4-3-2-1 – go! Kunhan vaan tulivuoret pitää mölyt, pölyt ja tuhkat mahassaan ja kreikkalaiset käyttäytyy kunnolla. Pari viikkoa sitten yleislakot sulki Ateenan lentokentän ja mielenosoittajat saarsivat toisen sataman ja sai jännittää rauhoittuuko tilanne ennen meidän reissua vai ei. Nyt näyttää siltä osin ihan hyvältä, mutta nyt sitten Islannissa heräilee Katla ja Sisiliassa Etna – siinä on mahkut tuhkapilveen kummassa vaan Euroopan päässä siihen mennessä kun meidän pitäisi päästä Kreikkaan.

Toivoa voi parasta, mutta turhapa niistä tulivuorista on huolta kantaa. Tapahtuu mitä tapahtuu ja todennäköisesti ei mitään. Jotenkin nuo tulivuoret tuntuu olevan vähän samanlainen juttu kuin tsunamit; ennen sitä tuhoisaa Thaimaan tsunamia ei kukaan ollut niistä kuullutkaan, nyt niistä uutisoidaan silloinkin kun sellainen saavuttaa Japanin rannikon peräti 10cm korkuisena. Nuo tulivuoretkin ovat tiettävästi heräilleet silloin sun tällöin ennenkin, mutta vasta kun Eyjafjöll sekoitti koko pohjois-Euroopan lentoliikenteen viikoksi, alettiin niistäkin uutisoida herkemmin.

Eilen palattiin tyttöjen kanssa kotiin miesystäväni luota, missä oltiin vietetty pari-kolme päivää. Ihanat helteiset päivät biitsillä, stadissa, Suomenlinnassa, partsilla, lapset pihalla. Eilen alkoi helle käydä jo lasten voimille aivan ilmiselvästi, ja tyttökolmikko joka yleisesti ottaen tulee juttuun keskenään oikein hyvin alkoi kinata ja känätä keskenään. Oli sopiva aika palata himaan – joskaan se ei poistanut sitä rähinää minun kannaltani, kun ne pahimmat riitapukarit on nuo siskokset 😉

Laitoin illalla pesukonetta pyörimään pariinkin otteeseen – valkoisia ja kirjavia – ja aloin pakata laukkuani. Matkaan on aikaa vielä se 4 päivää, jotain kai sitä pitää päälleen pukea näinäkin päivinä 😉 mutta ajatukset on alkaneet siirtyä jo kohti Tinoksen helteitä. Täällä päinhän se näyttää vähän hellittäneen; tänä aamuna näyttää olevan vain 22 astetta lämmintä, vähän pilvistä ja jopa vilpoinen tuuli käy tässä parvekkeella, mihin evakuoiduin kun lapset valtasivat akuankkoineen olkkarin kaikki pehmeät paikat. Miksei ne muuten vaivaudu lukemaan kirjoja?

Niin, siis, onhan minulla sitä vaatetta niin paljon että riittää päälle pantavaa näiksikin päiviksi, vaikka matkalaukku onkin pakattu. Etenkin jos lämpötila pysyttelee tässä lähempänä paria kuin kolmea kymppiä. Jotain pitää silti vielä reissuun pestäkin, ja tein listan kaikesta muusta mikä pitää muistaa pakata. Laturit ja sen sellaiset jotka niin helposti unohtuvat. Ja kun kaikki muu on pakattu, voi katsoa mahtuuko mukaan kunnon kamera, vai pitääkö tyytyä pikkupokkariin.

Tarkoitus on nimittäin lähteä light travelling -periaatteella matkaan, eli pelkin käsimatkatavaroin. Kreikan päässä yritetään ehtiä lennolta satamaan todella tiukalla aikataululla, jottei tarvitse a) odottaa ylimääräistä paria tuntia ja b) matkustaa Tinokselle neljää tuntia kahden sijaan ja olla perillä vasta iltamyöhällä. Eihän ne kesävaatteet niin kamalasti paina eikä vie tilaa, eikä kenkiä tarvitse olla neljää paria. Eiköhän se onnistu. Ainakin alustavien vaatepakkailujen perusteella olen optimistinen 😉

Ruokaa piti eilen haalia tyhjillään ammottaneeseen jääkaappiin näiksi muutamaksi päiväksi plus vähän jotain säilyvää ja pakastettavaa, ettei heti matkan jälkeen tarvitse sännätä kauppaan. Vaikka sitä maitoa kai tarvitsee silloin kuitenkin käydä hakemassa. Äh. Suostuisikohan exä ostamaan sitä minunkin tarpeikseni ja tuomaan samalla kun tuo tytöt taas minulle palattuani? Pitääpä pyytää.

Mutta mitähän sitä tänään oikein tekisi tyttöjen kanssa?

Kelle mikäkin on aamu. Minä heräilin puoli yhdentoista maissa kuten yleensä, tytöt siinä vaiheessa olivat olleen jonkun hetken hereillä jo. Näin jo valon väristä, avaamatta edes verhoja, että tänään oli taas aurinkoista, ilmiselvä biitsipäivä tulossa. Nousin laittamaan itselleni aamukahvin, syötiin aamupala. Puettiin biksut ja vähän jotain muuta päälle, kerättiin rantakamat, ja lähdettiin joskus ennen yhtä liikkeelle.

Tiesin jopa kurkistamatta koko jääkaappiin, ettei siellä ollut mitään evääksi kelpaavaa materiaalia. Joten ensimmäinen etappi oli Prisma. En ihan oikeasti olisi halunnut kävellä läpi koko jättisuuren kaupan, mutta toinen vaihtoehto olisi ollut pieni Valintatalo väärässä suunnassa. Joten ravattiin Prisma läpi keräten katseita sekä koriin kaikenlaista popsittavaa. Tai siis minä huomasin kerääväni katseita siinä vähässä mitä olin sattunut päälleni laittamaan biksujen lisäksi. Nyt on kesä ja minä olin menossa rannalle! So sue me!

Pilvijärvi on vanha tuttu paikka parinkymmenen vuoden ajalta, mutta sen verran satunnaisesti siellä on tullut käytyä, ehkä kerran kesässä, max kax, että joka kerta tuntuu pieneltä arpomiselta löytää paikka. Ja joka kerta ajan sinne yhtä suoraan oikeaa reittiä. Silti nytkin turvauduin kännykän googlemapsiin etten vain ajaisi oikean risteyksen ohi. As if. Kyllä minä sen tunnistin! Ja päästiin perille ja maksettiin 3(!!) euroa parkista. Joskus muinoin markka-aikaan se maksoi femman, sittemin kybän. Ja nyt 3e. Itseasiassa siis hinnannousuvauhti on hidastunut, ainakaan hinta ei ole markka-ajasta tuplaantunut.

Haalittiin autosta rantakassit, kylmälaukku eväineen, rantaviltti ja aurinkovarjo. Aurinkovarjo pääsi käyttöön ensimmäistä kertaa! Mutsi lähetti sen kanarialta asti esikoiselle synttärilahjaksi joskus viime kesän lopulla, vai olisikohan ollut jo syksyä ennenkuin sen sain käsiini kuriirilta? joten nyt oli ensimmäinen tilaisuus käyttää sitä. Sain nätisti sen kärjen upotettua maahan viltin viereen ja auringossa helposti läkähtyvä ja päänsäryistyvä esikoinen sai siitä oivan varjon 🙂 Ja viihtyi sen alla tosikoinenkin kun ei ollut uimassa.

Uimassa niin. Minä en viihdy sen paremmin varjon alla kuin uimassakaan. Minä viihdyn suorassa ihanassa kuumassa auringossa ❤ Tytöt lukivat varjon alla akkareita syötyään ensin vähän eväitä ja käytyään uimassa, minä lueskelin auringonssa välillä kirjaa, välillä torkuin Black Eyed Peas kännykästä korviini tulvien. Ja serveerasin välillä lisää eväitä tytöille. Tai oikeammin, kerroin mitä mitä milloinkin sai eväsrepusta kaivaa esille. Ja lähetin jätskiostoksille.

Jossain vaiheessa kun oltiin jo reilusti kolmatta tuntia siinä rantsulla oleiltu, kiehnäsi tosikoinen puolittain päälläni valittaen ettei ole tekemistä. Akkarit oli luettu, uimaan olisi mielinyt, mutta minun kanssani. Vänkäsin etten halua uimaan, sillä minun tulee vedessä kylmä. Tosikoinen bongasi vapaan keinun ja pyrähti keinumaan. Katselin typyn perään, kuinka kipusi keinuun ja vähän murheellisen näköisenä keinuskeli siinä. Tai ehkä vain syyllisyydentunnoissani kuvittelin, mutta kuitenkin.

Nousin ja menin tosikoisen luo, joka oli jo hypännyt pois keinusta ja vaeltanut rantaan. Sanoin, että voin tulla veteen kahlaamaan, mutten halua kastua kokonaan. Etten halua bikinieni kastuvan, sillä en oikeastaan halunnut vaihtaa vaatteita siinä rannalla. Jees ja just. Tosikoisen sain ymmärtämään, ettei minua saa kastella, mutta sano se ympärillä telmiville muille muksuille! Sain räiskeet päälleni, rääkäisin, ja sain pienen vieraan tytön (isineen) nauramaan minulle. Äh.

Annoin periksi. Vein huivin virkaa toimittaneen kietaisuhameeni sekä aurinkolasini viltille, missä tosikoinen lueskeli vielä, mutta tuumasi tulevansa uimaan myös kun kerta minäkin kerrankin. Keräilin tyttären kanssa meidän tavaroita vähän kassien sisään etteivät nyt ihan olisi tyrkyllä, ja mentiin uimaan. Yritin uida ihan tosissani jotta tulisi lämmin, uin ympyrää tosikoisen ympärillä ja sain kuulla olevani hassu.

Uitiin kaikki yhdessä toiselle laiturille ja takaisin, minkä jälkeen oli pakko nousta vedestä lämmittelemään. Minä en ihan aikuisten oikeasti silkkaa laiskuuttani tai ilkeyttäni ole menemättä uimaan lasteni kanssa. Minun vaan tulee vedessä aina niin pahuksen kylmä! Nousin siis vedestä ihanaan auringonpaisteeseen, tosikoisen jäädessä vielä polskimaan järveen. Onneksi molemmilla tytöillä on jo ihan hyvä uimataito, uskallan tosikoistakin seurailla vain toisella silmällä rannalta.

Päivä alkoi siinä kääntyä jo illan puolelle, aurinko ei enää ollut niin kuuma. Aika lähteä. Vaihdettiin vielä vähän märät biksut vaatteisiin ja lähdettiin kotia kohti. Kesä, aurinko ja bikinit ❤

Tyttöjen vaatekaappi on jo pitkään ärsyttänyt minua. Se on ollut tupaten täynnä vaatetta, jota lapset ei ole tykänneet käyttää. Sinne ei ole mahtunut mikään järkevästi, joten vaatteet joita tytöt on käyttäneet (ne harvat vaatekappaleet) on kulkeutuneet pyykistä suoraan päälle, ja taas huoneennurkan kautta pyykkiin. Oli korkea aika tehdä asialle jotain!

Tänään siis, kunhan oli saatu aamupala syötyä ja sen sellaista – kellon ollessa jo iltapäivän puolella, loma ❤ – haalin tyttöjen koko vaatekaapin sisällön olohuoneen lattialle ja pistin likat hommiin. Käskin käydä läpi jokaisen vaatekappaleen ja laittaa vaatteet kahteen pinoon: ne joita käyttävät ja ne joita eivät käytä, olipa syy mikä tahansa. Välillä syötiin vähän lounasta, esikoinen sai oman urakkansa valmiiksi hetikohta sen jälkeen, tosikoista piti vähän auttaa.

Esikoisen urakka olikin noin kaksi kolmannesta pienempi kuin tosikoisen, jolla oli kaapissaan sekä siskon vanhat että itselleen ostetut vaatteet, sekä liian isoa kamaa että liian pientä, sopivien lisäksi. Näitä sitten vielä käytiin yhdessä läpi, minkä jälkeen vielä lajittelin jäljelle jääneen läjän kirppiskelpoisiin ja roskikseen meneviin. About fifty-fifty. Fida saa taas hyvää myytävää, kunhan saadaan vietyä säkki sinne.

Pieni inventaario jäljelle jääneeseen kertoi satunnaisista aukoista lasten vaatetuksessa, ainakin siltä osin mitä on täällä minun luonani. Lähdettiin Jumboon paikkaamaan aukkoja. Ajattelin mennä kävellen, sain esikoiselta protestiryöpyn ja hidastelua samalla kun tosikoinen ravasi taas jo 50m edelläni. Turhauduin ja ilmoitin palaavani kotiin jollei osata kävellä minun kanssani. Yritin jatkaa matkaa, jolloin sain protestiryöpyn ja hidastelua tosikoiselta. Ja palasin kotiin esikoinen kannoillani, tosikoinen jäi murjottamaan kadun varteen.

Rauhoittava tupakka parvekkeella (juu, taidan taas poltella silloin tällöin, ja tuollaiset tilanteet ovat silloin tai tällöin -hetkiä) ja totesin, että kaipa se on mentävä etsimään tytär. Ei sitä tiedä mitä suutuspäissään keksii, vieläpä avaimettomana ja kännykättömänä. Esikoinen lähti mukaani myös, löydettiin tosikoinen, pidin palopuheen heidän käytöksestään ja siitä miten kuljetaan kun yhdessä kuljetaan, ja lähdettiin kävelemään kohti Jumboa.

Kunnes käännyttiin seuraavasta kadunkulmasta takaisin hakemaan auto kotipihasta. Muistin nimittäin siinä yhtäkkiä, että kauppalistassa oli vaatteiden lisäksi myös kissanhiekkaa ja -ruokaa ja maitoa ja muuta.

Pörrättiin Jumbossa muutama tunti. Käytiin välillä Rossossa syömässä ja jatkettiin taas kiertelyä. Kerrankin löydettiin esikoisellekin vaatetta, joka sekä miellytti että istui hyvin 🙂 Lähinnä teepaitaa ja kapria. Ja joku bolero. Ja kummallekin uudet crocsit. Ihan kaikkea haluttua ei löydetty, mutta aika hyvä saldo kuitenkin! Ja jäi sieltä matkaan pari vaatekappaletta itsellenikin, sellaista, mitä olin vähän niinkun haeskellut.

Ihan ansiokas vaatepäivä. Mutta pitäisikö minunkin käydä läpi vaatekaappini ja laittaa sieltä jotain pois? Montakohan vaatekappaletta omistan? Pitäisi ehkä tehdä edes inventaario. Kengät kerran laskin, kun niistä tuli lasten kanssa puhetta: 41 paria kenkiä + lantsarit, golf-kengät, ratsastussaappaat, kiipeilykengät, tanssitennarit yms. harrastuskengät. Oho.

Sieltähän se kesä tuli taas, samaan aikaan lomani kanssa. Koko ensimmäinen lomaviikko oli ihanaa hellettä, ja kun parin ensimmäisen päivän ärsyttävistä asioiden hoitamisista oli päästy (tosiasiassa vieläkin olisi jotain kissojen rokotusjuttuja ja muita, gaah…), alkoi loma tuntua ihanasti lomalta, milloin parvekkeella kirjan kanssa, milloin rannalla 🙂

Viime viikolla tytöt olivat vielä isänsä kanssa reissaamassa Suomenniemeä, palasivat mökiltä torstaina. Torstaina minulla oli kuitenkin lomani ainoa sovittu meno, jos ei lasketa lähestyvää Kreikan matkaa (10 päivää enää ja sitten mennään!), joten typyt viettivät vielä sen yön isällään, minun juhliessa tätinsä nelikymppisiä.

Perjantaiaamupäivästä saakka on tyttäret jälleen olleet kanssani. Viikonloppu oltiin miesystäväni luona ja tänään totesin, että se englanti – miesystäväni on amerikkalainen – alkaa viimein vähän tarttua typyihin 😉 Tänään kun lähdettiin ajamaan kotia kohti, tosikoinen pyöri vielä takapenkillä kun käynnistin autoa, jolloin esikoinen komensi siskoaan: “Sit down!” Ja aamulla kun kutitin tosikoista, tämä kiljui minulle: “No, no!” Siitä se vähitellen lähtee.

Viikonloppu kului kesäisissä merkeissä. Tyttötrio viiletti välillä pihalla ja läheisellä fudiskentällä, välillä tulivat sisälle ilmoittaen että on liian kuuma olla ulkona ja ryhtyivät mielipuuhaansa: telmimään virtuaalimaailmassa nimeltä Little Big Planet. Eilen käytiin läheisellä uimarannallakin – kunhan ensin löydettiin koko biitsi 😀 Tiesin ettei sinne ole kuin kivenheitto matkaa, linnuntietä. Mutta kun ei sinne mennytkään ihan linnuntietä. Tai edes ihan suoraa kävelytietä.

Perjantain kauppareissulla poimittiin hyllystä mukaan pullo Strawberry Margarita/Daiquiri -mixiä ja mansikka-ständiltä rasiallinen tuoreita mansikoita. Ja tietenkin Alkosta pullo rommia. Tehtiin sitten iltasella makoisat Strawberry Daiquirit. Kesäisen herkullinen juoma! Mutta sen verran makeeta, ettei saman illan aikana oikein kahta voi juoda. Eilen valmistettiin toinenkin kesäinen juttu, espressojää.

Näiden kesäisten herkkujemme siivittämänä istuttiin viime yönä kesäyön lämmössä parvekkeella aamunkoittoon saakka. Vielä viime viikolla illat tuolla meren äärellä viilenivät tuulen myötä niin paljon, että minä vilukissa vedin villahuopaa ympärilleni iltasella. Torstaina taisi olla ensimmäinen oikeasti lämmin yö, kun palailin synttärijuhlinnasta, tosin vähän enempi sisämaassa. Viikonloppuna ulkona kyllä tarkeni olla samoissa kesähepenissä kuin päivälläkin. Parasta kesää!

Voisi kai luulla ettei kesälomalla mikään ottaisi päähän. Mutta sattui nyt niin että ihanan leppoisan Juhannuksen jälkeen iski vissiin lomastressi. Monta asiaa pyöri mielessä, pitkä mental task list kaikesta mikä piti muistaa hoitaa nyt lomalla kun viimein on aikaa, ja nukuin viime yön huonosti ja heräsin jo 7:15!

Aamukahvi miesystävän kanssa, ja lähdin siitä sitten kotia kohti samaan aikaan kuin hän töihin. Pitstop kaupan kautta, sillä himassa oli jääkaapissa vain valo ja pala chorizoa. Tulin kotiin kissanruuan, kolmen Häagen Dazs -purkin ja oman ruuan kanssa, laskeskellen mielessäni uudestaan ja uudestaan miten niin vähä määrä mitään voi maksaa niin paljon. Jäätelötkin nimittäin olivat melkein puoleen hintaan normaalista. Maksoipa vaan. Viisi kymppiä.

Kotona ryhdyin työntämään valkoisia kesävaatteitani pesukoneeseen, kun huomasin unohtaneeni sen yhden tärkeän: valkoisten vaatteiden pesuaineen. Lievästi kiroten ruokin kissat ja lähdin käymään “lähikaupassa” hakemassa sitä pesuainetta. Siinä matkan varrella tuumin, että voisi ehkä olla ihan hyvä ostaa myös jotain perusruokaa lapsia varten, kun ovat palaamassa reissulttaan luokseni tällä viikolla, joten pesuaineen lisäksi haalin mukaani palan Oltermannia, paketin kinkkuviipaleita ja jauhelihaa. Ja maksoin näistä neljästä liki kaksi kymppiä. Taivas että tästä maasta on tullut kallis!

Laitoin koneen pyörimään, annoin kuivaruokaan kyllästyneille kissoille vähän lisää jotain hyvää, kuten osan broileristani, ja istuin koneen ääreen hoitamaan niitä juttuja jotka takaraivoani kuormittivat. Ensimmäiseksi tämä läppärini halusi asentaa Win7 SP1:n. Fine, anti mennä vaan. Mutta hups, siellähän menee 17 muutakin päivitystä! Latausten ajan oli netti vähän jähmeä, mutta tässä koneessa riittää niin muisti kuin tehotkin sentään kuitenkin muuhunkin toimintaan päivitysten ohessa.

Toisin kuin telkkuun liitetyssä pinkissä minissä, jonka päätin päivittää saman tien, kun kerran hommaan ryhdyin. Muuten päivitykset kiusaavat loppuviikosta lapsia, jotka käyttävät ko. konetta enemmän kuin minä. Windows-, Adobe-, Java-, sun-muiden päivitysten pyöriessä koneilla yritin saada hoidettua niitä oikeita asioita tällä koneella. Aina uudelleenkäynnistysten välissä. Meinasi hermot mennä jo ihan niihin!

Auton huolto. Minulla oli Vehon kivat kupongit: Hondan huollot alkaen 179e. 100tkm, 120tkm ja 140tkm. Mutta minullapa onkin vähän ajettu Honda vm. 2006, johon olisi vasta 60tkm huolto tulossa – siihen ei sitten kupongit kelvanneet vaan hintaa tulee se kaksi ja puolisataa euroa. Kiristelin hampaitani, ei kai se 60tkm huolto ole sen kalliimpi oikeasti kuin joku noista muista!! Mutta kun tätä aloin tiedustella, sainkin kuulla, että autooni pitäisi tehdä “viides huolto” joka on 100tkm paketti muttei kuitenkaan tuo kupongin mukainen (???) vaan jotain ihan muuta. Ja sen hinta on sitten kolmesataa euroa ja rapiat. Aaargh! Käsittämätöntä!

Seuraava homma oli sitten erään toisen palvelun ajanvaraus. Kaivoin netistä yhteystiedot ja katsoin että puhelimeen vastataan klo 12-14. Tietenkin. Vähän yli puolen päivän soitin sitten numeroon, vain kuullakseni sen mitä netissä EI kerrottu: koko palvelu on kiinni elokuun alkupuolelle saakka. Ja minä kun olin niin kuvitellut voivani hoitaa asian nt kesälomalla kun minulla on kerrankin aikaa. Katinkontit.

Koitinpa sitten siinä jossain välissä hoitaa yhtä maksuakin Nordean verkkopankissa, mutta sepä ystävällisesti heitti connection time outia joka välissä! Eihän siitä laskun maksamisesta sillä tavoin tule yhtään mitään. Tai lopulta viimein tuli. Ihme kyllä se ei nollannut istuntoa jokaisen time outin yhteydessä vaan lopulta siirsi minut kuitenkin maksun vahvistamiseen ja sekin tuli hoidettua.

Aurinko sentään paistaa. Vaikkakin aika pilviseltä taivaalta, mutta säätrendi on selkeän nousujohteinen. Viimeistään kahden ja puolen viikon päästä saa nauttia helteisestä säästä, Tinos kutsuu! Sitä ennen pari viikkoa lasteni seuraa, johan tässä on niitä ikävä! Toivottavasti tästä Suomenkin kesästä tulee vielä kunnollinen niin päästään rannalle ja muuta. Ja kun nämä mieltä kalvaneet käytännön asiat on hoidettu (tai siirretty loman jälkeiseen aikaan ), eiköhän se ketutus ja lomastressi riitä tältä lomalta ja voin alkaa nautiskella olostani biksuissa auringossa 🙂

P.S. Hetki tämän kirjoittamisen jälkeen kaveri soitti Veholta takaisin: tarkistin tuon kuponkihinnan, olit aivan oikeassa, kyllä se viides huolto on juuri tuo kuponkihuolto, pahoittelen. Kiitos palvelusta 🙂