Tässä vaiheessa kevättä, kesän kolkutellessa ovelle juhlineen, auringon paistaessa ja lämmittäessä ilmaa viimein, on jokavuotisen kesämekkojen metsästyksen aika. Tai oikeammin, juhlamekkojen metsästyksen aika. Kesämekkoja on kaupoissa paljon, ja onhan niitä minulla vaatehuoneessakin jo aika monta – vaikka eihän niitä koskaan ole liikaa, pitää silti jättää niiden suhteen vara heräteostoksille, joten niitä ei tarvitse metsästää. Kesäisten juhlamekkojen ostaminen on paljon vaikeampaa kuin ihan vaan kesämekkojen ostaminen.
Voisihan sitä luulla, ettei sitä nyt joka kevät niitä mekkoja tarvitse olla ostamassa. Mutta siinäpä sitä sitten erehtyykin! Viime keväänä ostin pari uutta juhlamekkoa kesäksi, mutta ensinnäkin niitä on jo käytetty muutama kerta ja toiseksi kesällä on muutamatkin bileet, joissa on paikalla osittain samat ihmiset – ei voi olla kahta kertaa samassa mekossa! Joten valikoimaa pitää löytyä. Vaihteluvaraa pitää olla. Ja koska juuri kavensin tosikoisen synttäreillä kesän mekkovalikoimaa yhdellä, siis käyttämällä yhtä juhlamekoistani, oli kaapissani hyvinkin parin juhlamekon mentävä aukko.
Kauppoihin siis.
Viime viikolla jo kävin keskiviikkona duunipäivän ja tanssitunnin välissä pyörähtämässä Itiksessä. Paljon en silloin kuitenkaan ehtinyt, HenkkaMaukka ja VeroModa taisi lähinnä tulla tsekattua. Jotain oli kivaa, kaikenlaista sovitin, mutta mitään en ostanut. Kaikkea kivannäköistä sinne kauppoihin jäi, kun ei oikein malliltaan sopivaa makuni mukaista mekkoa löytynyt. Tytöille olisi ollut kyllä, Kappah’lin tyttöjen mekot olivat toinen toistaan syötävämpiä! Iloitsen jo valmiiksi siitä, että pääsen itse asiassa vielä ostamaankin tytöillekin uudet juhlamekot – neidot kun ovat morsiusneitoja miehen proidin häissä elokuussa 🙂
Morsiusneitojen mekot on kuitenkin oma tarinansa, joka saa jatkon kunhan niin pitkälle päästään.
Minun tuolloin keskiviikkona köyhästi päättynyt kesäjuhlamekkojen metsästykseni kuitenkin jatkui jälleen eilen. Jouduin duunipäivän jälkeen käymään stadissa joka tapauksessa, joten käytin tilaisuuden hyväksi ja pyörin kaupoissa tovin. Hyvin lyhyen tovin. Kävin Halosella, sovitin montakin mekkoa päälleni, mutta mikään ei miellyttänyt tai ollut istuva malli. Jatkoin matkaani GinaTricotiin, mistä löytyi montakin kivaa mekkoa. Niin monta, että piti ihan valita. Ehkä vielä palaan sinne myöhemmin katsastamaan niitä arkisempia mekkoja uudestaan, mutta eilen mukaan lähti pari juhlaisempaa mekkoa:
sekä valkoinen(!) pusero. Minulla kun on talviaikaan normaalisti mustaa ja satunnaisesti tummaa lilaa, tuntuu valkoinen pusero hyvin kesäiseltä vaatteelta, vaikka onkin sellainen, jota voi hyvin käyttää duunissa ihan normaalistikin. Ja heti tänäänhän sen päälleni laitoinkin, tietenkin! Ja tänään myös kävin kampaajalla, nyt pääni jälleen hehkuu. Se on jännä juttu miten ihan vain se leikkaus saa tämän punaisen värini aina virkistymään ja kiiltelemään.
