enemmän kuin valmiita lopettamaan. Niin nytkin, sain hymyjä ja "very fine" -kommentteja.
 
Siispä säntäsin neljän aikaan ulos rakennuksesta ja jos nyt en ehkä juossut hameessani ja saappaissani, niin ripeetä tahtia painelin kohti autoa kuitenkin. Ja aloitin puhelinrumban itseni ja lasten välillä. "Ootteko syöneet mitään?" "Mulla menee vajaa tunti kotiin, mut alkakaa laittaa ratsastuskamppeita päälle." "Missä mun ratsastushousut on?! Eikä ole tässä naulakossa!" "Siinä ne oli vielä eilen, oisko sisko luullut niitä omikseen?" "Kun mä en löytäny iskältä sitä vihreetä takkii ni mitä mä nyt laitan päälleni?" "Laittaisko jompi kumpi mulle yhden voikkarin ja tuokaa se sit tullessanne mulle autoon, pliis." "Älkää unohtako sitä kassia siihen eteisen pöydälle niinkun minä aamulla!"
 
Siinä kassissa oli esikoisen kaverilta viikonlopun synttäreiltä jäänyt takki, joka palautettiin matkan varrella tallilta himaan. Ja minulle kirja ja ulkoiluhousut, joihin vaihtaa hame tallilla. Ainoo vaan, että tajusin sitten jossain vaiheessa matkaa, että eihän minulla ollut muita kenkiä kuin 8cm korolliset saapikkaani! Tai olisi auton takaluukussa ollut golf-kengätkin, mutten sitten niitä kuitenkaan laittanut vaan vaihdoin hameen tuulipuvun housuihin ja olin tyylikkäästi saappaissani ja nahkatakissani muuten. Ei muuten mitään, mutta kun ne korot upposivat melko kivasti sinne mutaiseen maahan.
 
Tosikoinen oli siis elämänsä ensimmäisellä eikun toisella ratsastustunnilla, esikoisen mukaan sitä ekaa ei lasketa kun se ei ollut tuolla ratsastuskoululla vaan toisella tallilla. Logiikkaa kai se on sekin. Ja loisti tunnilla kun osasikin jo keventää (koska ei ollut ensimmäisellä tunnilla vaan toisella ja sillä ensimmäisellä ope opetti jo keventämään heti). Esikoinen puolestaan sai omalla korvaustunnillaan lempiheppansa alleen ja niinpä ihmettelinkin kun neiti tuli tunnilta naama närkkinä kuin tunti olisi ollut ihan kamala. Mutta syy olikin ilmeisesti se, että oli täräyttänyt jalkansa kipeästi laskeutuessaan tuon korkeanpuoleisen suomenhevosen selästä.
 
Tultiin kotiin tallilta vasta iltapala-aikaan, mutta iltapala sai hetken odottaa sillä kun päästiin ovesta sisään olin saada slaagin. Oli kaikki lasten takit ympäri eteistä, roskapussi mystisesti avautunut, leivänmuruja keittiön lattia täynnä, pöytä aivan juustossa ja hiekkaa olohuoneessa. "No kun toi veti kaikki takit alas kun etti niitä housuja." "No kun leivät putos lattialle kun otin pussin pakastimesta vahingossa väärin päin." "Oli vähän kiire laittaa ne voileivät." "No kun toi käveli ratsastuskengissään olkkarissa." Jep. Vähän siivottiin ennen kuin kukaan söi paahtoleivän paahtoleipää! "Ja täällä EI kävellä eteistä pitemmälle missään ulkojalkineissa, onko selvä!"
 
Iltapalan aikaan otin malttamattomana jo tietokoneen esiin ja alettiin tyttöjen kanssa valkata kanavia WelhoMix-pakettiin, kun kortti tuli tänään postissa. SubLeffaa ja SubJunioria ja BBCEntertainmentia ja DisneyChannelia ja kaikkea. Ja sitten työntämään korttia telkkariin. Mut.. mut… WTF?! Eihän sille mitään paikkaa siellä ollut! Yksi melkein sopivan näköinen kolo, muttei ihan. Ohjekirjaa käteen siis ja "you need a CI + CI card…." Woot? Ja missä tää on suomeks? "Tarvitaan CI + CI kortti…" Google! Missä Google?! Jepjep. Ei kukaan kertonu ettei se kortti mene telkkuun sellaisenaan. Luotin mainoksiin – sinne se vaan tökätään ja sit kanavat näkyy. Tai sit siis ei. Ei se auta, pitää ostaa lukija. Vai jos sittenkin vaan palauttaisi kortin?

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.