Se on sitten tämä tyttö tämän vuoden tienestinsä tienannut, ainakin jos verokorttia on uskominen. Mitenkähän olenkin niin onnistuneesti ilmoittanut (lue: jättänyt korjaamatta valmiin verokortin) palkkatietoni niin alakanttiin, että vuosituloraja häämöttää 14 euron päässä lokakuun palkan jälkeen?

 

Eipä paljon naurata. Soitin verovirastoon, jotta saan uuden verokortin oikeilla vuosituloilla – asia joka minun olisi pitänyt tehdä jo viime keväänä, kun veronalainen tuloni vähän nousi (mutta kun luulin, että asia korjaantuu itsekseen sillä, että minulla on kuukausituloraja käytössä vaan kun ei ollutkaan vaan vuosituloraja). Ja uuden veroprosentin. Nousipa prosentti puoltoistakertaiseksi entiseen verrattuna! Se niistä lihavista päivistä. Loppuvuosi pihistellään sitten.

 

Oma mokahan tämä on. Ja nyt sapettaa niin että on päivä pilalla. Blaah.

 

Ja läppärini näppiskin reistaa. Ä ja : ei aina tahdo tulla kertapainalluksella. Ja enterikin uhkasi lakata toimimasta ja pomppasi lopulta kokonaan sijoiltaan, kun sitä oikein hakkasin… Jotain hyvää kuitenkin tässäkin päivässä: työkaverini tuolta asennustiimistä sai enter-näppäimeni taas paikalleen (tehtävä, jossa minä en hyvistä yrityksistä huolimatta onnistunut).

 

Niin ja kehuttiinhan sentään vanhempaa tytärtäni tänään päiväkodin "kasvatuskeskustelussa" vai mikä vitsi se onkaan. Näppäräksi, reippaaksi ja taitavaksi häntä sanottiin. Mannaa äidin korville 🙂

 

Oma mood on kuitenkin plääh. Onneksi pääsee illalla häppäröimään tanssitunnille. Ehkä tämä tästä, kun saa purettua kaiken angstinsa siellä hyväntuulentunnilla.