Puolipilvinen äitienpäivä

MarilkaLeave a comment
Esikoinen nukkui viime yön käytännössä kokonaan meidän välissä. Pari kertaa palautettiin omaan sänkyynsä, mutta aina kömpi jossain vaiheessa takaisin. Oli eilen lukenut jotain hirviökirjaa, jonka otuksetä jäivät mellastamaan meidän herkän tyttösen mieleen. Edellisestä vastaavasta yöstä on jo aikaa, mutta näitä on neidin elämän aikana aina silloin tällöin ollut. Ja on näemmä aina silloin tällöin yhä, vaikka tyttö on melkein yhdeksän. Ei siinä muuten mitään, mutta kun silloin nukutaan sitten kaikki kolme huonosti.
 
Sinänsä siitä herättiin ihan hyvillä mielin, mutta ehkäpä se huonosti nukuttu yö vaikutti sitten siihen, ettei se aamu ihan putkeen siitä sitten mennyt kuitenkaan. Esikoinen värkkäili enstöikseen minun isoäidilleni kortin, johon kirjoitti suloisesti sydämen sisään: "Ihana nähdä sinua taas". Ehdin juuri miettiä, miten kultainen sydän tuolla tyttärelläni on, kun keittiöstä tai eteisestä, jostain sieltä, alkoi kantautua ihme älämölö valkovuokoista. Pilviä alkoi kerääntyä taivaalle niin sisällä kuin tuolla ulkonakin.
 
Minunhan ei sitä tietenkään olisi pitänyt kuullakaan, mutta esikoinen kävi oikein kysymässä minunkin mielipidettä valkovuokko-asiaan ja loukkaantui sitten minullekin, kun sanoin, ettei asiaa sovi minulta tiedustella. Eikä se sen jälkeen ollut enää korjattavissa, noin puolen tunnin päästä sain aamupalan sänkyyn vajaan miehityksen voimin. Lapsista puuttui puolet, esikoinen pelasi mielenosoituksellisesti koneella. Raahusti tosin sieltä hetken perästä, työntäen minulle lahjansa ja korttinsa.
 
Esikoinen oli tehnyt minulle vohvelikankaasta pannulapun ja pöytäliinan. Tosikoinen oli värkännyt päiväkodissa kaulakorun, jossa on kolme puuhelmeä ja pari tuohirullaa. Tosikoisen lahjan sainkin jo torstaina päiväkodin kevät- ja äitienpäiväjuhlassa, joten nyt sain kahvini, voileipien ja valkovuokko-rentukka-kimpun ohessa kolme kirjekuorta, joissa oli piirustuksia. Lasten itse tekemät jutut on kerrassaan parhaita lahjoja 🙂 Mitään sen suureellisempaa en todellakaan äitienpäiväksi kaipaa.
 
 
 
 
 
Paitsi ehkä mukavaa perheen yhdessäoloa, joka tänään sitten oli vähän vaakalaudalla, sillä kaikille jäi kuitenkin vähän hapan maku suuhun vielä hyväksi aikaa aamun känkkäilyjen vuoksi. Eikä minun osaltani asiaa ollenkaan auttanut että on pms-päivä. Vähitellen, hitaanlaisesti siitä silti startattiin päivään, patistelin tyttöjä siivoamaan huonettaan ja laitoin ihan normaalitapaan ruuan. Lähdettiin iltapäivästä isoäidilleni kahveille, koukaten matkalla tyttöjen äitienpäivälahja mummilleen, se kun unohtui kotiin eilen kun oltiin anoppilassa syömässä.
 
Siihen mennessä kun päästiin isoäitini tykö, oli viimeisetkin känkät haihtuneet itse kultakin meistä ja loppupäivä olikin oikein mukava isoäitini, isäni ja hetken aikaa isäni vaimon seurassa. Ulkona ja sisällä paistoi aurinko täydeltä terältä.
 

Takapenkin agentit

MarilkaLeave a comment

"Huomio, kuuleeko agentti J? Olen löytänyt uusia johtolankoja, varasjoukkio on jättänyt jälkeensä huijauskolikoita. Tarvitsen apua varkaiden jäljittämisessä. Loppu." "Agentti M, en juuri nyt ehdi, sillä minun tarvitsee löytää varasjoukko, joka jätti johtolankoja sinne missä niitä ei ollut ja vei kauppaan huijauskolikoita, joilla saivat säkillisen rahaa. Loppu." "Agentti J, jos kerran heilläkin oli huijauskolikoita, kyseessä on varmasti sama jengi, etsitään yhdessä heidät kaikki! Loppu." "Hyvä on, otetaan ensin kiinni veljekset, sitten saamme varmasti kiinni loputkin. Loppu." "Otetaan kiinni ne, jotka ensiksi saadaan kiinni! Loppu." "Hyvä on. Loppu."

Agentit M ja J istuvat takapenkillä ja puhuvat hyppynarun kahvoihin. Käynnissä on vuosisadan varasjahti, tarkoituksena napata koko huijauskolikkoliiga, joka kylvää johtolankoja paikkoihin, joissa niitä ei ole, ja leikkii näin kissaa ja hiirtä poliisivoimien ja salaisten agenttien kanssa. Agentit tuntuvat olevan aivan kintereillä, vain askeleen päässä varasliigasta, mutta aina juuri sen askeleen verran jäljessä, huijauskolikoita keräten ja perässä kiitäen. Vai pitäisikö ehkä sanoa, kahden autonmitan päässä?

Lopulta kiinni jäivät liigan merkityksellisimmät tekijät: Sorkkarauta-Sampula ja Tiirikka-Timppanen, Samppa-Sampulainen ja mikähän-sen-nimi-olikaan. Varkaan luovutettiin Dupontin ja Dupondin huostaan, mikä oli tietenkin suuri ja katastrofaalinen virhe, sillä siltä poliisikaksikoltahan nyt pääsee vaikka vauvakin karkuun!

"Agentti J, huonoja uutisia: Sorkkarauta-Sampula ja Tiirikka-Timppanen ovat taas karkuteillä. Tuletko auttamaan kiinniottamisessa? Loppu." "Minä otan juuri kiinni Samppa-Sampulaista ja toveria! Mutta luulen, että he lopulta menevät samaan paikkaan, otetaan karkulaiset kiinni yhdessä! Loppu." "Selvä, näin teemme. Loppu." Hyppynaru-radiopuhelinkeskustelu käy kiivaana, kunnes agentit ovat samassa paikassa jälleen.

Keskenkaiken Agentti M saa puhelun agentti A:lta. "Ahaa, ai Sorkkarauta-Sampula ja Tiirikka-Timppanen on nyt saatu kiinni. Ja Samppa-Sampulaisen toverikin? Hienoa, sittenhän jäljellä on enää Samppa-Sampulainen!" "Kuulitko agentti J? Vain Samppa-Sampulainen on enää karkuteillä." "Kuulin kyllä, agentti M! Paikantimeni kertoo, että Samppa on tuossa moottoripyörässä tuossa aivan meidän edellä!" "Mutta katso, nyt se vaihtoi autoon, tuolla punaisessa autossa!" "Ja nyt se lähti juoksemaan, se juoksee tuossa meidän edessä, yhdeksääkymppiä!"

Melkoinen menijä se Samppa, juoksee yhtä lujaa kuin autot ajaa. Mutta ajojahti kiihtyy, agentit pääsevät lähemmäs ja lähemmäs. Lopulta pakoauto pysähtyy bussipysäkille, mutta silti, juuri kun agentit ovat saamassa Sampulaisen kiinni, tämä pinkaisee jälleen suorastaan ylinopeudelliseen vauhtiin neljänkympin alueella. Agenttikaksikko ei vaan mahda mitään ja Sampulainen pääsee toistaiseksi karkuun.

Agentti M soittaa agentti A:lle. "Missä muuten ovat Dupond ja Dupont? Lomalla? Hyvä. Voit kertoa heille, että voivat myös pysyä siellä! Meillä on nyt uusia poliiseja tarpeeksi, heitä ei enää tarvita, voivat mennä muualle poliiseiksi." Etupenkillä Dupond ja Dupont kuulevat potkuistaan. "Tämähän on kerrassaan törkeää! Me saimme potkut!" "Sanoisin jopa, törkeää. Potkut saimme." "Sanoisin suorastaan, saimme törkeää." 

P.S. Nyt on kiuaskin saunassa paikallaan:

Luonnehdintoja

MarilkaLeave a comment
Eihän ne naamakirjan testit mitään scienceä ole, mutta osuu ne oikeaankin aika usein. Nämä viimeisimmät, jotka tein, on selvästi tehnyt joku, joka oikeasti tietää jostain jotain, eikä ole vain heittänyt kehiin hurttia huumoria. Joten laitetaan tänne, Marilkan luonteenpiirteitä – sopivan kompakteina määritelminä jotain, minkä tiesin entuudestaan muiden lähteiden perusteella, eli ihan kohilleen menee. Tosin horoskooppeihin en usko, mutta tää nyt sattu aika jetsulleen kans (joskin sitoutunut olen).
 
sangviinikko
Sangviinikko on lämmin, iloinen, vilkas ja huvittelunhaluinen. Hän tekee päätöksensä enemmän tunteiden kuin harkinnan perusteella. Hänellä on harvinainen kyky pitää hauskaa ja yleensä hän levittää hyvän tuulensa ympärilleen. Sangviinikon luonteen vahvuudet: seurallisuus, vastaanottavaisuus, ystävällisyys, puheliaisuus, innokkuus, myötätuntoisuus. ..ja heikkoudet: huono itsekuri, tunne-elämän tasapainottomuus, saamattomuus, itsekeskeisyys, liioittelu. Ammatinvalintaan: Sangviinikot ovat ihmisistä kiinnostuneita, myyntihenkisiä ihmisiä, parhaimmillaan suhdetoimintatyössä, ihmisten auttamisessa, tai missä hyvänsä ammatissa, mikä edellyttää luontaista kykyä saada ihmisiä puolelleen.
 
intuitionismi (etiikan suuntaus)
Olet utelias, spontaani ja ajatuksissasi nopea ihminen. Teet valintasi elämässä intuitiivisesti turhia pohdiskelematta. Tiedät mikä on oikein ja väärin, muttet osaa välttämättä perustella mielipidettäsi. Jotkut asiat vain vaikuttavat luontevammilta ja toiset ihmiset mukavammilta kuin toiset. Luotat vaistoihisi ja omatuntoosi valintoja tehdessäsi ja olet herkkä aistimaan ympäristössäsi tapahtuvia muutoksia. Painottelet järjen ja tunteen välimaastossa; et kovin paljoa tekojasi harkitse, muttet ole täysin tunteidesikaan vietävänä. Keskusteltaessa yhteisistä asioista saatat kesken keskustelun yhtäkkiä vaihtaa mielipidettäsi myöntymättä silti kenenkään toisen kantaan. Aatteesi ovat suurpiirteisiä ja etsivät muotoaan. Toisaalta et ole kaavoihin kangistunut. Et välttämättä ole paras ihminen ilmaisemaan ajatuksiasi selkeästi ja ura luonnontieteellisen eksaktilla alalla tuskin tyydyttää sinua. Mielenliikkeesi ovat muille mysteeri ja saatat hakea vastauksia yliluonnollisista asioista.
 
kaksonen
Olet henkiseltä horoskoopiltasi eniten Kaksonen. Olet ailahteleva, villi, älykäs, yllätyksellinen ja utelias. Tylsistyt helposti, kaipaat ympärillesi seuraa ja toimintaa. Kohtelias, herkkä, hauska, toimeentuleva, itsepäinen. Kaksonen on puhelias. Kaikki mitä hän sanoo voi olla joskus ei niinkään aivan totta. Ensin hän houkuttelee myöntymään asioihin, joita ei oikeasti mitenkään haluasi tehdä – ja jälkikäteen hän onnistuu vielä puhumaan pään pyörryksiin niin, ettei osaa hänelle vihainenkaan olla. Kärsivällisyys ihmissuhteissa ei ole sinun vahvimpia ominaisuuksia. Kaksosella on usein paljon ystäviä. Kaksosta ei voi olla rakastamatta. Häntä vain on aivan mahdoton omistaa. Hän haluaa kyllä valloittaa perusteellisesti ja kaipaa täydellistä huomiota, mutta hänelle itselleen sitoutuminen on myrkkyä. Horoskooppimerkeistä Kaksoselle sopivat parhaiten Vesimies, Oinas, Leijona, Neitsyt, Vaaka, Jousimies ja toiset Kaksoset.

Helmiä harmaassa

MarilkaLeave a comment
Jostain syystä tänään oli vielä vaikeampi nousta aamulla kuin maanantaina ja tiistaina. Viivyttelin sängyssä ensimmäisestä kellonsoitosta peräti 40 minuuttia, vaipuen välillä ihan kunnon uneen takaisin. Lopulta pakotin itseni sängystä ylös josku kymmentä yli seitsemän ja menin herättelemään tosikoista, jolla oli yhtä suuria vaikeuksia päästä ylös. Mies ja esikoinen raahustivat ympäriinsä aamutoimissa, väsyneinä hekin. Ehkä se oli tuo matalapaine.

Kun viimein kahdeksan maissa lähdettiin tosikoisen kanssa ovesta ulos ja autolle, bongasin päivän ensimmäisen helmen: valkovuokkoja 🙂 Pieni mätäs valkovuokkoja tuossa naapurin pihan nurkalla. Ja lisää tien toisella puolella. Ja tosikoisen kanssa bongailtiin niitä teiden reunoilta matkalla päiväkotiinkin. Samaisella pyrähdyksellä päiväkotiin osui silmiin päivän toinen helmi: koivut vihersivät jo ihan kunnolla 🙂 Öinen sade oli tehnyt tehtävänsä.

Päivän kolmas helmi tuli vastaan sitten päiväkodissa, kun vein tosikoisen sisälle. Ensimmäinen meidät huomannut hoitaja tervehti iloisesti: "Sieltähän se meidän laulaja-tyttö tulee!" Ja kun olin lähdössä, tuli aamiaiskärryn kanssa toinen hoitaja, joka tosikoisen huomattuaan tervehti: "No huomenta, meidän pieni taiteilija-tyttö!" Tuntui äidistä kovin mukavalta 🙂 Tosin, enimmäkseen pelkkiä kehuja tytär päiväkodista saa muutenkin 🙂

Työmatka kesti tänään todella pitkään. Se pienen pieni tihkuko sen aiheutti vai mikä, mutta ruuhkaa ja seisomista piisasi! Mutta duuniin asti lopulta pääsin ja työpäivä kaikkiaan oli ihan mukava, minulla oli draivi päällä. Etenkin päivän neljännen helmen jälkeen: kysäisin kollegalta apua yhteen pulmaan ja sainkin siinä sivussa pienen yksityisopetussession, joka tuli tarpeeseen 🙂 Se on yksi ihan mahtava puoli meidän työyhteisössä, tietoa jaetaan ja kollegoita jeesataan. Eipä tuosta työstä kyllä muuten mitään tulisikaan.

Päivän viides helmi oli sitten se, että aurinko aurinko alkoi lettuja paistaa, pilvet väistyivät ja aurinko tuli esiin 🙂 Ja kuudes helmi tietenkin illan tanssitunti. Ne ovat yhtä helmiä joka kerta 🙂

Arvotaan seuraava pankkitunnus…

MarilkaLeave a comment
"Tee muutokset esitäytettyyn veroilmoitukseesi netissä. Helppoa, nopeaa ja näppärää!" mainostetaan. No, onhan se. Jos on pankkitunnukset tai sähköinen henkkari. Mutta entäs jos ei ole sähköistä henkkaria? Ja pankkitunnukset on puolison nimissä? Mitäs sitten? Siinäpä kysymys.
 
Kuinkahan monena vuonna peräkkäin on jäänyt ilmoittamatta verottajalle työmatkakulut? Sanoisin, että siitä saakka, kun veroilmoitus tuli esitäytettynä. Tai ehkei sentään – jotenkin muistelen, että alkuaikoina esitäyttö oli vielä pelkkää bluffia, sillä eihän se silloin sisältänyt edes lainatietoja, vaan kaiken sai laskea ja ilmoittaa kuitenkin ihan itse. Eli otetaas tuo toka lause uusiksi: siitä saakka, kun esitäytetyssä ilmoituksessa on suoraan näkynyt asunto- ja opintolainojen määrät ja korot valmiina. Eli muutama vuosi.
 
Eipä kai siinä suuria summia ole hävinnyt, vaikka työmatkakulut onkin jääneet ilmoittamatta. Mutta olisihan se vähäkin tietenkin lohduttanut silloin kun tuli mätkyjä ja roimasti. Viime vuonna ei kirpaissut juurikaan, sillä saatiin varsin paljon takaisin. Tänä vuonna merkitys olisi vielä vähäisempi, noin ajatuksen tasolla, sillä palautuksia tulee vielä enemmän kuin viime vuonna joka tapauksessa.
 
Mutta koska verottaja on kerran viimeinkin siirtynyt nettiaikaan ihan oikeasti – sainhan minä kuulla jo melkein vuosikymmen sitten verovirastoon soitettuani tylyn äänen sanovan "katso vero-piste-fi", aikana jolloin ei suinkaan kaikilla vielä ollut netti ulottuvillaankaan niin kuin nykyään, mutta ei sieltä veropistefi-nettisivuilta kummoista palvelua vielä silloin saanut! – niin, koska verottaja on viimein siirtynyt nettiaikaan ihan oikeasti, otin itseäni niskasta eilen kiinni ja surffasin osoitteeseen vero.fi. Ja olihan se kätevää. Heti kun…
 
Heti kun olin selvittänyt, miten autentikoidun palveluun. S.o. miten tunnistaudun. Sillä minulla ei siis todellakaan ole sirullista henkkaria, saati sille lukijaa. Ja päivittäisessä käytössä olevat pankkitunnukset ovat miehen nimissä, eikä niiden avulla päässyt suinkaan puolison -eli tässä tapauksessa minun – verotukseen kiinni. Tuijotin aikani tunnistautumisvaihtoehtoja ja päässäni syttyi lamppu. Tapiolan tunnukset ovat minun nimissäni. Mutta missä ihmeessä ne tunnarit mahtavat olla?!
 
Tapiolan tunnutkset löytyivät, ihan kiva, ehdin jo iloita. Mutta vanha viidakon sanonta "älä nuolaise ennen kuin tipahtaa" piti tässäkin tapauksessa paikkansa. Ilo loppui lyhyeen, kun en päässytkään tunnareilla sisälle. Joko olin ymmärtänyt jonkun kohdan niiden käytöstä väärin (muistelin, että minulla oli ollut ongelmia niiden kanssa ennenkin) tai sitten ne olivat yksinkertaisesti vanhentuneet. Mene ja tiedä. Niin tai näin, tarvittiin plan B.
 
Mies kyseli, että eikös minulla ole omatkin Nordean tunnukset olemassa kuitenkin. No juu, onhan ne. Ja löysinhän minä jopa sen tunnuslukupaperin, vuodelta yks ja kaks. Mutta ei minulla ollut hajuakaan käyttäjätunnuksestani! En tiedä, milloin tunnareita olisin viimeksi käyttänyt. Pengoin, kaivoin ja kävin papereita läpi, kunnes löysin kuin löysinkin tunnukseni – ja ihmeekseni pääsin noilla iankaiken vanhoilla tunnusluvuilla sisäänkin! Se siitä tietoturvasta… Kai niiden pitäisi oikeasti joskus vanhentuakin?
 
Olkoon. Minun onneni, että pääsin sisään. Ja sen jälkeen kaikki sujuikin kuin leikki. Työhuonevähennys yhteen kohtaan ja 11xNurmijärvikortin hinta+11xHKL-sisäisen kortin hinta toiseen kohtaan. Ja painetaan Jatka ja se on siinä. Homma hoidettu. Mutten kyllä ollenkaan ajatellut, että ensin tein osa-aikaisen työhuonevähennyksen ja päälle täydet työmatkavähennykset 😀 No, eiköhän se verottaja korjaa lukuja mielensä mukaan, kyllä se omista rahoistaan huolen pitää!