Sieltähän se kesä tuli taas, samaan aikaan lomani kanssa. Koko ensimmäinen lomaviikko oli ihanaa hellettä, ja kun parin ensimmäisen päivän ärsyttävistä asioiden hoitamisista oli päästy (tosiasiassa vieläkin olisi jotain kissojen rokotusjuttuja ja muita, gaah…), alkoi loma tuntua ihanasti lomalta, milloin parvekkeella kirjan kanssa, milloin rannalla 🙂

Viime viikolla tytöt olivat vielä isänsä kanssa reissaamassa Suomenniemeä, palasivat mökiltä torstaina. Torstaina minulla oli kuitenkin lomani ainoa sovittu meno, jos ei lasketa lähestyvää Kreikan matkaa (10 päivää enää ja sitten mennään!), joten typyt viettivät vielä sen yön isällään, minun juhliessa tätinsä nelikymppisiä.

Perjantaiaamupäivästä saakka on tyttäret jälleen olleet kanssani. Viikonloppu oltiin miesystäväni luona ja tänään totesin, että se englanti – miesystäväni on amerikkalainen – alkaa viimein vähän tarttua typyihin 😉 Tänään kun lähdettiin ajamaan kotia kohti, tosikoinen pyöri vielä takapenkillä kun käynnistin autoa, jolloin esikoinen komensi siskoaan: “Sit down!” Ja aamulla kun kutitin tosikoista, tämä kiljui minulle: “No, no!” Siitä se vähitellen lähtee.

Viikonloppu kului kesäisissä merkeissä. Tyttötrio viiletti välillä pihalla ja läheisellä fudiskentällä, välillä tulivat sisälle ilmoittaen että on liian kuuma olla ulkona ja ryhtyivät mielipuuhaansa: telmimään virtuaalimaailmassa nimeltä Little Big Planet. Eilen käytiin läheisellä uimarannallakin – kunhan ensin löydettiin koko biitsi 😀 Tiesin ettei sinne ole kuin kivenheitto matkaa, linnuntietä. Mutta kun ei sinne mennytkään ihan linnuntietä. Tai edes ihan suoraa kävelytietä.

Perjantain kauppareissulla poimittiin hyllystä mukaan pullo Strawberry Margarita/Daiquiri -mixiä ja mansikka-ständiltä rasiallinen tuoreita mansikoita. Ja tietenkin Alkosta pullo rommia. Tehtiin sitten iltasella makoisat Strawberry Daiquirit. Kesäisen herkullinen juoma! Mutta sen verran makeeta, ettei saman illan aikana oikein kahta voi juoda. Eilen valmistettiin toinenkin kesäinen juttu, espressojää.

Näiden kesäisten herkkujemme siivittämänä istuttiin viime yönä kesäyön lämmössä parvekkeella aamunkoittoon saakka. Vielä viime viikolla illat tuolla meren äärellä viilenivät tuulen myötä niin paljon, että minä vilukissa vedin villahuopaa ympärilleni iltasella. Torstaina taisi olla ensimmäinen oikeasti lämmin yö, kun palailin synttärijuhlinnasta, tosin vähän enempi sisämaassa. Viikonloppuna ulkona kyllä tarkeni olla samoissa kesähepenissä kuin päivälläkin. Parasta kesää!

Voisi kai luulla ettei kesälomalla mikään ottaisi päähän. Mutta sattui nyt niin että ihanan leppoisan Juhannuksen jälkeen iski vissiin lomastressi. Monta asiaa pyöri mielessä, pitkä mental task list kaikesta mikä piti muistaa hoitaa nyt lomalla kun viimein on aikaa, ja nukuin viime yön huonosti ja heräsin jo 7:15!

Aamukahvi miesystävän kanssa, ja lähdin siitä sitten kotia kohti samaan aikaan kuin hän töihin. Pitstop kaupan kautta, sillä himassa oli jääkaapissa vain valo ja pala chorizoa. Tulin kotiin kissanruuan, kolmen Häagen Dazs -purkin ja oman ruuan kanssa, laskeskellen mielessäni uudestaan ja uudestaan miten niin vähä määrä mitään voi maksaa niin paljon. Jäätelötkin nimittäin olivat melkein puoleen hintaan normaalista. Maksoipa vaan. Viisi kymppiä.

Kotona ryhdyin työntämään valkoisia kesävaatteitani pesukoneeseen, kun huomasin unohtaneeni sen yhden tärkeän: valkoisten vaatteiden pesuaineen. Lievästi kiroten ruokin kissat ja lähdin käymään “lähikaupassa” hakemassa sitä pesuainetta. Siinä matkan varrella tuumin, että voisi ehkä olla ihan hyvä ostaa myös jotain perusruokaa lapsia varten, kun ovat palaamassa reissulttaan luokseni tällä viikolla, joten pesuaineen lisäksi haalin mukaani palan Oltermannia, paketin kinkkuviipaleita ja jauhelihaa. Ja maksoin näistä neljästä liki kaksi kymppiä. Taivas että tästä maasta on tullut kallis!

Laitoin koneen pyörimään, annoin kuivaruokaan kyllästyneille kissoille vähän lisää jotain hyvää, kuten osan broileristani, ja istuin koneen ääreen hoitamaan niitä juttuja jotka takaraivoani kuormittivat. Ensimmäiseksi tämä läppärini halusi asentaa Win7 SP1:n. Fine, anti mennä vaan. Mutta hups, siellähän menee 17 muutakin päivitystä! Latausten ajan oli netti vähän jähmeä, mutta tässä koneessa riittää niin muisti kuin tehotkin sentään kuitenkin muuhunkin toimintaan päivitysten ohessa.

Toisin kuin telkkuun liitetyssä pinkissä minissä, jonka päätin päivittää saman tien, kun kerran hommaan ryhdyin. Muuten päivitykset kiusaavat loppuviikosta lapsia, jotka käyttävät ko. konetta enemmän kuin minä. Windows-, Adobe-, Java-, sun-muiden päivitysten pyöriessä koneilla yritin saada hoidettua niitä oikeita asioita tällä koneella. Aina uudelleenkäynnistysten välissä. Meinasi hermot mennä jo ihan niihin!

Auton huolto. Minulla oli Vehon kivat kupongit: Hondan huollot alkaen 179e. 100tkm, 120tkm ja 140tkm. Mutta minullapa onkin vähän ajettu Honda vm. 2006, johon olisi vasta 60tkm huolto tulossa – siihen ei sitten kupongit kelvanneet vaan hintaa tulee se kaksi ja puolisataa euroa. Kiristelin hampaitani, ei kai se 60tkm huolto ole sen kalliimpi oikeasti kuin joku noista muista!! Mutta kun tätä aloin tiedustella, sainkin kuulla, että autooni pitäisi tehdä “viides huolto” joka on 100tkm paketti muttei kuitenkaan tuo kupongin mukainen (???) vaan jotain ihan muuta. Ja sen hinta on sitten kolmesataa euroa ja rapiat. Aaargh! Käsittämätöntä!

Seuraava homma oli sitten erään toisen palvelun ajanvaraus. Kaivoin netistä yhteystiedot ja katsoin että puhelimeen vastataan klo 12-14. Tietenkin. Vähän yli puolen päivän soitin sitten numeroon, vain kuullakseni sen mitä netissä EI kerrottu: koko palvelu on kiinni elokuun alkupuolelle saakka. Ja minä kun olin niin kuvitellut voivani hoitaa asian nt kesälomalla kun minulla on kerrankin aikaa. Katinkontit.

Koitinpa sitten siinä jossain välissä hoitaa yhtä maksuakin Nordean verkkopankissa, mutta sepä ystävällisesti heitti connection time outia joka välissä! Eihän siitä laskun maksamisesta sillä tavoin tule yhtään mitään. Tai lopulta viimein tuli. Ihme kyllä se ei nollannut istuntoa jokaisen time outin yhteydessä vaan lopulta siirsi minut kuitenkin maksun vahvistamiseen ja sekin tuli hoidettua.

Aurinko sentään paistaa. Vaikkakin aika pilviseltä taivaalta, mutta säätrendi on selkeän nousujohteinen. Viimeistään kahden ja puolen viikon päästä saa nauttia helteisestä säästä, Tinos kutsuu! Sitä ennen pari viikkoa lasteni seuraa, johan tässä on niitä ikävä! Toivottavasti tästä Suomenkin kesästä tulee vielä kunnollinen niin päästään rannalle ja muuta. Ja kun nämä mieltä kalvaneet käytännön asiat on hoidettu (tai siirretty loman jälkeiseen aikaan ), eiköhän se ketutus ja lomastressi riitä tältä lomalta ja voin alkaa nautiskella olostani biksuissa auringossa 🙂

P.S. Hetki tämän kirjoittamisen jälkeen kaveri soitti Veholta takaisin: tarkistin tuon kuponkihinnan, olit aivan oikeassa, kyllä se viides huolto on juuri tuo kuponkihuolto, pahoittelen. Kiitos palvelusta 🙂

Siitä on päivää vaille kolme viikkoa kun lapset lähtivät mökille. Päivää vaille viikko sitten tulivat vuorokaudeksi kotiin. Tai eihän se tosikoinen silloinkaan kerennyt kotiaan nähdäkään, kumpaakaan kotiaan, kun suoraan mökiltä tuli luokseni miesystäväni luokse ja suoraan sieltä kiikutin typykän landelle isäni ja isoäitini hoiviin. Vietettiin muutama tunti sateista sunnuntaita siellä koko joukkio.

Esikoinen tuli landelta kanssani himaan yöksi. Maanantaiaamuna ennen töihin menoa vein tyttären ratsastusleirille. Ja eilen hain hänet sieltä. Lähdin eilen aamulla yhteistyökumppanin toimistolle sandaaleissa ja keveässä kollarissa, ja tietenkin unohdin tennarit eteiseen, vaikka niin piti ottaa ne mukaan jotta on vähän adekvaatimmat kengät tallille ja landelle. Enkä ehtinyt käydä kotona matkani varrella.

Kännykkäni sääennusteet ovat olleet viime aikoina ihan mitä sattuu. Eilenkin tuuli hulluna ja sade piiskasi maata, mutta kännykkäni näytti sinnikkäästi iltapäivään saakka että on täysi auringonpaiste. Aamusella siis odotin kovasti sään siitä vielä kirkastuvan, mutta toisin kävi. Juoksi autolle sateessa, päivityksiään viimeistelevä läppäri sylissä. Ja olin onnellinen, että tallilla on maneesi ettei leirikisoja tarvinnut pitää kaatosateessa.

Tytär oli ratsastamassa esteradalla oikein hyvää aikaa, kunnes poni päättikin tehdä tytölle kepposen eikä totellutkaan voltilla. Ja jalkaisin esteiden yli -osuus oli vähän haasteellinen, joten tällä kertaa ei tytär päässyt palkintosijoille. Sen sijaan sai kunniamaininnan “viikon tasapainottelija”, kuulemma koska oli selvinnyt tallin ainoan vuononhevosen selässä ilman satulaa pisimpään. Vai miten se meni.

Kisojen jälkeen mentiin keräämään tyttären tavarat. Minä pompin nurmikonlänttejä pitkin sandaaleissani aina tuvalle saakka, missä vaihdoin jalkaani tyttären (eeyuu! märät!) lenkkarit. Ja vedin ohkaisen kollarini päälle tyttären ratsastustakin, jonka meinasi työntää vaan kassiinsa. Tuumasin että on siinä puolensakin, että tyttö alkaa olla minun kokoiseni. Vaatepulmista on helpompi selvitä puolin ja toisin.

Ajettiin siitä landelle tosikoista hakemaan. Leiristä uupunut esikoinen nukahti autoon matkalla, eikä halunnut tulla autosta pois perilläkään vaan jäi jatkamaan päiväuniaan kun menin siskoaan noutamaan. Tunnin verran siinä taisi hujahtaa, kun tosikoisella oli vielä kesken joku homma vaarin kanssa ja se piti ensin saattaa loppuun, ja sen jälkeen oli vielä ruokakin. En pannut pahakseni, että sain siinä vähän murua rinnan alle itsekin, sillä enpä ollut ehtinyt syödä mitään koko päivänä, sen verran oli kiirettä pitänyt töissäkin – viimeinen työpäivä ennen lomaa.

Tultiin tyttöjen kanssa kotiin, rapsutteliva vähän kissoja ja lukaisivat poissaolonsa aikana tulleita lehtiä ja sitten mentiin taas. Vein tytöt isälleen, jonka kanssa lähtevät tänään vähän kotimaata kiertelemään, Kolille ja sellaista. Toivottavasti siellä muualla päin Suomea olisi edes vähän kivemmat ilmat kuin mitä täällä pk-seudulla on, mutta taitaa olla aika sama diili koko maassa. Ehkä se vielä viikonlopun aikana kirkastuu. Toivon ma.

Ei minulla itselläni sään puolesta niin väliä ole. Vietän ensimmäistä Juhannusta stadissa sitten 90-luvun puolivälin, jolloin olin duunissa koko Juhannuksen. Viihdytään miesystävän kanssa kyllä ihan kotosalla. Jääkaappikin on täynnä kaikkea kivaa, mustekalaa ja taskurapua ja muuta. Ei siis karjalanpiirakoita ja munavoita meillä. Eikä grillimakkaroita, kun ei ole grilliäkään. Eikä olutta liioin. Varustauduttiin kalaruokiin valkoviinillä.

Kohtapuoliin tästä lähden siis itsekin. Pitää imuroida ensin ja tyhjentää tiskikone jotta saa nuo muutamat likaiset kipot ja kupit koneeseen. Ja sitten Juhannuksen viettoon 🙂 Hyvää Juhannusta kaikille!

Jeh, jotenkin pähkinät kävi tympimään. Uusi nimi pomppasi tajuntaani kuunnellessani My Chemical Romancen uusinta albumia; jossain siellä sanotaan “system failure for the masses” ja se kuulosti niin ziiztiltä että tuumasin jo jollekin ääneenkin, että jos perustaisin rock-bändin, tuo olisi sen nimi. Mutta enhän minä nyt mitään bändiä, suutani osaan soittaa kohtuudella, mutta se nyt ei riitä tarkoitukseen. Eikä ehkä oikein riittäisi intressitkään. Sen sijaan näppäimistöstä irtoaa, ja kun alitajuntani viimein oli yhdistänyt 1) pähkinät tympii + 2) System Failure for the Masses on magee nimi, siitä seurasi = blogini ristittiin uudelleen.

Vielä minä joku päivä saan aikaiseksi stailatakin tämän uusiksi uuden päheemmän nimen mukaisemmaksi.

Ei muuta tänään, seuraavaksi hiushuoltoon!

Täytän pikkutarkan täsmällisesti ottaen vuosia vasta tunnin ja 13 minuutin kuluttua (siitä hetkestä kun kirjoitan juuri tätä ensimmäistä ajatusta), kuten eräs lapsuudenystäväni, minua 4kk vanhempi, aina muisti synttäreillä muistuttaa. “Et sinä ihan vielä oikeasti ole yhtä vanha kuin minä!”

Silmäkulmiani koristaa naururypyt. Toisaalta mokomat ärsyttävät, toisaalta ne kertovat että minulla on ollut paljon aihetta hymyyn ja nauruun elämässäni, vaikkei elämä aina ole ollut helppoakaan. Kuten kauan sitten kirjoitin johonkin muistikirjaani: “Elämä on ruusuilla tanssimista – toisinaan saa piikin jalkaansa.”

Jaksan aina synttärinäni muistaa senkin, että syntymävuonnani se oli perjantai. Onneksi en ole taikauskoinen 😉 Sitä paitsi minulle opetettiin aina että kun on syntynyt pe 13. päivä, siitä tuleekin onnenpäivä. Viisaat vanhemmat 😉

Aika pitkään vietin aina synttäreitäni landella kakkukahvein. Nyt en ole vuosiin tainnut viettää synttäreitä oikeastaan ollenkaan. Enkä vietä tänäkään vuonna. Heräsin harmaaseen syntymäpäivääni miesystäväni vierestä, paras paikka herätä 🙂 Olen tänä synttärinäni onnellisempi kuin vuosiin.

Facebookiin seinälle ja viesteihin satelee onnitteluja, mutsi soitti ja lapsilta tuli tänä aamuna mökiltä onnittelutekstari 🙂 Ei tässä vielä ole kerennyt tulla ikävä kun siihen on jo tottunut että ovat viikon kerrallaan poissa. Ensi viikonloppuna kotiutuvatkin hetkeksi.

Lapset niin. Isompi kohta jo 11 ja nuorempikin 8. Välillä on vaan hassua ajatella, että olen niin isojen lasten äiti, kun en minä tunne itseäni niin vanhaksi!

Onhan näitä vuosia takana jo aika monta, muttei kuitenkaan vielä mahdottomasti. Elämä on ihmisen parasta aikaa 🙂