En tiedä, milloin minusta on näin yhteiskunta-aktiivinen tullut, mutta kieltämättä nyt hieman keittelee yli. Lakot ja muu hurja huuto meinaan. SAK ja muut ammattiyhdistykset itkevät, että nyt hallitus romuttaa sopimusyhteiskuntaa, nouskaa kaikki barrikaadeille! Sairaanhoitajat valittavat, että kun lomaoikeus lyhennetään 8 päivällä, on se palkanalennus. Tehyn pääluottamusmies siitä oikein kirjoitti faktaakin.

Ammattiliitot. Hei, on meillä ennenkin ollut työaikalaki sopimusten pohjana, vai joko olette sen vallanhuumassanne unohtaneet? Se on se minimi, jota työnanatajan tulee noudattaa. Yksityiyrityksiä ei kait kukaan kiellä tekemästä omia sopimuksia, kunhan ne eivät alita työntekijöiden turvassa lain määräämää minimiä. Juu, minimiä ollaan nyt alentamassa. Ja juu, pusketaan muutosta ohi yleisten sopimusten, jolloin varmaan aika moni työnantaja menee sen mukaan. Julkinen sektori edellä, sillä onhan valtio viime kädessä heidän työnantajansa. Ammattiliittojen ylipalkatut pomot pelkäävät valtansa puolesta. Joo, mennään lakkoon! Silleen me on ennenki! Oho, just romutettiin hyvä pala Suomen vientituloista. No, mitäs pienistä. Kunhan saadaan mieltämme ilmaista!

Julkisen sektorin työntekijät. Arvon työntekijät, joiden työn arvoa en mitenkään vähättele. Ihan ensiksi, loman lyhentäminen viikolla ei ole palkan alennus. Se voi olla saavutetun edun menetys, muttei palkan alennus. Vai menetättekö samalla 8 päivän palkan? Veikkaan että päin vastoin tienaatte lisinenne noina 8 päivänä enemmän töissä kuin lomalla.

Toiseksi. Tiesittekö: palkkanne maksetaan verovaroista. Niitä ei ole pohjattomasti, vaikka valtion verokassa pohjattomalta vaikuttaakin. Olen jollain tapaa jopa kanssanne samaa mieltä siitä, että joudutte nyt maksumiehiksi tilanteessa, jossa verovarojen käyttö pitäisi kaikkiaan suunnitella uusiksi. Loppujen lopuksi, 25% vähennys sunnuntailisistä on valtiolle nappikauppaa, kun vertaa sitä vaikkapa Eduskuntatalon remonttiin tai niihin kaikkiin hyväveli-hankkeisiin, joihin ne meidän veroeuroset lopultakin uppoavat.

Tosiasia valitettavasti on kuitenkin nyt se, että meillä on julkinen sektori, joka nielee aivan liikaa rahaa. Pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta on tiensä päässä. Tarvitaan remontti ja jostain se täytyy aloittaa. Noidankehä, jossa tämä meidän yhteiskuntamme on, on pakko pysäyttää. Se sattuu. Toisiin enemmän toisiin vähemmän.

Meillä uskotaan yhä idealistisesti sosialistiseen, vasemmistolaiseen yhteiskuntamalliin. Kaikki samalle viivalle, tuloerot pois, jos ei muuta niin veroilla. Ammattiyhdistysliike on ajanut duunariluokan tulot tasolle, jossa suomalainen tuote on luvattoman kallis. Jossa pelkkä talonrakentaminen maksaa aivan liikaa, sillä jollakin pitäisi olla varaa asuakin siinä. Lääkkeeksi ehdotetaan: “osta sinäkin vaikka 30 eurolla kotimaista, tuet suomalaista työtä.” Vaikka minulla olisi rahaa säiliössä kuin Roope Ankalla en ostaisi ylihintaista suomalaista tuotetta.

Miksikö? No siksi, etten kannata tätä ylihinnoitteluärjestelmää. Toisin kuin suomalaiset yhä tuntuvat uskovan, suomalainen laatu, tuote, palvelu EI ole niin ylivertaista sanotaan nyt vaikka saksalaiseen nähden, että siitä kannattaisi maksaa moninkertainen hinta. Ylivertaista on meillä vain tuottajaluokan palkat ja virkakoneiston kulut. Meillä pitää saada tuotteiden ja palveluiden hinnat ja julkisen sektorin kulut alas, jotta voidaan laskea verotusta, jotta voidaan nostaa kansan ostovoimaa. Raha pitää saada kiertämään yhteiskunnassa sen sijaan että se uppoaa valtion tynnyriin, mistä lopultakaan ei kukaan tiedä, mihin se viime kädessä menee.

Yhteiskunta sairastuu, kun tuloerot kavennetaan väkisin. Hyvätuloiset tulevat huonompituloisten apajille. Puhutaanpa vaikka päivähoidosta. Vasemmisto ajoi läpi suhteellisen päivähoito-oikeuden. Kaikki saa alle kolmevuotiaansa kunnalliseen hoitoon halutessaan. Entä jos kunnalliselle, julkisin verovaroin pääsääntöisesti kustannettavalle (vai luuletteko oikeasti 220e/kk kattavan mukelonne päivähoitokustannukset? think again!) päivähoidolle asetettaisiin tuloraja? Hyvätuloiset joutuisivat laittamaan lapsensa yksityisiin päiväkoteihin. Saataisiin raha kiertämään suomalaisessa bisnestoiminnassa.

Puhutaanpa perussairaanhoidosta. Onhan se eriarvoista jo nyt juu, sillä osalla on työterveyshuolto. Toisilla laajempi, toisilla vähemmän laaja. Loput – ja osin edellä mainitutkin – käyttävät terveyskeskuspalveluita. Ja jottei vaan mitään eriarvoisuutta pääsisi syntymään yhtään enempää, kaikki pyrkimykset siirtää hyvätuloiset yksityisille on tähän mennessä kauniisti vasemmisto torpannut. Entä jos terveyskeskuskäynneille asetettaisiinkin tuloraja? Näin saataisiin hyvätuloisemmat siirtymään yksityisille. Kenties ostamaan sairausvakuutuksia. Saataisiin raha kiertämään suomalaisessa bisnestoiminnassa.

Esimerkkejähän riittäisi. Yhteistä tässä on se, ettei niitä, ei kumpaakaan edellä mainittua tai useimpia muitakaan skenaarioita voi toteuttaa yksinään, nykyisellä yhteiskuntamallilla. Verot pitää saada alas, jotta hyvätuloiselta jää jotain käteenkin. Duunariluokan palkat pitää saada alas, jotta tuotteiden ja palveluiden hinnat saadaan laskemaan järjelliselle tasolle.

Tiedän, tämä kaikki sotii vahvasti meihin iskostettua sosialistista tasapäisyysajattelua vastaan. Mutta kun! Kaikki me ollaan tasa-arvoisia ja ansaitaan sama! Mutta kun! Kuiskaan salaisuuden: me ei olla. Osa syntyy rikkaiksi, osa köyhiksi. Osa syntyy fiksuiksi, osa ei niinkään. Osa menestyy koulussa ja työelämässä, osa ei. Osasta on yrittäjiksi, osasta ei. Kaikkia meitä tarvitaan, mutta se ei tarkoita, että kaikille pitäisi taata sama toimeentulo. Tästä ajatuksesta lähtöisin on se kieroutunut bisnesmalli, jonka niin monessa näkee: tuotteen arvo on se, minkä myyjä sille määrää. Vaan kun ei olekaan! Tuotteen arvo on se, minkä ostaja on siitä valmis maksamaan.

Entäs ne huono-osaiset sitten, sossun luukun kuluttajat, vanhukset ja sairaat? Toimiva ja terve yhteiskunta pitää huolen kyöhistään, sairaistaan, heikoistaan. Kun sillä muulla kansanosalla on mahdollisuus huolehtia itsestään, jää yhteiskunnalle varaa huolehtia heikko-osaisista. Nyt iso osa meidän verovaroista kuluu sen kansanosan palvelemiseen, jolla kuuluisi tuloluokkansa perusteella olla varaa huolehtia itsestään. Mutta kun se vero. Se vero, joka syö tulot siltä luokalta.

Lähtökohtaisesti suomalaisen hyvinvointivaltiolaisen suuri harha on, että meillä kaikilla on oikeus. Että me kaikki ansaitsemme. Sitä, tätä, mitä vaan, kaiken saman kuin muutkin. Jos kert naapuri saa työkännykän, kyllähän minunkin kuuluu saada. Jos naapuri kert voi ajaa Bemarilla, kyllähän sen oikeuden täytyy kuulua minullekin. Vaan kun ei kuulu.

Kirjoitin tämän Facebookkiin. Päätin lopulta julkaista saman tässä blogissanikin. Vihaisena ei pitäisi mitään julkaista, mutta teen poikkeuksen sääntööni – myös kirosanojen viljelyn suhteen. Pardon my French jo näin etukäteen. Sillä minua suututtaa tämä jumalaton marina, jonka hallituksen leikkaukset (jokta sinänsä mielestäni ovat vähän pimeässä sohimista, eikä mun maalaisjärkeni jaksa ymmärtää ihan kaikkien noiden toimien älykkyyttää säästömielessä eikä edes kilpailukykymielessä – julkisella puolella ne ehkä tuo säästöjä, yksityisellä? en tiedä).

Kielenkantani (näppäimistöni) kirvoitti Mirja Mansikkamäen vuodatus Facessa. Ihan niin ja omat päälle.

Tuolla nyt itkee turuilla ja toreilla “matalapalkkaiset” (jotka ei edes mun yksityisellä työskentelevän näkökulmasta ole niin kovin matalia, olen tehnyt ihan tätä samaa it-hommaa huomattavasti em. peruspalkkoja alemmallakin peruspalkalla ja ihan ilman sunnuntailisiä) huutavat ja itkevät sunnuntailisiensä madalluksesta (200% palkasta 175% palkkaan) ja siitä, että loma-aika lyhenee 38 päivästä siihen 30 päivään, jolla me muutkin pärjäillään. Kun ne saavutetut edut, vittu! Ja meidän työ on tärkeempää kuin teidän työ!

Ja sitten mulle sanotaan, että ole sinä hiljaa, kun ei sun päivärahoihis ja kilsakorvauksiis koskettu. Ei koskettu ei, mutta sit jos koskevat, koskevat. Jos se on se mikä säästön tuo, siittä vaan. Ei se tosin valtion kassaan mene sekään, sillä meillä ne maksaa asiakas. Julkisellakin puolella sunnuntailisät maksaa juu asiakas, veroissaan.

Nyt vittu oikeesti! Ei tästä ikinä tule mitään, kun teki niin tai näin, aina joku parkuu suureen ääneen! Eniten huutaa AY-liike, jolla on ollut aivan liikaa valtaa. Mistä te luulette, että meidän helvetin korkea hintataso johtuu jos ei siitä, miten AY-liike on saanut työn tässä maassa niin pirun kalliiksi?

Ja muuten, kyllä nämä leikkaukset koskee minuakin. Olen joskus sairaana ja juu, jo yhden päivän palkan menetys kirpaisee. Ihan on arkipyhät olleet kiva juttu, mutta vastaisuudessa olen ne (lue: jopa ne kaksi, jotka karsittiin) töissä.

Menkää ruikuttajat katsomaan kuinka Jenkeissä on 10 päivää vuosilomaa, sairaspäivät vähennetään niistä ja loppujakaan ei saa yleensä putkeen pitää. Meillä on täällä näiden leikkaustenkin jälkeen työntekijöiden asiat aika hemmetin hyvin.

Ja vielä:

Must on niin jotenkin huippua, kun kuntapuolen ihmiset itkee kun ei oo etuuksia ja sitä ja tätä. Ei se kuulkaa yrityspuolella ole vältsisti yhtään sen paremmin. Päin vastoin – ei ole virkoja vaan yt:t vaanii vuoden välein monissa yrityksissä, jatkuvasti pelkäät työsi puolesta, palkankorotuksia ei ole, koulutuksiin ei pääse mutta silti vaatimukset osaamisen kasvattamisesta on kovat – ja jos et jatkuvasti opi ja mukaudu olet siellä yt-listan kärjessä.

Miksei yrityspuolen ihmisten itkua näy eikä kuulu? Itse ainakin ajattelen, että olen oman onneni seppä, sitä niitän mitä kylvän ja niin eespäin. Itse olen työni ja työpaikkani valinnut – tai päätynyt sinne mihin huolittiin, kuka mitenkin. Leikkaukset koskevat nyt pahiten julkista sektoria, koska se on se, mikä valtion kassasta tulee.

Lakatkaa oikeesti ihmiset tuijottelemasta omaa napaanne itsesäälin vallassa!

Eniten vituttaa pakolaisten sotkeminen tähän keskusteluun. Siinä menee jo puurot ja vellit ja läskisoositkin sekaisin.

UGH. Olen puhunut. Kiitos ja näkemiin.

Maikkari uutisoi tänään, että kuva hukkuneesta Aylanista herätti lappilaismiehen auttamishalun ja nyt hän tarjoaa mökkikyläänsä pakolaisille.Tsekkasin jutun kommentit, ja olin häkeltynyt siitä p*askaryöpystä, jonka sieltä luin. Ja lisää tuli omaan kommenttiini hyvän uutisen tuomasta toivonrippusesta. Sellaisia kommentteja kuin

– Tämä mätä islamin palvonta,sekä päättäjät jotka tätä kusetusta uskoo niin vois hävitä tältä pallolta

– Ainoa hyvä uutinen pakolaisista olisi se että, ne kaikki karkoitetaan eikä uusia oteta enää koskaan.

– Annetaan tää suomi suosiolla apinoille vaan.. Vittu mitä paskaa. Rajat kiinni vaan!

Ja jos ei muuta joku osannut sanoa, niin ainakin piti mainita, että lappilaismiehen auttamishalun syy oli väärä – valheellinen uutisointi. En ota kantaa uutiseen, kun en tiedä. Mutta mitä väliä sillä on, vaikka auttamishalun olisi sytyttänyt virheellinen uutisointi? Apua tarvitaan joka tapauksessa.

Kommenttien joukossa oli myös tällainen, mihin vastasin hämmentyneenä “ööö, noinhan sen kuuluukin olla??”

Vittu mitä aivopesua nämä uutiset on! luovutan mielellään asunnon , kaikki 33 neliöö niin monelle pakolaisille kuin sinne haluaa tunkea jos sen kerran edes itse saisin kaupungilta asunnon. ikinä sitä saanut vaikka luottotiedot kunnossa ja aina töitä tehnyt, joten myös verot maksanut! ja siksi yksityisiltä kalliilla joutunut vuokraamaan! Ai niin. . ite tietty vuokran maksanu. ilman mitään tukea

Jotenkin tuo kommentti kuvastaa niin hienosti sitä kieroutunutta suhdetta, joka ihmisillä nykyään tuntuu olevan tähän meidän hyvinvointivaltioon. Minä maksan verot, minun pitää saada! Mihin on unohdettu ajatus siitä, että ensisijaisesti on jokaisen oma vastuu elättää itsensä ja perheensä, omalla työllä. Ja vasta jos ei siihen syystä tai toisesta kykene, haetaan apua muualta. Silloinkin näkisin, että ensisijaisesti vastuu on perheellä, sillä laajemmalla, auttaa omiaan. Ja jos ei se riitä, tai ei perhettä ole, on yhteiskunnan aika auttaa.

Ei, tänä päivänä jokainen kokee ansaitsevansa yhteiskunnalta jotain. Mietitään vaan, mitä MINÄ voin yhteiskunnalta saada. Sen sijaan, että pidettäisiin huoli itsestämme ja omaisistamme, valitetaan ja rutistaan, kun ei kukaan auta sitä mummoanikaan siellä. Mikset SINÄ auta? Valitetaan ja rutistaan, että kun minä olen näin hyvä veronmaksaja, miksen minä saa mitään takaisin, on se nyt kumma juttu! AY-liike on tässä pahin agitoija.

Hyvinvointivaltion perusta on iso joukko hyvin toimeentulevia, joiden maksamilla veroilla autetaan pientä joukkoa tarvitsijoita. Hyvinvointivaltio toimii, kun rattailla on vähän väkeä ison joukon vetämänä. Kun vetäjäjoukosta alkaa yksi toisensa perään hypätä kärryille, koska “minä kans!”, häviää vetäjäjoukon voima sitä mukaa ja pian on kaikki pulassa.

Minusta on mielenkiintoista, noin poliittisesti, miten Kokoomusta aina parjataan hyvinvointivaltion tappajaksi ja rikkaiden hyysääjäksi. On parempi olla demari, kun on silloin pienen ihmisen, duunarin puolella. Tuleeko koskaan mieleen, että jos kaikki tasapäistetään, kuten vasemmisto, sosialistit, haluaisivat, olisi koko kansa yhtä köyhää, eikä kukaan enää auttaisi ketään? Tuleeko koskaan mieleen, että sakottamalla hyvä- ja keskituloisten maksukykyä luodaan vain lisää kärryille hyppääjiä?

Hyvinvointivaltio tarvitsee ihmisiä, jotka pärjäävät omillaan, jotka eivät tarvitse eivätkä koe tarvitsevansa yhteiskunnalta mitään. He ovat niitä, jotka antavat. Hyvinvointivaltio tarvitsee ihmisiä, jotka eivät mieti, mitä yhteiskunta voisi heille antaa, vaan miten he pitävät itse huolta perheestään ja omaisistaan.

Kun ajattelutapa on yhä enenevissä määrin “mitä MINÄ saan ja miten yhteiskunta MINUN MUMMOANI hoitaa” ei kai ihme, että ihmisissä syttyy tuo hurja viha, kun tänne kehtaa tulla muun maalaisia tarvitsemaan MEIDÄN apua. Saati, että ihmiset haluaisivatkin auttaa heitä! Olen sikäli samaa mieltä monenkin kanssa, että onhan se nyt hullua, että tässä nyt kohkataan syyrialaisista avuntarvitsijoista, kun ihan omissakin olisi riittämiin.

Mitä jos jokainen katsoisi peiliin. Mitä jos jokainen miettisi, miten voi auttaa omaisiaan. Miten voisi huolehtia omista vanhuksistaan, hylkäämättä heitä yhteiskunnan armoille. Ja kun auttamisen alkuun pääsee, voi miettiä, miten voisi auttaa edes yhtä tai kahta täältä turvaa hakenutta. Sodan jaloista lähtenyttä. Ihmistä, joka mieluummin lähti vaaralliselle ja epävarmalle matkalle, kuin jäi sodan jalkoihin.

Entä jos se olisitkin sinä, se lähtijä? Entä jos me olisimmekin täällä Suomessa kolmen osapuolen sisällissodassa? Ei siitä omastamme ole vielä sataakaan vuotta hei! Entä jos koko muu maailma sanoisi silloin: “painukaa sinne mistä tulittekin likaiset sivistymättömät härmäläiset, ei me teitä tänne haluta meidän sivistystä saastuttamaan!”

Minulle lapsena opetettiin kultainen sääntö. Tee toisille niinkuin tahtoisit sinulle tehtävän. Vaikket perustaisi Raamatusta ja uskonnosta, tuo sääntö on ehkä paras sääntö mitä on. Sillä niin metsä vastaa kuin sinne huutaa. Jokainen saa enemmän, kun antaa enemmän ja lakkaa miettimästä, mitä itse voisi saada.