Shampanjasta ja pizzaan

13.7.202013.7.2020 MarilkaLeave a comment

Shathaa. Shathaa shaavishta khaataen. Ensimmäinen lomaviikkoni on takana, toinen juuri alkanut. Lomasää on ollut yhtä epävakaa kuin lomailijakin, mutta en oikeastaan valita. On paljon kaikkea, mitä olen halunnut tehdä, mitä ei voi tehdä ulkona. Sellaisia asioita kuin valokuvien läpikäynti ja lataaminen Flickriin ja elokuvien katselu. En malta olla sisällä, jos aurinko paistaa ja on lämmin.

Ihan lomani alkajaisiksi viikko sitten perjantaina lähdin stadiin vähän shoppailemaan, ensimmäisen kerran kuukausiin! Pyörin Kampissa: cappucino ja mozzarella-croissant lounaaksi Espresso Housesta, pusero Guessistä, Camilla Greben Horros pokkarina Suomalaisesta. Tsekkasin Stadiumin, mutten löytänyt mitään mielenkiintoista, etsin muovipillejä Clas Ohlsonilta, turhaan.

Kävelin Forumiin, mistä lähinnä kuljin läpi ajatuksena mennä haahuilemaan Rosebud-kirjakauppaan Stockaa vastapäätä. Yllätykseni oli suuri, kun näin, ettei kauppaa enää olekaan, sillä koko nurkkaus on remontissa!

Suuntasinkin askeleeni siis sen sijaan Stockan läpi kohti Halosta. Kiertelin läpi naisten vaateosaston löytämättä mitään kivaa, kuljeskelin laukkuosaston läpi, vain todetakseni, etten kerrassaan edelleenkään ymmärrä, mikä noissa michaelkorseissa ja ralphlaureneissa ja gucceissa ja muissa viehättää – minusta ne ovat tylsiä ja rumia. Guessiltä minulla on yksi reppu, joka on erilainen. Muutoin Guessinkin laukut ovat sitä samaa.

Halonen oli ennen minusta aika tylsä keski-ikäisten juhlavaatekauppa, mutta viime vuosina siellä on alettu myydä yhä enemmän Desigualia ja Guessia ja St.Oliveria ja muita kivoja vaatebrändejä – ja Laura Vitan kenkiä! Löysin aivan ihanat Laura Vitan kesäkorot sekä Desigualin farkut ja paidan – ja koska sielläkin oli ale, koko setti taisi maksaa niiden kenkien alkuperäisen hinnan.

Hain vielä kotimatkalla pullon Taittingeria illaksi. Grillasimme, chillasimme paljussa ja kilistelimme shampanjalla lomani alkaneeksi.

Maanantaina, ensimmäisenä varsinaisena lomapäivänäni, sää oli sateinen, joten työnsin Pleikkariin viikonloppuna jostain mukaani poimimani elokuvan Judy. Judy Garland on aina ollut yksi lempinäyttelijöistäni ever. Kaikesta menestyksestä huolimatta – tai ehkä sen takia – Judyn vähän tyngäksi jäänyt elämä oli nuoresta tytöstä saakka varsin traaginen ja viimeiset vuodet lähinnä surullisia.

Elokuva keskittyy Judyn viimeiseen konserttirupeamaan Lontoossa, tarjoten väläyksiä nuoruudesta MGM:n studiolla ja rikkonaisesta perhe-elämästä. Renée Zellweger oli erinomainen Judyna ja konserttikohtausten olisi voinut melkein kuvitella olevan arkistomateriaalia!

Elokuva jätti mielen vähän haljuksi ja haikeaksi, joten siirryin hieman keveämpiin tunnelmiin katsomalla perään Summer Stockin, lempielokuvani Judyn tuotannosta. Jotenkin siitä päädyin “loogisesti” Daddy Long Legsiin, jossa ei ole sen paremmin Judya kuin Summer Stockin toista tähteä Gene Kellyäkään, vaan Fred Astaire ja MGM:n ehkä hivenen vähemmän tunnettu näyttelijä Leslie Caron.

Caronilla on vain muutama tunnettu elokuva: tuo Daddy Long Legs (Setä Pitkäsääri – eli yhteen lempikirjoistani perustuva musikaalielokuva), Gigi, ja Lili. Gigi tuntuu olevan yleisesti ottaen Caronin kuuluisin ja suosituin elokuva, mutta jostain syystä ei kuulu minun lemppareihini. Liliä sen sijaan olen yrittänyt löytää jo moneen otteeseen, mutta sitä ei ole Amazonissa (saati kotimaisissa nettikaupoissa) ollut saatavilla. Riemastuin, kun löysin sen amazon.fr:stä!

Erehdyin nettishoppailemaan maanantaina muutenkin ihan huolella. Ranskan Amazonista tilasin myös Sabrinan tuoreemman version (vanha hyllystäni toki löytyykin), UK-Amazonista Judyn elämäkerran Get Happy (joka saapuikin jo tänään), CDON.comista muutaman vanhan kotimaisen elokuvan, joiden myötä lempi-SF-filmien kokoelmani alkaakin olla täynnä (ja vähän yli, sillä osa elokuvista löytyy vain kokoelmalevyiltä).

Mieheke, Vaimoke, Suomisen Olli rakastuu, Hilman päivät, Katupeilin takana, Rakas lurjus, Varaventtiili, Kulkurin valssi. Jaa, olin väärässä. Vielä puuttuu Isän vanha ja uusi, Syntipukki, sekä On lautalla pienoinen kahvila, joita ei CDON.comista löytynyt. Faijan kanssa aikoinaan katsoin SF-leffan poikineen ja tämä setti on sellainen, johon palasin silloin sun tällöin faijan VHS-kokoelmastakin, kun olin yksikseni hänen luonaan leffoja katsomassa – exää eivät nuo kiinnostaneet.

On hassua, millaiset asiat minuun ovat lapsuudesta ja nuoruudesta tarttuneet. Faijan perintönä ovat nuo Suomi-Filmin kulta-ajan leffat, isoäidin perintönä MGM:n kulta-ajan filmit, äidin perintönä rakkaus kirjoihin, mummin perintönä fiktion kirjoittaminen, isoisältä sain kai miesmakuni ( 😀 ), ukilta liudan hassuja sanoja ja sanontoja.

Rakkaus musikaaleihin (joskaan ei tuo vanha MGM niinkään) on minulta periytynyt tosikoiselle, jonka kanssa viikolla katsottiin The Sound of Music. Rakkaus kirjoihin puolestaan on minulta jotain, minkä jaan esikoisen kanssa. Viikolla luin loppuun kirjan The Starless Sea, jonka ostin hänelle joululahjaksi ja nyt lainasin omaankin lukuun. Nyt minulla on menossa tuo viikko sitten ostamani Horros, jonka esikoinen saa hyllyynsä jahka minä olen sen lukenut – hänellä on sarjan kaksi ensimmäistäkin kirjaa.

Jos muutoin ensimmäisen lomaviikkoni enimmäkseen luin ja katselin elokuvia ja laittelin niitä kuvia, oli joukossa myös jokunen päivä, jolloin lähdin liikkeellekin joko miehen tai tosikoisen tai kummankin kanssa.

Lauantaina Ace pääsi vähän leikkimään parin staffipennun knssa. Keskiviikkona kävimme miehen kanssa Lauttasaaressa Blue Peterissä lounaalla, minkä jälkeen päädyimme vähän shoppailemaan Navy Bluessa ja Tapiolan Stockalla. Lähinnä mies etsi itselleen chinoja, mutta Navy Bluesta tarttui minulle mukaan shortsihame ja teepaita.

Perjantaina mentiin tosikoisen kanssa Zippyyn zipline-seikkailemaan. Siellä puiden välissä vaijereiden välissä keikkuessani tajusin, että ei-niin-täydellinen tasapainoni saattaa vähän haitata sitä touhua – joskaan ei tämä ollut ensimmäinen kertani leikkauksen jälkeen, vaikka niin siellä kiivetessä kuvittelinkin. Onneksi en asiaa edes ajatellut, sillä ei se oikeasti juuri menoa ensimmäisen radan jälkeen haitannut. Nautin!

Eilen oli vaihteeksi taas parempi sää, ja pakkasimme autoon niin koirat kuin itsemmekin (tosikoinen mukaan luettuna) ja ajelimme Hankoon viettämään aurinkoista päivää. Kuljeksimme satama-alueella, söimme jätskiä, istuimme satamakahvilassa, ja ajoimme kotimatkalla Tammisaareen pizzalle. Hangossa oli aivan liikaa ihmisiä ja rannan ravintolat liian täynnä. Tammisaaren satamassa olemme ennenkin syöneet pizzaa pienessä Baywatchissa, joten suuntamisemme sinne päivälliselle.

Tänään tosiaan taas sataa. Hyvä päivä kirjoitella vähän blogipostauksia ja laittaa Hanko-reissun kuvia Flickriin ja lukea sohvalla koirat vieressä torkkuen. On tämä elämäni Acen myötä melkoista dog mama -elämää!

Mama loves bully (mama loves all her babies)

Talviturkin heitto ja muita perinteitä

16.6.2020 MarilkaLeave a comment

“Okay, come on, let’s go then!” komensi mies, kun olin päässyt kertomasta, kuinka nuorina kaverin kanssa soudettiin tai uitiin vastarannalle hyppimään kallioilta. “Minä ja suuri suuni”, mumisin kädet kasvoillani, sillä mieleni ei ollenkaan olisi tehnyt lähteä soutamaan saati hyppiä mistään kallioilta järveen. “En mä tuommosta muistakaan”, tuumasi puolestaan isäni, joka ei oikeastaan ihan hirveästi tiedä kaikesta, mitä mökkinaapurikaverini kanssa kesäisin touhuttiin. Ehkä niistä jo voi kertoa tässä vaiheessa, kun ikää tuli lauantaina mittariin 45.

Hieman vastahakoisesti lähdin veneelle isän kiinnitettyä siihen keskipenkin ja tuotua airot – mies ja faija olivat vasta hetkeä aiemmin laskeneet sen talviteloilta. Asetin veneen kivilaiturin viereen ja komensin miehen veneen perälle. Työnsin venettä vähän vauhtiin matalikolta ja kiipesin itse kokkaan soutamaan. Käänsin veneen ja soudin meidät vastarannalle rivakoin vedoin. Yritin löytää paikan, josta nuorina hypimme; kohdan, jossa rantakallio menee satavarmasti viivasuorasti veteen tehden rannasta ainakin pari-kolme metriä syvää.

“I’m not sure, it’s been 30 years”, sanoin, kun yritin tarkastella vettä niiltä kohdin, missä nuorina kiipeämämme kielekkeet olivat. Olen melko varma, että muutamaa kohtaa lukuunottamatta vesi on pitkin rantaa juuri niin syvää, sillä kallio on äkkijyrkkä, mutta varma en voinut olla, enkä nähnyt pohjaan kuten normaalisti, sillä vesi oli siitepölystä sameaa.

Löysin kuitenkin kohdan, johon tapasimme veneen kiinnittää, ja rantauduin. Kiipesin kallionnotkelmaan ja kiinnitin veneen pieneen vaivaispuuhun, joka siinä rannan tuntumassa kasvaa. Tuumasin, etten todellakaan kiipeä minnekään, mutta kai se on uitava, joten hivuttauduin veneen toiselle puolen, pienelle kielekkeelle alle puolen metrin korkeudella vedenpinnasta. Pudottauduin veteen ja lähdin uimaan kohti veneen perää, missä nousin sen varaan ja huusin miehelle: “Come on now! It’s cold, I want out!” “You need to take the video!” mies huusi takaisin.

Niin, se video miehestä hyppäämässä kalliolta järveen, vaikkei mieskään kiivennyt minnekään vaan sukelsi samalta kielekkeeltä. Kiipesin siis rannalle ja veneeseen, kaivoin kännykkäni ja kuvasin mieheni skinny-dippaamassa. Eipä mieskään kovin kauan vedessä viihtynyt, vaan kiipesi tuota pikaa takaisin veneeseen ja lähdimme soutamaan takaisin omaan rantaan, missä ripustin bikinien lisäksi myös shortsini kuivumaan. Olin riisuessani viskannut ne veneen pohjalle mukana olleen kassin sijaan.

Eihän minulla vaihtoshortseja ollut, joten menin etsimään vaatteita, joita faija aikoinaan (30 vuotta sitten) minulle osti “mökkivärissäni”, eli mintunvihreänä. En tiedä, miten väri minulle valikoitui, mutta jossain vaiheessa aloin kammota koko väriä, kun kaikki oli minulla mintunvihrää. Siskollani lilaa ja faijalla keltaista. Faijalla on siellä yhä kaikki keltaista, siis vaatteista lähtien.

Löysin mintunvihreän (tietenkin) kesämekon, josta oikeasti väristään huolimatta olen aina tykännyt, ja vedin sen päälleni. Tuli ihan nuoruus mieleen, kun juurikin sen mekon usein vetäisin päälleni uintireissujeni jälkeen. Se on mukava ja väljä, ja toimii oikein mainiosti esim. bikinien päällä.

Nuoruusajat siellä mökillä taas kerran muutenkin tulvivat mieleen, kun saavuttuamme faija tarjoili lasilliset kuohuvaa (se perinne tosin alkoi vasta minun ollessani jo aikuinen) ja sitten nostimme yhdessä lipun salkoon synttärijuhlinnan kunniaksi. Siinä maljaa nostaessamme faija totesi, että tänä kesänä on toisenkin juhlan paikka, kun tuo mökki on ollut perheellämme heinäkuussa 70 vuotta.

Aikoinaan teininä ja myöhemmin aikuisenakin, kun en muuten enää niin paljon landella aikaa viettänyt, isoäiti aina pyysi ainakin synttäreiden aikaan sinne käymään. Juotiin synttärikahvit, kuten nytkin, ja syötiin vähän kakkua. Isoäidilläni oli tapana myös ottaa minusta aina tuore kuva landen jättimäisen rhododendronin vieressä; se on synttärinäni aina upeassa kukassa. Tällä kertaa nostalgisoiduin sen verran, että pyysin faijaa ottamaan sen kuvan.

Näin aikuisiällä synttäreideni lisäksi Juhannus ja rapujuhlat ovat olleet ne perinteiset landevierailut, jos ei muuta. Tuo meidän mökkihän ei ole sillä lailla samalla tavalla mökki kuin kesämökit yleensä, vaan isoäitini eläessä se oli hänen (ja isäni) kesäkoti, nyt faijan kesäkoti. Sinne mennään kuin kylään, ei kuin omaan kotiin. Jonain päivänä tuo nyt 70 vuotta perheen omistuksessa ollut paikka siirtyy minulla ja siskolleni. Silloin voin mennä sinne kuin kotiini.

[Koirien landeilua Happy Dogs Diaryssä]

Ace, Ace, baby!

23.5.2020 MarilkaLeave a comment

Kuka on kietonut perheen sydämet mykkyrälle pieniin tassuihinsa? Tietenkin piskuinen mustavalkoinen Ace, nyt kahdeksanviikkoinen kääpibullterrierinpentu, joka toissapäivänä liittyi laumamme jäseneksi. Liittyi tai liitettiin, Acelta ei toki kysytty. Se olisi varmasti jäänyt mieluusti veljensä seuraan.

Ace on kahdessa päivässä kotiutunut aivan uskomattoman hyvin! Synnyinkodista lähdettäessä pikkuista tietenkin jännitti, mutta melko rauhallisesti se matkusti sylissäni uuteen kotiinsa. Uudella pihalla oli häntä vähän koipien välissä, mutta sisään päästyään poika tutkaili paikkoja uteliaana.

Meggie on pikkuisen suhteen utelias, ehkä vähän äidinvietit heränneet, mutta Acen riehakkuus vähän ärsyttää sitä. Meggie ei kuitenkaan juurikaan Acea komenna, toisin kuin Timmy. Timmyn ja Acen tutustuminen alkoi vähän kivisesti, kun Ace nippasi Timmyä saaden Timmyn suuttumaan kunnolla. Nyt Timmy välttelee Acea ja jos Ace tulee lähelle, Timmy murisee sille.

Ace on niin energinen ja riehakas, että hetki voi vierähtää ennen kuin kaikki nuo vanhat koirat hyväksyvät Ace-vauvan kunnolla, mutta hiljaa hyvä tulee. Ace on ihan rakastunut etenkin Meggieen ja yrittää jatkuvasti saada sen huomiota – mikä tietenkin vain ärsyttää Meggieä. Ihan tulee jotenkin mieleen nuo ihmislapset 😀

Niistä puheen ollen. Tosikoinen on uskollisesti ollut meidän kanssa koti-karanteenissa siitä saakka kun tämä poikkeusaika täällä alkoi. Esikoisen elämä on enimmäkseen jatkunut normaalina töissä sairaalassa, mutta muutoin ovat kämppiksensä kanssa myös pysytelleet kotosalla.

Eilen minulla olikin onnenpäivä, kun esikoinen tuli meille – näin poikaseni livenä ensimmäistä kertaa sitten varmaan helmikuun – Acea katsomaan. Jostain syystä tässä vaiheessa miehenkin mielestä oli ok, että poika tuli käymään, samoin kuin isäni. Faija istuikin lopulta meillä koko illan, jääden päivällisellekin. Halasin kumpaakin tiukasti, kun lähtivät kotiin.

Takaisin Aceen. Se on aivan hurjan älykäs pieni koira! Jos bullit ovatkin todella itsepäisiä – minkä kyllä näkee myös Acessa – on Ace toisaalta myös tällä hetkellä jossain sopivassa herkkyyskaudessa oppimaan asioita ja tuntuu todella helpolta opetettavalta.

Ace nukkuu itsekseen itkemättä oikeastaan ollenkaan; ei se juuri itkenyt edes ensimmäisenä yönä. Acen peti on meidän makuuhuoneessa ja se menee sinne jo itse, kun sen vie sen eteen.

Ensimmäisestä illasta saakka Ace on osannut tehdä tarpeensa ulos. Heti kotiin tultuamme näytettiin sille pisupaikka pihalla ja kun se pariin otteeseen vietiin siihen tarpeilleen, oppi se tekemään asiansa siihen kun se siihen viedään. Toissailtana mies oli etupihalla vähän opettamassa hihnakävelyn alkeita Acelle, kun yhtäkkiä se kääntyi ja johdatti miehen takapihalle, pisupaikalleen ja teki siihen kakat.

Kun Acen kanssa käy ulkona, riittää, että sille sanoo “inside” ja se osaa kipittää takaovesta sisään, aivan kuten nuo meidän vanhatkin koirat.

Ace tykkää kiivetä syliin, antaa pusuja, syödä, leikkiä puruleluilla, leikkiä ihmisten kanssa, syödä voikukkia. Meggien kanssa se haluaisi kovasti leikkiä, ja yrittääkin houkutella tätä aina tilaisuuden tullen, mutta Meggie ei tosiaan oikein innostu.

Ace on varsinainen Ace of Hearts, sydänten sulattaja ❤

[Lisää kuvia ja tarinaa Acen elämästä Happy Dogs Diaryssa]

Kodin facelift, vol. coronageddon

17.5.202017.5.2020 MarilkaLeave a comment

Jos Bauhausin korona-ajan ruuhkat on mikään mittari, ei me todellakaan olla ainoita, jotka on rempanneet kotiaan tänä coronakaranteeniaikana. Kuulemma Bauhausissa ja Ikeassa väkeä piisaa ja mitä nyt on kavereiden seiniltäkin bongannut, erilaisia projekteja on ollut yhdellä jos toisella, sen lisäksi, että onhan nyt myös puutarhanlaittoaika.

Meidän remppaintoa lienee koronaa vauhdittanut enemmän Acen tulo – neljä päivää enää, ja saadaan pentunen kotiin! Ensisijaisesti meillä oli tarve saada “ylimääräinen huone” (lue: toimisto/studio tai entiseltä nimeltään vaan askis) kuntoon ja työkalut pois talosta.

Siinä kun kaksi viikkoa sitten oltiin lauantaina saatu parketti lattiaan ja lattialistat paikalleen, ja sunnuntaina kokoilin huonekaluja paikalleen ja naputtelin tauluja seinälle, kysyi tosikoinen mieheltä: “When are we doing something about these stairs?” Mies vastasi: “Whenever you’re ready to start.” Niinhän siinä sitten kävi, että juuri kun oli yksi ikuisuusprojekti saatu alta pois, alkoi seuraava.

Silloin sunnuntai-iltana tosikoinen ruuvaili portaiden koristelevyt irti ja repi vanhat lattiahuovat irti. Mies suunnitteli laittavansa portaisiin laatat, mutta koska se lopulta tuntui liian työläältä, pohti mies puupintoja. Se tuntui typerältä betonin päälle, joten lopulta päädyttiin siihen, että laitetaan vain uudet huovat portaisiin.

Mikäänhän ei toki ole “vain”, kun tässä talossa tekee. Paikka on loputon savotta.

Viikko sitten, äitienpäiväviikonloppuna, meillä oli miehen apuna nuori kundi, joka lapioi mullat puutarhalaatikoista, nosti laatikot miehen kanssa eri kohtaan pihaa, ja lapioi mullat takaisin laatioikoin. Kundi myös kantoi kaikkea tuota pihanrakennushommista jäänyttä roinaa kuten tiiliä ja muuta pois pihasta. Pihatöistä päästyään kundi siirtyi sisälle putsaamaan vanhoja mattoliimoja portaista.

Viikonloppu oli upean lämmin ja aurinkoinen, ja minä ja tosikoinen vietettiin se kokolailla ulkona terassilla koirien kanssa. Sunnuntaina siivottiin tyttären kanssa piha-alueelta ylimääräiset puutarharoinat pois, aseteltiin isoja kukkaruukkuja sijoilleen ja täytettiin niitä mullalla, minkä jälkeen työnsin erilaisia kukkien siemeniä ruukkuihin. Nyt on tulossa ainakin samettikukkaa, auringonkukkaa ja jotain muutakin (olisi pitänyt säästää siemenpussit 😀 ), monta ruukkua.

Meille on tulossa harvinaislaatuisen kukkaisa puutarha tänä vuonna. Hyötykasvit ovat melko minimissä. Mies on suunnitellut kyllä paria kurkkua ja munakoisoa tai kahta, ja on meillä kahdeksan vai kymmenen chilintainta kasvamassa, mutta siinä se! Ruohosipulia kasvaa maassa, mutta muut yrtit mies meinaa laittaa ympärivuotiseen bubbler-puutarhaan meidän makuuhuoneen ikkunalle.

Aivan hemmetin upean viikonlopun jälkeen sää kääntyi taas talviseksi ja kuluneella viikolla on tullut rakeita ja räntää ja vaikka mitä märkää taivaan täydeltä joka päivä, eikä viikonloppu ollut kovin paljon parempi.

Eipä siitä säästä olisi paljon nauttimaan ehtinytkään, vaikka olisi ollutkin kaunis. Keskiviikkoiltana maalattiin käytävän seinät kertaalleen. Lauantaina homma jatkui toisen maalikerroksen merkeissä. Maalausurakka vähän myös laajeni alakerran aulan seiniinkin, mutta päivän aikana saatiin aherrettua myös portaiden ja tasanteiden primerointi (kaksi kerrosta). Ruokapuoli hoidettiin Woltilla, kuten myös edellisenä lauantaina ja tänään.

Tänään sitten remppa jatkui, ei suinkaan uusien porrashuopien asennuksella, vieläkään, vaan portaiden ja tasanteiden tasaamisella. Juuri kun meidän oli aika sekoittaa pikasementtiä tasoitusta varten, alkoi ukkonen jyristä jossain, ei kaukana muttei ihan lähelläkään. Sekoitettiin sementti siis sateisen pihan sijaan makkarin oviaukossa sateensuojassa. Levitin portaisiin ja lattioihin ohuen tasoituskerroksen ja paikkailin joitakin koloja seinänrajoissa.

Lounastauon aikana tuo ohut kerros jo ehti kuivua riittävästi, että saatettiin jatkaa töitä. Maalasin alakerran aulan pensseliosuudet toistamiseen, minkä jälkeen Pekingin ankan antaman energiabuustin voimin aloin rullata ovia valkoisiksi. Viisi ovea: kolme alakerran aulassa, kaks porrastasanteella (ulko-ovi ja sen sisäovi). Maalasin ovepieliä ja ovia kunnon vimmalla. Oli suunnattoman palkitsevaa nähdä kellertävien ovien muuttuvan valkoisiksi!

Olenko koskaan maininnut, että isoisäni ketjupoltti täällä sisällä ainakin kolme vuosikymmentä? Siinä vastaus miehen kysymykseen “why is even the ceiling so yellow here?”. Kaikki paitsi ne pinnat, jotka 70-luvulla silloisen muodin mukaisesti maalattiin tummanruskeaksi (kuten porraskäytävä) tai likaisenvihreäksi (työhuone, olohuone ja keittiö). Silloin täällä on edellisen kerran tehty pintaremonttia.

Vielä tuolla on tekemistä. Ovet ja karmit tarvitsevat toisen maalikerroksen. Seinissä on yhä paikkaamattomia koloja. Porrashuovat ja etulevyt on vielä asennettava. Ei taida ihan valmista tulla, eikä ole työkalut täältä autotallissa ennen kuin pikkuinen Ace tulee torstaina kotiin. Loppu-urakka on suunniteltu ensi viikonlopulle.

7.5weeks — Rottwood Agent of Chaos 7,5 weeks old

Name of the Exodus

15.5.20209.6.2020 MarilkaLeave a comment

Inspired by the movie challenge I decided to list the books that have most impacted or influenced me in some way. This was way more difficult than picking ten movies and I simply could not restrict me to 10 but decided to go with 15 instead. I have read way more books than I’ve seen movies, and I love reading way more than I enjoy watching a movie.

Saariston lapset (Astrid Lindgren)

This is the the book that made me a book dragon. I devoured the book and then continued to devour book after book, first the other Astrid Lindgren books I had, then everything else in my own book case, then everything from the local library.
The Tripods (John Christopher)

My debut SciFi read. My friend recommended this trilogy and borrowed me the book too, and I loved it. I think I read it multiple times after that, once in my adulthood too. I never owned the book until a couple years ago when I decided it was something I needed to have in my own library.
Little Women (Louisa May Alcott)

This WSOY series of “girls’ books” ❤ All of the Anne of Green gables books, the Emily of New Moon books, I had them all, I read them all, and I loved them all.

I guess this one got picked into the books that made an impact on me simply because it was the one I modeled my first attempt at book authoring by. I wrote several chapters of something sort of similar to this story until I moved on to something else.
Watership Down (Richard Adams)

We used to have a bunny. Well, actually several, but when I was 9-13 years old, we had the first bunny and I got this book for Christmas or birthday or something during that time. It made me cry, it made me think I somehow understood the bunny better, it gave me a new partial language what with the rabbit language invented by Adams. I still remember a tidbit like Narn = good and Hraka = poop. And rabbits only count to four, after that everything is Rhair (million).
Exodus (Leon Uris)

Mom had this book – like all of Uris’ books, and I did read them all too, some many times – in her book case. It was one of the first books I read from her collection, probably after having read some Ian Flemming’s Bond books and Peter O’Donnel’s Modesty Blaises first. I loved the story and later on it prompted me to read e.g. Bodie Thoene’s Zion Chronicles series.
Name of the Rose (Umberto Eco)

I actually saw the movie first (so it could’ve been in that list too). We watched it in school maybe some religion class thing? It made a strong impact on me – the story, the monks, the mystery, the sex on the kitchen floor 😀 – and I went and got the book from the library and read it and loved it every bit as much as I had loved the movie.
Trinity (Leon Uris)

Trinity and Redemption really go together, I mean they are two parts of the same story, after all. However, Trinity came first and obviously I found it in my mom’s books, read it and was immediately smitten with Ireland. Have been too, ever since. Later on, when Uris released Redemption, I immediately bought it (I already had all of Uris’ books in my own collection at that point).

In my late teen years my mom also introduced me to the series The Emerald Ballad series by B.J. Hoff and that more or less sealed it. Anyhow, I think I used to be Irish in one of my previous lives. Most probably a leprechaun of sorts 😉
Daddy-Long-Legs (Jean Webster)

Out of all these “Nuorten toivekirjasto” books (that included books like The Little Princess, The Secret Garden, Huckleberry Finns, all sorts of adventure books and classics and whatnot), this was my favorite. You can believe I was thrilled when I learned that Fred Astaire and Audrey Hepburn had made a musical of the story!
Tuntematon sotilas (Väinö Linna)

The Unknown Soldier. One of the absolute Finnish classics, the book about the WWII in Finland. One of the rare classics that I have loved and read multiple times (I usually find classics somehow pretentious in the high-culture-boring kind of a way). I’ve seen all three movie versions of this book, the newest one being my favorite.
Favorite quote
Hietanen: “Mää ole hiilest tehty ahvena.”
The Thorn Birds (Colleen McCullough)

I can thank my mom for this one too. She told me when I was a teen that she really loved The Thorn Birds and that prompted me to read the book (in Finnish). I fell in love with the story and through this book started reading other McCullough books too. I have read this book dozens of times, in Finnish. Only a few years ago did I finally order the English copy, but haven’t gotten around to reading it yet.

I love this book so very much that it was quite the disappointment, when my mom finally confessed to me – not long before she died! – that she actually had never read the book. Her fascination had more to do with Richard Chamberlain than the story itself, Chamberlain being Father de Bricassard in the 4 episode TV series, which I also do love. It’s actually funny how the storylines mix sometimes, for I can fully picture the book with the TV series characters playing each scene of the book in my mind.
Favorite quote
Meggie Cleary: “And there’s one thing you’ve forgotten about your precious roses, Ralph, they’ve got nasty *hooky* thorns!”
Tim (Colleen McCullough)

I read this one right after the Thorn Birds and it touched me possible even deeper in some ways. Tim, the simple man, who finds love with a lonely older woman. Tim, whose family thought him just a simpleton and a burden. Beautiful story!
Anne Frank: The Diary of a Young Girl (Anne Frank)

I was just about fourteen when I read this book, more or less the same age as Anne Frank when she wrote it. It touched me deeply! Later on in the early ’90s, I also read the sort of similar more contemporary book “Zlata’s Diary”, taking me to the war zone of Bosnia. Reading the stories of these girls made me solemn in a way. Just so sad, yet grateful.

In 2012 I went to Amsterdam for the first time and one of the things on my bucket list was to visit the Anne Frank House. We did – I was traveling with my current husband – and it was practically a religious experience for me.
The Count of Monte Cristo (Alexandre Dumas)

I hijacked my dad’s old copy of The Count of Monte Cristo already as a teen, when I first found it at our summerplace and read it and the sequels. This wasn’t my first Dumas book – I’d already read the Three Musketeers and it’s sequels – nor was this the last, for I went to read quite a bit more Dumas books after this one; my great-grandfather was a fan and we have a proper collection at the summerplace.

I was actually contemplating between Musketeers and Cristo because really both should’ve been on this list, but while I’ve always had a bit of a crush on D’Artagnan, the story of Edmond Dantés still won my inner battle.
The Hitchhiker’s Guide to the Galaxy (Douglas Adams)

Out of this collection of books, this is the first one I actually read as an adult; all previous ones I read as a teen. Somehow I just had never even known about this book until my sister, who fraternized with nerds, talked about it. Still it took me quite some time to get around to it. At first it was a “I guess I should read what it’s all about” but then it ended up being one of the best books I’ve ever read, and definitely my most quoted book.
Favorite quote
Ford Prefect: “There is no point driving yourself mad trying to stop yourself from going mad. You might just as well give in and save your sanity for later.”
The Book Thief (Markus Zusak)

The most recent of these books. This was a really strong, wonderful story of wartime Europe and a little girl stuck in the midst. I also got the movie, after reading the book, and while it too was awesome, the book was just something in its own sphere.

Other little trivia about my books and reading:

The other Astrid Lindgren books I had and loved were ‘Veljeni Leijonamieli’, ‘Mio, poikani Mio’, ‘Marikki ja kesäkummun Tuikku’, Ronja ryövärintytär’, and ‘Rasmus ja kulkuri’
I still have the others in my bookshelf, but my son hijacked Veljeni Leijonamieli and Ronja Ryövärintytär when he was younger, so he has them now
The first ever book I tried to read was “Pelastuspartio Bernard ja Bianca” (The Rescuers, by Margery Sharp), but somehow it only bored me and I never got further than maybe 50 pages in the book
In the summer of 1984 (when I had just turned 9) my mom tried to challenge me to read five books during my summer vacation. I thought it impossible, and it was. However, during the following autumn I found that Saariston lapset, and haven’t stopped reading since
During my pre-teen and teen years I frequented our local library and read basically every book I could find that interested me even remotely. Later on, I moved on to some bigger libraries for more selection
I did get a bit of a reading exhaustion when I was studying in the Uni and had to read so much for my studies
When I was on sick leave while pregnant with my daughter, I read a book a day; I had borrowed a pile of Janet Evanovich’s Stephanie Plum books and read all day long while my son was in day care (I was in bed rest due to preliminary contractions)
I’ve been an Evanovich fan ever since and have read all of her books
When my kids were small, I had really little time to read, so I restricted my reading to the new releases of a few favorite authors: Janet Evanovich, Tess Gerritsen, Patricia Cornwell, John Grisham, James Patterson, and Michael Palmer
Sometimes, if a book really has me hooked, I may cook and walk dogs and do whatnot with my book in the other hand
I love “real paper books” and I love my own library, but there is no way I could fit all my books in a normal home, so I read a whole lot of books in Kindle too
Besides, Kindle is easy since it’s always with me right there in my phone
I usually have two books going at the same time: one paper book and one Kindle
I currently read more in English than Finnish, but one of my favorite authors is Finnish: Max Seeck – I love his thrillers!