Lunta, hiihtoa ja vielä kerran lunta

Stadissa on mitattu tänään 60cm lunta. Meilläkin on piha yhtä lumikasaa, miinus kävely- ja ajoväylät, joilta tuo mies tänään ansiokkaasti teki lumityöt. Mutta pihalamputkin ovat kutakuinkin peittyneet lume alle. Ja lisää on luvattu, koko helmikuuksi pakkasia ja lumisateita. Täällä varmaan hiihdetään vielä äitienpäivänäkin! 

Hiihtämään tässä on viimein päästykin. Niin on olleet kovat pakkaset tässä ja sitä paitsi jotenkin ihan muita juttuja mielessä, että on koko hiihto jäänyt vaikka talvea onkin piisannut. Sitä paitsi likoilla oli välineet päivitystä vailla, vähän liian pientä kaikki molemmilla. Lykkäsin kamojen uusintaa kunnes lopulta molemmat viime viikonloppuna ilmoittivat, että koulussa olisi tulossa nyt sitten hiihtoa luisteluiden sijaan. Pakkohan se oli sitten toimia.
Esikoiselle sai ostaa uutta koko setin. Uudet sukset, sauvat ja monot. Tosikoiselle riitti uudet monot, sukset peri siskolta ja viime vuonna ostetut uudet sauvat ovat yhtä hyvän mittaiset. Olisihan esikoiselta jäänyt pikkusiskolle ne monotkin, mutta kasvavat neidot niin eri tahtiin, että niin esikoisen ekalla ostetut luistimet kuin monotkin ovat tosikoiselle vielä aivan liian isoja ja menevät näin kaverille lainaan pariksi talveksi. Sieltä olisikin saanut sopivat luikat ja monot tosikoiselle päin mutta tietenkin asia tuli puheeksi liian myöhään meidän kannalta.
Tänään siis tsemppasin itseni viimein ladulle lasten kanssa. Tuo välinehuolto eli suksien voitelu ja pakkaaminen autoon tuntuu jotenkin rasittavalta ylimääräisyydeltä kun yrittää luotsata noita neitejään ulos talosta ja pukea samalla hiki päässä ulkoiluvermeitä itselleenkin. Tänään vielä hosuin samaan saumaan ruokaakin uuniin, jotta on jotain mitä syödä kun palataan kotiin.
Ladulle päästiin siis viimein kuitenkin, tuohon Klaken Tornimäkeen. Tarkistin aamulla netistä, että siellä piti oleman ladut ihan kunnossa, joskin arvelin, ettei niitä ole viikonloppuna kunnostettu joten vähäistä lumisuutta osasi odottaakin. Vähän sellaista olikin. Eikä ladutkaan mitkään ihan priimat niinkuin jossain Paloheinässä, mutta kyllähän niillä hiihti. Ja hiihtikin taas pitempään kuin oli suunniteltukaan.
Kivaahan se oli hiihtää taas, ihan mukavaa leppoisaa puuhaa tyttöjen kanssa. En vain osannut taas tulkita alueen latukarttaa oikein, etenkään kun se ei ollut latukartta vaan kesäisten ulkoilureittien kartta. Ei se mitään, siinähän niitä latuja meni, joten ensi alkuun hiihdeltiin muutaman kerran ympäri sellaista lyhyttä reittiä ja sitten mentiin mäen toiselle puolen katsomaan mitä sieltä kenties löytyisi. Se netissä luvattu kolmen kilsan reitti löytyi, ja ajateltiin hiihtää siitä vielä se ja palata sitten himaan syömään.
 
 
 
Jänskää vaan, kun oli taas reitit niin hyvin merkitty! Seurattiin uskollisesti kolmen kilsan lenkin sinisiä vinoneliöitä, mutta saatiin silti todeta päätyneemme lopulta lenkille, joka vain kiersi ympyrää eikä koskaan palannut lähtöruutuun. Oli vähän orpo olo, melkein kaivoin jo kännykän GPS:n esiin, mutta vanhanaikaisesti päädyinkin kysymään ohi viilettäneeltä hiihtäjältä opastusta. Ja löydettiin lopulta takaisin autollekin. Mutta vähän pitemmän lenkin kautta kuin oli aiottu, kait. Ja kupsahdinpa lumiseen ojaankin siinä matkan varrella, kun siirryin ladun sivuun ja kappas kun penger nykäisikin sukseni ja minut umpihankeen.
 
Illemmalla lähdin vielä käymään stadissa, mm. pesemässä autoni, joka nyt sitten hohtaakin hienona kiitos pakkasen pienen kiristymisen. Oli nimittäin nollassa tai miinus yhden paikkeilla mittari kun lähdin ihan hienoisesta lumisateesta kohti Helsinkiä. Stadissa oli pakkasta asteen, pari, ja lunta tuiskutti minkä ehti. Kaikki tiet olivat yhtä lumipöperöä ja olin aivan varma, että kotimatkalla tulee vastapesty auto heti taas kuraiseksi. Mutta pieni pakastuminen pelasti puhtauden, ja vaikka lunta olikin yhä teillä, sitä ei enää tuiskunnut lisää eikä auto saanut tien pinnastakaan ihmeemmin kuraa pintaansa.
Saisihan nämä pakkaset ja lumentulo jo hellittääkin. Mutta helmikuu ei paljon siitä toiveita anna, sehän se on yleensä täällä päin se lumisin ja kylmin kuukausi normaalitalvinakin. Joten kevättä odotellessa vaan. Kumpa edes  pääsis käymään mutsin luona kanarialla lämpimässä.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.