"Kumpi ottaa tän ruokapöydän?" kysyi esikoinen iltapalapöydässä, kun oli ollut puhetta juustohöylien ja voiveisten jaosta. Kaikkea sitä, mutta niinhän se, kun kaikki menee jakoon ja mikä tulee iskälle ja mikä äidille on paljon myös lasten mietteissä ja huulilla. "Se jää iskälle," vastasin, johon tosikoinen kiljaisi heti: "Eikun äidille!" mutta alkoikin saman tien kikattaa: "Ei kun äiti ostaa pinkin ruokapöydän. Tai maalaa sen pinkiksi!" Esikoinen tuumasi siihen, ettei pinkki kyllä ihan ole ruokaan sopiva väri. Agreed. Ei ehkä pinkkiä ruokapöytää.
Ai mitenniin on vähän ollut pinkkiä juttua viime aikoina? Enhän suinkaan ollut juuri todennut ostavani itselleni keittiöön Fiskarsin pinkkikahvaista kuorimaveitsi-juustöhöylä-sakset -settiä. Ja (ex)mies irvaillut siihen perään, että pitäisköhän hänen seuraavan kerran ostaa rautakaupasta minulle pinkki vasara-ja-mitä-lie-muita-työkaluja -setti. Ehkei, vaikka ruuvareita tarvinnee ostaa kyllä itselle uusia, kun ei noista meidän vanhoista bygatessa loppunkuluneista oikein ole jaettavaksi asti.
Normaalistihan olen kovin musta. Vaatteet on mustia (tosin ostin seepra-, eikun albinotiikeri- 😉 raitaisen boleron juuri, himmeetä, se ei ole kokomusta!), paitsi kesällä lomalla (ja toisinaan kotona, nopea vilkaisu tämän hetken vaatetukseen kertoo päällikerroksen olevan itse asiassa valkoista hupparia, liloja verkkareita, valko-pinkkiraitaisia pehmosukkia, alla onkin kaikki mustaa nytkin), ja enimmäkseen kaikki muukin mitä ostan on mustaa tai ainakin sitten valkoista, vähän niinkun epäväristä touhua. Pari tummanlilaa vaatekappaletta on käytössä duunissakin, ihan uusi juttu sekin viime syksyltä.
Lapsena tykkäsin vaaleanpunaisesta, en koskaan tummanpunaisesta. Kunnes kasarilla kaikki oli ensin kananpojankeltaista ja sitten oranssia ja sitten ne villitykset meni ohi, huh! enkä ole sen koommin tykännyt kummastakaan väristä. Pinkkiki kyllä jäi pitkäksi aikaa yhtä vaaleanpunaista poplaria lukuunottamatta, kun jostain syystä metsänvihreä oli yhtäkkiä se paras väri. Musta tuli muuten kuvioihin varsinaisesti vasta muutama vuosi sitten sinisten ja vihreiden tilalle. Valkoinen, pinkki ja lila ilmestyivät samoihin aikoihin kesävaatteisiini. Go figure.
Musta on aina tyylikäs. Mutta sitten on näitä juttuja, että kaikilla on tietyt jutut mustia. Kuten läppäri ja hiiri ja läppärilaukku ja kamera ja puhelin ja muut elektroniikkaan liittyvät hilavitkuttimet. Ja minulla on jonkinlainen tarve olla jotenkin muka-uniikki. Tai ainakin vähän erilainen. Joten jo puoltoista vuotta sitten kesällä päivitin läppärilaukkuni harmaa-vaaleanpunaiseksi ja samalla sain samanvärisen hiiren ja ne on käytössä duunissa. Samoin on pinkkiä kynää ja sitä ja tätä (mutta ei kännykkää, se ei istu) ja viime viikolla hommasin pinkin pikku-kameran ja tämän pinkin miniläppärin. Pinkki on pop.
Mitäs minä vakavasti varteenotettava it-asiantuntija, pinkin läppärin, laukun ja hiiren kanssa 😉 Johan olen harvinaisuus sukupuoleni takia tuolla, mutta että sitten pitää vielä pistää kaikki pinkiksi että oikein pistää silmään! "Miks sulla on pinkki läppäri?" kysyi eräs noista kundeista lauantaina bootcampillä. "Koska mä tykkään," oli vastaukseni hymyssä suin. Koska se pitää paikkansa. "Ai et ihan niinkun meille vittuillakses," totesi vastaan sama. No, jos se siltä tuntuu niin selvä sitten. "Vaikka sitten niin," sanoin, mutta oikeasti asia on niin että minun koneeni (ja kamerani ja juustohöyläni ja…) on sen värinen kuin minä haluan ja sen pituinen se.
Eikä siinä sen kummempaa 🙂 Pinkki vaan on just nyt pop. Paitsi hiuksissa. Ne on ja pysyy kunnon punasina. Ja lyhyinä. Koska tykkään. Eikä kuulemma haittaa, "vaikka näyttää pojalta jos katsoo vain hiuksia, sillä kun näkee silmät ja koko naaman, sä olet kyllä ihan tyttö. Eikun Nainen," ilmoitti tosikoinen tuossa silitellessään hiuksiani kun peittelin häntä sänkyyn.
System Failure for the Masses 
Mun punaiset etuhiukset haalistuivat pinkiksi n. 4 pesussa (pitääkin muistaa sanoa kampaajalle!) ja mua ihan vähän harmittaa! Värit ovat mielenkiintoisia, mulla on työkaveri (53-vuotias), joka on pinkin suurkuluttaja!! Se on kai kuitenkin tyttöjen väri! 🙂
Vaatteis punaruskeet värit pop, musta, valkone, jonkii asteiset kirjavat tunikat ookoo. Mikä millokii viehättää. Otsatukka voip seurava kerra oll kopoltisinine. Punane ei käy harmaa pariks. Pakkane vaa paukuu -25.2 tännään en hiihä. Sieluu ja silmii sattuu, ku ulos kattoo. Luonto puhtaa valkone, puut paksus huurus, aurinko porottaa sinisel taivaal. Voiks ihmiselaps kauniimpaa vaatii =D