Eilen iltasella, torkuttuani koko päivän sohvalla (siinä mittakaavassa kuin se nyt on mahdollista kun kotona on myös kaksi flunssasta kärttyistä lasta), sain buranan voimalla energiapläjäyksen ja tehtiin lasten kanssa pipareita (pestyin käsin ja yskimättä, ainakaan pipareita kohti 😉 ). En oikein osaa kutsua leipomiseksi sitä, että sulatan pakastimesta kaupan piparkakkutaikinan, kaulitaan ja tehdään siitä piparit, paistetaan ja koristellaan. Se on enemmänkin askartelua kuin leipomista, siispä tehtiin pipareita. Ja iltapalalla niitä myös vähän maisteltiin. Sunnuntain taikinasta tulee ihan hyviä pipareita 😉

 

Tytöt on jo mukavan taitavia tekijöitä ja leipureitakin. Pullatkin silloin viimeksi leivottaessa meni ihan pro-elkein siitäkin huolimatta, että äitinsä kanssa saavat leipoa niin kovin harvoin. Nyt siis saatiin oikein kelpo-pipareita aikaiseksi tyttöjen kanssa. Ja koristeltiin ne saman tien (terassille kun vei jäähtymään, olivat koristeluviileitä viidessä minuutissa) kaupan vihreällä ja punaisella ja itse sekoitellulla suklaatomusokerilla.

 

 

 

Kun piparit oli saatu koristeltua, kellahdettiin kaikki kolme meidän sängylle pötköttämään. Kylläpä voikin pieni toiminta saada uupuneksi! Keittiö siis jäi siivoamatta, on yhä siivoamatta. Kukahan senkin tekisi, kun minulla vaan ei puhti riitä ja mies oli eilen ja on tänään ja huomenna raksalla? Tai imuroisi? Tai edes vähän siivoaisi olohuoneesta lasten vaatteita ja leluja ja lehtiä ja kirjoja pois? Taitaa sisko tulla aika sotkuiseen kotiin joulua viettämään, mutta toivottavasti se ei haittaa. Onhan täällä silti jouluruokaa (lohenkin laitoin eilen graavautumaan) ja pipareita.

 

Pipareita laitellessamme taustalla soi ensin meidän kuoron jouluäänite ja sen jälkeen Ally McBealin ensimmäinen joulu-cd. Niin paljon kuin pidänkin meidän kuoron jouluohjelmistosta(kin), tuo Allyn cd on minulle The Joulu-CD. Ollut siitä saakka kun sen ostin. Meillä on paljon muitakin joululevyjä, hyviä, oikein hyviä ja ei-niin-hyviä, joita soitetaan jouluisin (ja vähän muulloinkin kun lapset musiikkia laittavat soimaan), mutta Allyn cd:ssä on tunnelma, joka jollakin mystisellä tavalla edustaa minulle kaikkea, mitä joulu on. En osaa sitä selittää, niin vain on.

 

Piparintuoksua, Allyn joululauluja ja joululahjojen paketoimista. Yksi setti jouluisia asioita ja tunnelmantekijöitä, jopa flunssasta väsyneelle. Tänään varmaan vähän lisää paketointia, huomenna kinkunpaistoa ja mariannejäädykkeen laittaminen pakastumaan. Mies hakee kuusen lasten kanssa tänään tai huomenna illalla, ei tosin jalkaisin kuten perinteisesti, vaan autolla sattuneista flunssasyistä. Joulu tulee vaikkei tekisi mitään. Mutta pienillä asioilla ja tuoksuilla syntyy joulun tunnelma. Jostain syystä se vaan on minulle taas tärkeää. Ehkä se johtuu lapsista. Tai ehkä vain minusta. Who knows.