Joulun jälkeistä elämää

Näin unta, että minulla oli treffit systerini kanssa niinkin epäinhimilliseen aikaan kuin puoli yhdeksältä lauantaiaamuna. En oikein tiedä, missä treffit olivat tai miksi, reissuani kuitenkin kesti vain kymmenisen minuuttia. Juuri sen kymmenen minuutin aikana näin ensin, miten aamurusko hälveni auringon kivutessa niukin naukin taivaanrannan ylle, miten aurinko kulki viitisen minuuttia horisonttia pitkin, kunnes katosi jälleen sen alle, jättäen jälkeensä vain upean rusotuksen. Ja oli jälleen pimeää.
 
Huomaa, että talven pimeys alkaa vähän syödä, vaikka kestäähän sitä päivänvaloa sentään vähän enemmän kuin vain viisi minuuttia, kuutisen tuntia kun melkein tarkkoja ollaan. Ja näin kun taivas on pilvetön ja aurinko jopa pääsee paistamaan, on maailma aika kaunis auringonvalossa kylpiessään, vaikkei maassa olekaan pientä huurretta kummempaa. Sekin kuitenkin kimaltelee upeasti. Meidän talo on täällä jokivarren laakossa, ympärillä korkeita kuusia mäen päällä, joten aurinko ei oikeastaan näin talviaikaan koskaan jaksa nousta niin korkealle, että paistaisi meidän ikkunoista sisään. Mutta se kimaltelee hienosti ympäröivissä huurteisissa puissa.
 
 
Ulkona on kirkkaan sään ansiosta pakkasta viitisentoista astetta, minulle siis aivan liikaa. Niin hieno kuin tuo sää ulkoilun kannalta muuten olisikin, ei minua tuohon kylmään ihan helposti saa… Pärjäähän siellä, jos pukee riittävästi päälleen, mutta inhoan sitä pakattua oloa, joka niistä toppauksista tulee. Tuntuu, ettei autoakaan pysty ajamaan, kun ei suunnilleen pää käänny ja kädet liiku, kun on kuin michelin-ukko.
 
Sen sijaan kävin eilen – tosin jo auringon laskettua – ihmettelemässä tätä joulunjälkeistä ale-ilmiötä Jumbossa. Ja löysin sieltä minäkin monta kivaa uutta asiaa, niin alesta kuin vähän ilmankin. Mukaan tarttui nahkahametta,, kivaa boleroa, uutta käsilaukkua ja lompakkoa, lapsillekin jotain vaatetta ja tietenkin yhdet kengät. Ei kauppareissua ilman uusia kenkiä :D
 
 
Mutta hei, näin upeat kengät ja vieläpä 60% alella, eihän niitä voinut kauppaankaan jättää!
 
Yksi pieni harmitus tässä joulunjälkeisessä elossa minulla on (lomailun loppumisen lisäksi): se klassinen, joulun aiheuttamat lisäkilot. Ei niitä varmaan monta ole, ei voi tietää, kun vaa’asta on paristo loppu enkä ole saanut aikaiseksi vaihtaa sitä – ehkä ihan hyväkin niin ;) En minä mielestäni mitenkään hirveän ihmeitä joulun aikaan syönyt, enkä eilen vaateostoksilla mitään isompaa eroa joulua edeltäneeseen elämään huomannut, mutta mustat lempifarkkuni ovat liian piukat! Ne ovat kokoa 34, eli aika minimikoko sinänsä, mutta vielä pari viikkoa sitten olivat ihan hyvät. Jotain tarttee siis tehdä, jotta lakkaavat kiristämästä.
 
Ei, en ompele farkkuihini sivuraitoja :P

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.