Oikeesti jääkiteet on tietty tuolla ulkona. Mutta kyllä on jotenkin satumaisen aavemainen tuo näkymä todellakin! Kuusten oksilla on vielä luntakin, muut puut ovat pääasiassa vaihtaneet lumikuorrutuksen jääkiteisiin. Kaikki on jääkiteiden peitossa. Ihan kaikki. Paitsi ehkä talojen seinät, sillä lienevät liian lämpimät jäätymään. Sentään jotain mikä ei suoralta kädeltä pakastu. Lohdullista. Kaikki muu pakastuukin. Myös ilma. Aavemaista jääsumua leijaili tänään tuolla ulkona.
Lähdin tyttöjen kanssa iltapäivästä liikkeelle, luistimia ostamaan, ja vasta autolle mennessä tajusin, että olisi pitänyt jo kunnolla valoisan aikaan mennä edes hetkeksi kameran kanssa ulos. Siinä neljän pintaan ei oikein tahtonut valo enää riittää hyviin kuviin, mutta muutaman napsin silti. Auto oli seissyt torstai-illasta saakka tuolla pakkasessa, joka tätä päivää lukuunottamatta on taas keikkunut parinkympin tienoilla, joten sain hetken ihan houkutella sitä käynnistymään. Nyt se on taas lohkopiuhassa huomisaamuksi.
Ajelin tyttöjen kanssa Jumboon Prismaan luistinostoksille. Jälkiviisautena voi todeta, että olisi pitänyt vaan käydä ensin katsastamassa paikallisen Cittarin luistintilanne ensin, sillä Jumbossakin käännyttiin hyvin nopsaan Prisman luistinhyllyjen luona täys uukkari ja käytävän toiselle puolelle Cittariin. Siellä oli luistimia sentään vielä jäljelläkin! Saatiin uudet luikat molemmille tytöille. Ja parit sukat ja tosikoiselle rukkaset. Mutta esikoiselle ei löytynyt pillifarkkuja – pitää mennä toisella kertaa vähän muihin vaatekauppoihin niitä varten – enkä muistanut katsoa esikoiselle uusia toppiksiakaan lyhyiksi käyneiden tilalle.
Viime viikolla sain itselleni uuden pikkukameran, pinkin Samsungin niitä tilanteita varten kun tuo iso on liian iso eli kun kameran pitää mahtua käsilaukkuun. Ensi viikolla saan myös uuden miniläppärini, pinkki sekin, HP Windows7:lla ja 10.1" näytöllä. Olen lopen kyllästynyt tuohon linux-mopooni, jolla en pysty paljon enempää tekemään kuin facebookissa surffaamaan, mutten edes sillä pääse fb-tsättiin. Vakava puute! En halua olla aina riippuvainen tästä työkoneestani.
Kaikenlaista sellaista. Tänään on ollut aika masentava päivä. Flunssa pitää pään tönkkönä ja olon kurjana. Ja välillä vähän kaatuilee muutenkin asiat niskaan. Toiset asiat etenee nopeammin kuin toiset, toiset ei tunnu etenevän ollenkaan. Mutta eiköhän tämä tästä. Eräänlainen haaveiden romuttuminen on se, että tänään annettiin tämä talo välittäjälle myyntiin. Onneksi tilalla on sitten vähän toisia haaveita paikkaamaan näitä menetettyjä.
Huomenna olisi taas työpäivä. Ja huomenna alkaisivat tanssitunnitkin taas. Mutta taitaa jäädä minulta väliin 😦 Ei tämän flunssan kanssa uskalla sinne lähteä riehumaan. Sekin harmittaa. Monen muun asian ohessa. Kun edes tuo pakkanen joskus hellittäisi.
System Failure for the Masses 
Varmaan tuntuu kurjalle luopua vastavalmistuneesta talosta. Vaan toisaalta, talo on vain materiaa, ja asunnosta kodin tekee siinä asuvat ihmiset, ja tunne siitä että se on kodiksi luotu.Siksi koti on helppo luoda lähes minne tahansa. Voimia sinulle, kaikkiin koitoksiin mitä tämä ero sinulle(teille) tuo.
Minä jo lupailin porukoille perjantaina, että en mene ulos missään tapauksessa ennen kun asteet ovat ulkona -15 C tai lämpimämpää. No, onneksi sitten lauhtuikin!! Omakotitalo bygaaminen on usein työn ja tuskan takana, henkisesti, fyysisesti ja taloudellisesti. Ei siitä ole helppo luopua. Minä en pystynyt. Ei paljon huvittanut lähes 5-kymppisenä alkaa nukkumaan sohvanreunalla ja vaatinut myös lapsilta tyytymistä 4 neliön henkilökohtaiseen tilaan. Vaihtoehtoja tosin ei aina ole….
Ai niin, ja mä tykkää joskus ostaa itselle uusia vaatteita, eikä sekään olisi mun ns. itsellisen naisen elämässä onnistunut ainakaan 3 vuoteen! Semmonen oli budjetti!
niin, saa nähdä. itse en näe muita vaihtoehtoja tässä kohti elämää, sitä on vielä paljon jäljellä elettäväksi. talo sisältää paljon, niin hyvää kuin vähemmän hyvää muistoa ja haavetta, jotka on nyt aika jättää taakse. elämä etenee, ei ehkä ole helppoa, mutta se etenee. kiitos sari 🙂