Muistelen kirjoittaneeni jotain tämän suuntaista ennenkin, mutta teen sen uudestaan. Alunperin minun piti kirjoittaa tämä jo eilen, mutta sitten syntyikin kokonainen postaus vain Evanovichista. Ei siis hänestä (eikä samassa yhteydessä käsitellystä Charlotte Hughesista) ja niistä kirjoista tässä sen enempää, vaan keskitytään siihen muuhun mitä olen lukenut ja luen, ja vähän siihenkin mitä en lue ja miksi.

En lue juurikaan mitään suomeksi. En ollenkaan epäile, etteivätkö kotimaiset kirjailijat voisi olla ihan ok, ja luin minä nuorempana enimmäkseen kirjani suomeksi (tosin silloinkin suurin osa siitä oli käännöskirjallisuutta), kunnes totesin englantini ruostuvan ja aloin lukea englanniksi. Ja huomaan nauttivani siitä niin paljon enemmän kuin suomeksi lukemisesta, että olen jämähtänyt. Ja tekee se kielellisesti minulle hyvää yhäkin, vaikka englanti onkin toinen arkikieleni. Tai ehkä juuri siksi.

Nykyisellään lukemistoni on aika lailla kevyen viihteellinen. Evanovich ja Hughes ovat sieltä kaikkein keveimmästä päästä, ja jonkin verran olen lueskellut täytekirjoina muuta hömppää (esim. High Heels Mysteries by Gemma Halliday ja joitain yksittäisiä kirjoja by Stephanie Bond), joka on selkeästi saanut vaikutteensa Evanovichilta. Muutoin Kindlestä löytyy kirjoja lähinnä puolelta tusinalta kirjoittajalta. Hyllyssä on kaikenlaista muutakin.

James Patterson

Pattersonilta luin ihan ensimmäiseksi jonkin niistä Alex Cross -kirjoista, mutten enää muista minkä. Cross-kirjoja minulla on jokunen paperback, mutta jossain kohti ne kävivät minusta tylsiksi, ja lopetin sarjan lukemisen. Pattersonin tuotannosta luen nykyisellään ainoastaan Women’s Murder Club -sarjaa, josta odottelen numero 13:n ilmestymistä (tai en nyt muista onko se jo ilmestynyt ja odottelen hinnan tippumista järjelliseksi? lähtöhinnat useilla Kindle-kirjoilla on aivan järjettömiä…).

Tess Gerritsen

Gerritsen aloitti uransa kirjoittelemalla keveitä romanttisia mysteereitä, joista minullakin on hyllyssä pari. 90-luvun lopulla kirjat alkoivat saada enemmän luonnetta ja sitten syntyi Rizzoli & Isles -sarja (josta on tehty itsessään ihan mukiinmenevä TV-sarjakin, joka on joskin ärsyttävän kaukana kirjojen intensiteetistä ja hahmotkin on muutettu vallan toisenlaisiksi, TV-viihteellisemmiksi). Olen lukenut melkein koko Gerritsenin tuotannon, ja kaikki R & I -kirjat tietenkin! Seuraavaa odotellessa.

David Gibbins

Gibbins on britti-kirjailija, korkeasti koulutettu sellainen, ja se näkyy kirjoissa selkeästi. Kieli on hyvin erilaista kuin jenkkikirjoissa – luonnollisesti – mutta ei vain britti-englannin vaan myös korkeamman sanaston vuoksi. Gibbinsin kirjoissa seikkailee meriarkeologi Jack Howard tiimeineen, löytäen milloin Atlantiksen, milloin kauan kateissa olleita faaraon ajan temppeleitä, milloin Troijan aarteita. Ja tietenkin he astuvat aina jonkun salaperäisen seuran tai muun varpaille ja ovat vaarassa. Viimeisin kirja oli Pharaoh, jonka luin juuri ennen sitä viimeisintä Evanovichia.

Dan Brown

Ei paljon esittelyitä kaipaa. Kaikki tietävät Da Vinci Coden ja Angels and Demonsin ja niiden jälkeiset Symbolin ja Infernon. Luen, tykkään ja odotan seuraavaa, mutta minun mielestäni Brown kirjoitti parhaansa ennen suurta suosiotaan. Digital Fortress on minusta hänen paras kirjansa.

Layton Green

Greenin kirjat seikkailevat uskontojen ja kulttien maailmassa, missä Dominic Grey selvittelee uskontoihin ja kultteihin liittyviä rikoksia yhdessä eksentrisen työnantajansa Viktorin kanssa. Intruiging stories, jotka on kudottu vallan mainiosti niin että vähän aikaa sitä joutuu aina itsekin miettimään, onko tosiaan kyseessä yliluonnolliset asiat vai löytyykö niille luonnollinen selitys. Joskus niin, joskus näin.

Patricia Cornwell

Olin uskollinen fani, kunnes lakkasin olemasta uskollinen fani. Olen lukenut viimeisimpiä lukuunottamatta kaikk Scarpetta-kirjat, plus sen toisen sarjan, joka ei ollut niin kovin hyvä edes. Scarpetta-kirjat alkoivat mennä sellaiseksi Scarpetan pään sisäiseksi bs:ksi jossain siinä Scarpetta Factorin kohdalla viimeistään, etten enää edes vaivaudu. Koko sarjan luonne muuttui kun Benton “heräsi kuolleista”, enkä sen koommin oikein tykännyt.

Leon Uris

Urisia ei löydy Kindlestä, mutta minulla on liki koko hänen tuotantonsa (Urishan on kuollut, joten uutta ei enää tulekaan) suomeksi, kovakantisina kirjoina. Poikkeuksena jokunen niistä viimeisimmistä, esim. Redemption minulla on englanniksi. Uris on ehkä yksi parhaista ikinä. Mila 18, Kolmiyhteys, Hadzi, Exodus, Redemption, Harmageddon…

Colleen McCullough

McCulloughilla on joku Caesar-sarja vai mikä se olikaan, jota en ole lukenut ollenkaan. Jostain syystä ei ole napannut edes aloittaa ko. sarjaa. Okalinnut on ollut ehkä yksi elämäni vaikuttavimmista kirjoista ja olen lukenut sen moneen kertaan. Mutta pidin myös kirjasta Tim. Ja myöhemmän tuotannon osalta On, Off oli minusta hyvä, The Touch myös, kunhan se pääsi vauhtiin.

John Irving

Sirkuksen lapsi taisi olla ensimmäin Irving, jonka luin. Se on tuolla hyllyssänikin. Sen jälkeen luin muutaman muunkin, mutta Kaikki isäni hotellit jäi kesken ja lopetti Irvingin lukemisen osaltani. Kyllästyin siihen outouteen lopulta; kaikki on jotenkin rujoa ja karua hänen kirjoissaan. Niistä ei jäänyt hyvä maku suuhun eikä mukava mieli.

Alexandre Dumas

Kolme muskettisoturia sekä sen jatko-osat, Monte Criston Kreivi sekä sen jatko-osat. Isoisoisäni oli myös fani, ja Dumas’ta löytyy meidän landelta niin monta hyllymetriä, etten minäkään ole jaksanut lopulta lukea sitä kaikkea. Olen lukenut muitakin kuin nuo edellä mainitut kuuluisimmat teokset kylläkin. Mielenkiintoisia tarinoita Ranskan ylimystön elämästä.

Mika Waltari

Aloitin tietenkin Sinuhesta, joskus lukioaikana. Luin muutaman muunkin Waltarin, kuten Mikeal Karvajalan ja ehkä vähän vähemmän tunnetun 1800-luvun Suomesta kertovan kevyemmän romaanin Tanssi yli hautojen. Pidin, mutten jaksanut kahlata koko tuotantoa läpi.

Anton Tsehov

Ekskursioni venäläiseen kirjallisuuteen. Joskus kai yläasteella meidän piti valita jokin 1800-luvun suurista venäläisistä ja lukea jokin hänen kirjansa. Jotenkin päädyin lukemaan Tsehovin teoksen Lokki, ja sen jälkeen liudan hänen muita kirjojaan, sillä tykkäsin! Mutta siitäkin on jo aikaa…

Jess Walter

Etsiskelin Amazonista joskus kauan kauan sitten jälleen uutta luettavaa, kun törmäsin Walterin kirjaan Over Tumbled Graves. Tilasin, luin ja tykkäsin ihan ok. Sitten kului vuosia, minun lukiessani vain niitä ihan lempparikirjailijoitteni kirjoja ja sitten taas oli lukemisenpuute. Etsin lisää Walteria Amazonilta. Tilasin yhden kirjan, jonka nimeä en nyt muista, ja myöhemmin pari muuta Kindleeni. Beautiful Ruins oli noista viimeisimmistä mielenkiintoisin, vaikka aika hidastempoinen taideromaani olikin. Mutta olen done Walterin kanssa, hänen kirjansa eivät ihan ole minun juttuni sitten kuitenkaan.

Andrew Peterson

Nathan McBride on vähän turhankin tehokas tappaja, hyvän puolella tosin, mutta kirjojen juonen ollessa enimmäkseen ihan kohtalaisen ok seikkailua, jossain vaiheessa kaikki se kidutusmeininkin ja tappaminen alkoi käydä vanhaksi. Ehkä jatkan sarjan lukemista jossain vaiheessa, ehkä en. Kolme ensimmäistä (enkä tiedä onko niitä edes enempiä) luin putkeen, siitä yliannostus. Vaihtelu on hyvästä kirjojenkin kanssa.

Tuulen viemää, Rhett Butler’s People, Scarlett

Eihän noilla ole edes sama kirjoittaja. Margaret Mitchell kirjoitti alkuperäisen Tuulen viemää -trilogian, Scarlettin kokosi Aleksandra Ripely Mitchellin muistiinpanoista, Rhett Butler’s People (by Donald McCaig) maalailee Tuulen viemän tapahtumat Rhettin näkökulmasta. Mikä lie tuossa kokonaisuudessa jaksaa aina vaan viehättää…

Randomeita mieleen jääneitä ja nuoruusvuosien juttuja

Teini-iässä luin paljon kaikkea, ensin kaiken minkä löysin mutsin kirjahyllystä ja sitten kolusin Munkan kirjaston. Mutsin hyllystä ne Urisit ja Okalinnutkin olivat kotoisin. Sieltä luin myös ensimmäiset Bond-kirjat (niitä Ian Flemingin alkuperäisiä) ja muutaman Modesty Blaisen. Lisäksi mutsilla oli kirja Eedenistä Itään, jonka luin, ja myöhemmin ostin joltain kirppikseltä oman kappalee. Marco Polo löytyi kirjastosta, Ruusun nimi kai koulun kautta, samoin kuin Tuntematon sotilas, jonka niinikään ostin itsellenikin. Samoin kuin Sotaromaanin, jahka se ilmestyi. Tripodien aika on kestosuosikki, vaikken vieläkään sitä omista.Hitchhiker’s Guide to the Galaxy on ehkä yksi parhaista kirjoista ever, ja on meillä hyllyssäkin, oikein kaksin kappalein. Toinen minun perujani, toinen miehen. Ruohometsän kansa on henkilökohtainen klassikkoni. Siitä opin, että puput osaavat laskea vain neljään.

Hyllyssäni oli ennen avioeroa liki viisisataa kirjaa. Laitoin niistä noin puolet sydän verta vuotaen kirppikselle. Jäljellä olevistakin noin puolet on varastossa. En ole lukenut niitä kaikkia, mutta en usko valehtelevani, jos sanon lukeneeni elämäni aikana reippaasti toista tuhatta kirjaa – teinivuosina saatoin lukea kymmenen kirjaa viikossa (silloin ihan nuorena meni kaikki Anni Polvat, Anna-kirjat, Pikku Naiset, Tiina-kirjat, Mirkka-kirjat, Ponitallit, Ravitallit…). Kaikkia ei voi muistaa mitenkään.

Kesken jäänyttä

Olen kai elämäni aikana jättänyt kolme kirjaa kesken. Ensimmäinen niistä oli Pelastuspartio Bernard ja Bianca, jota yritin tahkota yhdeksänvuotiaana enkä jaksanut loppuun saakka. Tylsä. Seuraava oli Taru sormusten herrasta, jonka kanssa pääsin ehkä ensimmäisen kirjan kolmanneksen kohdalle, kun viimein luovutin. Bored to death. Kolmas oli Anna Karenina, jota Tsehovin innoittamana koitin lukea, onhan se sellainen must-read klassikko myös, mutta luettuani niinikään noin kolmanneksen, luovutin. Bored to death.

Minulle suositeltuja

Lukemani perusteella niin Amazon kuin ihan ihmisetkin suosittelevat minulle kaikenmoista. Olen lukenut jonkin satunnaisen Sue Graftonin ja Donna Leonin (en erityisemmin tykännyt, vaikka Venetsia onkin viehättävä backdrop) ja muuta, mutta minulla on ongelma tuotteliaiden jo pitkään kirjoittaneiden kirjailijoiden kanssa, kuten vaikkapa Kathy Reichsin, Michael Connellyn, Stephen Kingin, Graftonin jne. kanssa. Runsaudenpula. Liian monta kirjaa, en tiedä mistä aloittaa, mihin jatkaa, enkä ainakaan koskaan ehdi lukea kaikkea, eikä edes kiinnosta riittävästi. Joten en lue ollenkaan. Simple.