Jo establisoituneen nimen muuttaminen uudeksi on aina vähän riskialtis asia. Päätin kuitenkin ottaa sen riskin. Susie aka Sanna oli työnimi, paremman puutteessa äkkiä kasaan heitetty. En ollut siihen missään vaiheessa tyytyväinen, mutta en parempaakaan keksinyt.

 

Nyt, viimein, asian muhittua viikkokausia mielessäni, se iski. Pähkinöitä. Ei purtavaksi perinteisessä ongelmanratkaisumerkitykessä, vaan pähkinöitä, joita minä olen pureskellut mielessäni. Pähkinöitä, joita kenties lukijatkin voivat jäädä pureksimaan, jos vielä pureksittavaa on jäänyt.

 

Mutta. Siitä huolimatta, että päätin jo heti alkuun, että kirjoitan suomeksi, olen hirveän englantiorientoitunut ihminen. Johtunee siitä, että englanti oli koulunkäyntikieleni 10 vuoden ajan ja senkin jälkeen jatkuva ainakin lukukieleni. Valitettavasti aktiivikäyttö jää arjessa aika vähälle, kun töissä tarvitsen sitä vain satunnaisesti, eikä ulkomaalaisia ystäviäkään juuri ole.

 

Niin siis, nimi muotoitui nimenomaan englanninkieliseksi. Susie’s peanuts. Maistui jotenkin mukavammalta suussani kuin Susien pähkinät. So sue me. – Niin, viljelenhän minä tuota enkkua näissä merkinnöissänikin.

 

Nämä muuten ovat kielellisesti erittäin tyypillistä minua. Granted, että puheessa en käytä kirjakieltä vaan varmaan aika tyypillistä helsinkiläistä puhekieltä. Mutta siellä joukossa on aina nippu Isoja Sanoja (ellei kohderyhmäni vaadi toisin), englantia (ellei kohderyhmäni vaadi toisin) ja slangia (ellei kohderyhmäni vaadi toisin). Kummallinen sekoitus Sivistynyttä Kieltä, toista kieltä ja natiivia puhetapaa – ja rakastan uudissanoja ja sanahirviöitä 😉 That’s me.

 

Mutta lapsenikin jo tietävät mitä tehdään, kun sanon, että vedetään kledjut niskaan ja mennää himaan duunaa safka. Uups, eihän tämä enää liittynyt mihinkään mitenkään. *shrug*