Äidin monenlaiset hatut

Olen ollut nyt kymmenen vuotta ja yhdeksän päivää äiti. Melko häkellyttävää välillä, sillä en minä tunne itseäni niin vanhaksi, että minulla voi olla jo kymmenenvuotias lapsi. "Et sä äiti olekaan mikään vanha, sä vaan sait mut niin nuorena," sanoo tämä esikoiseni. Toisaalta aivan oikein, toisaalta silloin en tuntenut itseäni ollenkaan "nuoreksi äidiksi". Näkökulmat elämään muuttuu. Silloin näytinkin paljon vanhemmalta kuin nyt. Mutta panenko pahakseni? En tietenkään! Ja nautin siitä, että lapseni ovat jo niin isoja ja minä vielä näin nuori ja hoitanut vaipparallin silloin kun vielä tunsin itseni riittävän vanhaksi siihen ;)
 
Tänään on juhlittu tuon esikois"vauvani" kymmenvuotissynttäreitä. Tyttöni mun, joka viikolla jo laajenteli reviiriään käymällä luokkakaverin kanssa Jumbossa koulun jälkeen (ihan luvalla ja oikeastaan minun usuttamanani). Joka elokuussa halusi "trendikkäämmät hiukset". Jonka vaatteiden pitää olla muodikkaat ja kynnetkin lakattu trendikkäästi – silloin kun ne on lakatut, kouluun ei taida mennä lakatuin kynsin. Tyttöni, joka kuitenkin on niin pieni, ettei tiedä mikä on Suosikki, ja tykkää vielä (onneksi ja toivottvasti ei lakkaakaan tykkäämästä!) tulla välillä syliin istumaan. Mutta jonka kanssa voi jutella "tyttöjen juttuja" automatkalla ratsastustunnille.
 
Torstaina ja eilen jo leivottiin tyttöjen kanssa yhdessä kakkuja näihin tämän päivän synttärijuhliin. Monta, kyllä. Synttäritytön toive oli mansikkajuustokakku, pikkusisko toivoi suklaakakkua ja pitihän sitä lisäksi olla se perinteinen täytekakkukin. Torstaina tehtiin pari pätkiskakkua, enimmäkseen tytärten voimin, minä päälle päsmärinä antamassa ohjeita ja jakamassa vuoroja. Ja kuorruttamista saivat tällä kertaa katsella vierestä. Eilen tehtiin ne toiset kaksi kakkua, joiden tekemiseen tytöt osallistuivat vaihtelevasti. Ensin enemmän, sitten tosikoinen tippui kelkasta kun ei se huone siivoutunut välissä ja kakun täytin ihan itse.
 
Tänään oli vuorossa täytekakun kuorrutus ja kiilteen laitto juustokakulle. Tehtiin niitä esikoisen kanssa kaksistaan, kuten eilen sitä juustokakkua muutenkin, ja olipa erilaista kun ei hyvää tarkoittava mutta vähän yli-innokas tosikoinen ollut siinä viemässä huomiotani. Kerrankin sain kunnolla opastettua esikoista lukemaan ohjetta ja toimimaan sen mukaan itse. Ja täytekakun osalta minä laittelin kermakuorrutuksen, synttärisankari koristeli kakun itse. "Sä oot äiti niin taitava tekemään näitä. Mistä sä oot oppinu?" kysyi tytär. "Tällä samalla tavalla, tehnyt kakkuja maamon kanssa, mallia katsoen ja sitten itse tehden." "Miten vanha sä sillon olit?" "Varmaan aika saman ikänen kun sinä nyt."
 
Kun kakut oli saatu koristetuksi ja kuntoon ja pöytään valmiiksi tarjoiluastioihin vähän poppareita ja juustonaksuja, karkkia ja keksiä, oli aika alkaa laittautua kuntoon kekkereitä varten. Ensimmäiseksi sain vetää päähäni manikyristin hatun ja viilasin ja lakkasin esikoisen kynnet. Sitten oli vuorossa tosikoisen kynnet. Ja tosikoisen hiustenlaitto nätisi ranskanletille ("miks se on ranskanletti?" "en mä vaan tiedä, ehkä se on keksitty Ranskassa" – tietäisköhän wikipedia?) – joillekin arkea, meille juhlaa. Tytöt ei juuri pidä hiuksiaan ponnaria kummemmilla virityksillä arkisin. Ja lopuksi vielä sipaisin tosikoiselle vähän lasten luomikimalletta ja huulikiiltoa – "se tuoksuu mansikalle!" Esikoinen laittoi huulikiiltonsa ihan itse.
 
Kun olin valmistellut juhlapöydän ja tyttäret perinpohjin, totesin, että minulla oli jo melkoinen kiire itseni kanssa, kun imuroidakin vielä piti! Pienempänä riitti kun veti tytöille mekot päälle ja avot! Nyt meni aikaa kynsien ja hiusten ja kaiken kanssa. Mutta silloinpa sain maistaa jälleen sitä miten mukavaa on kun lapset on isoja ja ihania ja parhaimmillaan niin ajattelevaisia. Tosikoinen ilmoitti: "Äiti mene sä suihkuun vaan että ehdit, mä imuroin sillä aikaa!" Ja niin tuo imuroi, koko kodin lukuunottamatta siskonsa huoneenpuolta, jonka tämä halusi imuroida ihan itse. Ja minä ehdin laittaa vielä itsenikin vimpan päälle. Just for the joy of it, vaikka vieraina olikin vain perhettä.
 
Ja kreivin aikaan olinkin valmis. Hyvä kun oli geeli kuivunut hiuksissa kun jo ovikello soi ja ensimmäiset juhlijat saapuivat. Ja seuraavat ja seuraavat. Ja olipa mukavat synttärit :)

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.