Tulitähtiä taivaalla

Niin se vuosi vaihtui ja uusi alkoi. Meillä oli oikein leppoisa vuodenvaihde. Iltasella syötiin yhdessä Uuden Vuoden aaton herkut, pelailtiin kaikki yhdessä lautapelejä ja lähdettiin sitten tuonne pihalle ampumaan muutama oma raketti. Ei oltu satsattu mihinkään suureelliseen, mutta muutama oma meillä on melkein joka vuosi ollut, ja tänä vuonna valinta sattui varsin hyviin raketteihin! Kun ne oli ammuttu, tehtiin pieni kävelylenkki yhdessä ja pakkauduttiin sen jälkeen autoon ja suunnattiin Heurekaan.
 
 
 
 
 
Jos jotain perinteistä meidän uudenvuodenvietossa on, niin tuo Heureka-käynti. Joskus jo kun vielä miehen kanssa seurusteltiin vuonna 1 ja 2 jälkeen vedenpaisumuksen, mentiin aina puolen yön aikaan katsomaan Vantaan kaupungin ilotulitukset kavereiden kanssa, koska sinne pääsi helpommin autolla. Yhden kerran on taidettu olla stadissa, muistan sen, koska odotin silloin meidän esikoista ja voin todella huonosti – oli syöty nachoja ja cheddardippiä, joita en sen jälkeen vuosiin voinut edes nähdä tulematta huonovointiseksi :D Stadiin tarvii mennä ihan toisella asenteella kuin Heurekaan – sieltä ei niin vain pääsekään pois.
 
Nyt jo monta vuotta on Heurekan ilotulitukset järkätty jo kymmeneltä illalla, lapsiperheitä varten, joten sopii meille loistavasti! Esikoinen jaksaa ja haluaa jo valvoa puolille öin, mutta tosikoinen on viime vuoteen asti nukahtanut jo matkalla Heurekaan, tänä vuonna ja kait viime vuonnakin vasta matkalla sieltä kotiin. Tai siis, viima ja toissa vuonna ;) jos täsmällisiä ollaan… Heurekan ilotulitukset on kyllä aina yhtä hienot! Eihän sitä kestä kuin kymmenisen minuuttia, mutta se on traditio ja on ne niin hienot, että kannattaa sen vuoksi se vartti suuntaansa ajella. Tänä vuonna oli mageeta, kun koko yleisö alkoi taputtaa ilotulitusten päätyttyä.
 
 
 
 
Kotimatkalla tosikoinen tosiaan nukahti – vängättyään ensin siskon kanssa, olivatko ne kummankin mielestä hienoimmat Heurekan-raketit kissanpissoja vai meteoriitteja – joten hänet peittelin kotona sänkyyn, jotain vaille yhdentoista. Esikoinen vielä sinnikkäästi halusi valvoa, vaihtoi pyjaman päälleen ja teki pesän nojatuoliin takkatulen ääreen. Minä istuin siihen hänen viereensä, mansikkaskumppapullon korkattuani, ja mies tuli vielä meidän viereen haettuaan keittiöstä iltapalan jämiä tarjottimella. Siinä istuttiin, nautiskeltiin naposteltavaa ja juomaa, odoteltiin vuoden vaihtumista kaikessa rauhassa.
 
 
Vähän vaille kahdentoista alkoi tuolla ulkona pauke kiihtyä, mies ja esikoinen menivät ikkunasta ilotulituksia ihmettelemään ja vähän perässä siitä vielä minäkin. Melkoisen hienoja raketteja täällä ympäristössä ammuttiinkin! Osa jäi harmillisesti tuonne joen toiselle puolen, korkeiden kuusien taa piiloon, mutta paljon komeita raketteja ammuttiin ihan tässä meidänkin naapurustossa, taivas täyttyi valosta, kun tulitähdet lentelivät taivaalla. Kömmittiin peittojen alle noin vartin yli kahdentoista, viimeisten paukkeiden vielä kumahdellessa.
 
Uuteen aamuun ja vuoteen heräiltiin rauhaksiin, likat leikkivät legoilla (kunnes alkoivat riidellä niistä jälleen). Aamupalaa syötiin vasta lähempänä puolta päivää ja hämmästyttiin siinä aamiaspöydässä istuessamme yhtäkkiä alkanutta rakettien pauketta! Kurkkaus keittiön ikkunasta naapurin suuntaan paljasti, että oli tainnut naapurin väki unohtaa ampua rakettinsa yöllä, kun lähettelivät kirkkaansiniselle aurinkoiselle taivaalle siellä vielä ilotulituksia oikein urakalla!

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.