Kaipauksia

Ulkona paukkuu pakkanen, aina vaan. Maanantaina taisi mittarin lukema olla vain jotain -10 tietämillä, kun täällä hihkuttiin, että siellähän on suorastaan lämmin, ja minä vedin päälleni hameen ties kuinka pitkästä aikaa. Mutta se oli lyhytkestoinen ilo se. Tiistaina oli taas -22 ja tänään -24, kun seitsemän aikaan mittaria tihrustin. Ja meillä duunissa on kylmä kuin jääkaapissa. Kyllä kaipaan kesää ja lämmintä! Noin 40 astetta lämpimämpää kuin nyt. Hamekelejä, biksukeleistä nyt puhumattkaan!

Päivät sentään pitenevät jo ihan kiitettävästi. Olen tällä viikolla lähtenyt töistä joka päivä neljän aikaan hakemaan tosikoista – on minun lapsiviikkoni – ja saanut todeta, että minähän selviän kotiin asti ilman että tarvitsee erikseen kytke ajovaloja päälle! Viikonloppuna taisi paistaa aurinkokin, Win-seiskan säägadgetin mukaan se on paistanut tässä viikollakin, mutta sitä en ole päässyt todistamaan oikeaksi siellä toimiston kylmyydessä, vaikka ikkunatkin on. Kaipaan aurinkoa ja valoisia iltoja.
Olin tanssitunnilla viimeksi viikko sitten maanantaina. Keskiviikkonakin olisin päässyt tunnille, mutta olin niin loputtoman väsynyt, että oli pakko jättää väliin. Tällä viikolla minulla on siis tämä lastenhuolto, joten maanantaina kyllä hengasin tunnin tanssikoululla, tosikoisen tanssitunnin ajan, mutten itse päässyt tanssimaan. Kaipaan tanssitunteja todella! No, ensi maanantaina taas.
En ole aikapäiviin päässyt myöskään kiipeilemään, kun ei ole vain ollut sopivia hetkiä sille, ja niin että olisi kaverillekin käynyt. En ole päässyt edes sauvakävelylenkille, tai siis olisinhan minä päässyt, mutta en minä tuonne pakkaseen… Ks. entryn ensimmäinen kappale ;) Tosin kävelin lauantaina lenkin ihan ilman sauvoja ystävän kanssa ja se oli mukavaa kyllä kylmästä huolimatta. Se johtui ystävästä :) Viime yönä nukuin yläselkäni jumiin – sitä ei ole tapahtunut aikoihin, mutta nyt taitaa tuntua liikunnan vähyys. Kaipaan liikuntaa. 
Tänä vuonna en ole käynyt vielä talleillakaan kertaakaan. Omat ratsastukset ovat katkolla erinäköisistä syistä, mutten ole vielä ollut viemässä esikoistakaan tunnilleen. Ensi lauantaina kylläkin, pääsenpähän edes tallille ja jeesaamaan tytärtä hepan kanssa. On sekin parempi kuin ei mitään, vaikka kaipaan kyllä kovasti ratsastustakin. Vielä minä sitäkin jatkan joskus, kunhan elämä tästä tasoittuu taas ja tiedän missä olen ja miten elän.
Kaipaan myös selkeyttä elämässäni. Epämääräisyys on ahdistava tekijä. Kaipaan omaa aikaa, aikaa lasten kanssa, aikaa ystävien kanssa. Aikaa parhaimman ystäväni kanssa. Siksi selkeytettiin elämää jo nyt jakamalla lasten- ja kodinhuoltoviikot (ex)miehen kanssa, vaikka asutaan yhä samassa talossa. Maaliskuussa muutan puoliksi pois, omiksi viikoiksini, mutta asunto on pieni ja stadissa, joten lasten kanssa on vielä asuttava sitten täällä. Hassuja väliaikaisratkaisuja, mutta luulen että ne toimii. Ainakin nyt toimii.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.