Epämääräisyysongelma

Vuoden eka työpäivä. Viikon kolmas. Ja kuitenkin huomenna taas jo vapaata. Viimeiset pari viikkoa on ollut enimmäkseen vapaata, saanut nukkua puolille päivin ja tehdä mitä tykkää. Aivoparoille tuntuu olevan ylivoimaista ymmärtää, että tässä keskellä kaiken vapaan onkin välillä työpäiviäkin. Etenkin kun likatkin ovat vapaalla ja touhuavat tuolla omissa huoneissaan (tai taitavat leikkiä toisen huoneessa ihan yhdessä). Minulle ei todellakaan sopisi epämääräinen työaika!
 
En ole koskaan pitänyt itseäni erityisen rutiini- tai aikatauluriippuvaisena ihmisenä. Olen aina pitänyt siitä, että saan itse määrätä aikatauluni, ettei tarvitse pitää kiinni jostain joka päivä samanlaisina toistuvista säännönmukaisuuksista ja kellonajoista, kuten vaikka ruoka-ajoista – vapaalla syödään, kun siltä tuntuu! Mutta se taitaa tosiaan koskea nimenomaan vapaa-aikaa sittenkin.
 
Duunissa huomaan olevani säännöllinen kuin kello. Kaipaan kahvia aina tiettyihin aikoihin päivästä, pidän lounastauon aina tiettyyn aikaan päivästä, kelloon katsomatta. Vuosien rutiinin tuomaahan se, vaikka nykyisin joudunkin aina välillä lounaan pitämään muuhun aikaan. En nyt kuitenkaan ole kellonaikojen orja duunissakaan, mutta sisäinen kelloni on vahva.
 
Tässä epämääräisyydessä nyt on kuitenkin kyse isommasta rutiinista kuin yhden päivän kellonajoista. Tällainen tänään töitä huomenna ei ja sitten taas joku päivä on -systeemi ei ollenkaan sovi aamu-uniselle minälleni. Pääsen kyllä (nipin napin) arkisin sängystä ylös normaalisti koska on pakko, ja koska viis päivää töitä, kaksi vapaata rytmittää elämän omalla tavallaan säännölliseksi, tiettyihin raameihin. Maanantaina työaivot käynnistyvät, perjantaina tietävät sammua. Mutta näin, eestaas käynnistellen ja sammutellen ei meinaa osata ollenkaan orientoitua.
 
Kaipa tästä silti tänäänkin työn makuun pääsee, kunhan saa aloitettua. Maanantainakin piti tehdä lyhyt päivä, mutta kuis kävikään? Istuin koneen ääressä puurtamassa puoli kasiin asti illalla… Tiistainakin lopetin vasta puoli kuuden aikaan, joskin silloin aloitin aika myöhään. Tänään ajattelin oikeasti tehdä vähän lyhyemmän päivän, lähteä lasten kanssa vähän Jumboon iltapäivällä, mutta saas nähdä maltanko, kun tästä vauhtiin pääsen…

Leave a comment

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.