Herätyskello soi tänään seitsemältä. Ensimmäistä kertaa noin viiteen viikkoon ja kyllä tuntuikin pahalta! Nousin istumaan asti vain pudotakseni takaisin makuuasentoon, kummalliseen kippuraan, kunnes sain kammettua itseni lopulta ylös sängystä. Suihkun kautta kahvin keittoon ja samalla herättelin vähintään yhtä unisia lapsia. Kyllä oli suloisia unenpöpperöisiä päitä aamupalapöydässä, kun viimein töihin lähdin miehen palattua raksalta lapsia noutamaan.

 

Se olis siis paluu arkeen nyt. Ja siltä se tuntuikin, kun kello soi epäinhimilliseen aikaan ja sitten vielä Hämeenlinnanväylällä madeltiin kahtakymppiä Klaukkalan liittymästä aina Kivistön liittymään asti. Siellä oli sattunut onnettomuus, HÄMEENLINNAN suuntaan menevillä kaistoilla, mutta mateluefekti oli luonnollisesti stadin suuntaan. Aina yhtä hämmentävää.

 

Työmatka siis kesti oletetun puolen tunnin sijasta melkein 50 minuuttia. Kuuntelen Metro Fm:n kuuluvuusalueella melkeinpä aina sitä. Se kun yleisesti ottaen lunastaa hyvin lupauksensa tarjota vähemmän löpinää ja enemmän musiikkia. En tiedä mitään niin ankeeta kuin kuunnella kahden deejiin turhanaikaista höpinää, saatika deejiin jutustelua jonkun langan päässä rätisevän kuuntelijan kanssa.

 

Kuitenkin, aina joskus metrofm:kin soittaa musaa, jota en yksinkertaisesti siedä kuunnella. Siihen kategoriaan lukeutuu mm. Human Leaguen Don’t you love me baby (apua, aivan kamalaa epävireistä joikua!) ja sinänsä ihan ok instrumentaali Lily was here, mutta kun sen vaan on tylsä. Jälkimmäinen iski kesken Hämeenlinnanväylän ruuhkan, joten aloin surfata kanavilla.

 

Aika harvoin pyöritän searchia autoradiossani, sillä minulla on muistissa kanavat, joita viitsin kuunnella. Kokeilin siis ensin Voicea, läpinää, kai joku skaba menossa. Sitten Rockia, läpinää sielläkin. Aalto taitaa olla FM2-valikossani, joten kokeilin Novaa, josta kuuntelin jonkun ihan jees-biisin jämät, minkä jälkeen Kimmo ja kuka-lie alkoivat taas läpistä. Metrofm:llä soi yhä Lily, kokeilin uudestaan Rockia. Sieltä tuli vaihteeksi ihan musaa, taisi olla System of a Downia, joka ei nyt hirveästi napannut kuitenkaan. Voice? Uutisia…

 

Vihdoin Lily oli loppu, joten saatoin palata taas metrofm:lle. On se vaan vaikeaa löytää aamuruuhkassa toista kanavaa, jossa ei puhuttaisi jatkuvasti! Minua kun ei vaan kiinnosta kuunnella niitä jaarituksia, haluan musaa. Paitsi että Juha Kakkurin spiikit kyseisellä metrofm:llä on hauskaa kuunneltavaa, mutta se ei jaarittelekaan joutavia koko aamua.

 

 – Jaa että miksen kuuntele cd:itä, kun on kerran niin vaikeaa? Niihinkin kyllästyy, radiossa soi moninkertaisesti laajempi valikoima sentään, kunhan soi.