Niin se aatto eilen vierähti. Heräiltiin aamulla myöhään, syötiin rauhassa aamupala. Viimeiset siivoukset vielä, tytöt leikkivät ja riitelivät, tosikoinen hyppi tasajalkaa jännityksissään. Puolilta päivin etsin netti-tv:stä joulurauhan julistuksen – meillä kun ei edelleenkään ole antennia viritettynä (heh, ei kyllä edes ostettuna…). Julistuksen jälkeen ryhdyin puuron keittoon, lounaaksi siis riisipuuroa, jota tosikoinen söi vain vähän, esikoinen urheasti vähän enemmän vaikka "koulun puuro oli parempaa, kun siinä ei riisit tuntunu suussa ollenkaan", mies löysi mantelin ja minä nautiskelin muuten vaan vuoden ensimmäisestä ja viimeisestä riisipuuroannoksesta.
Vähän joulun jännitystä lieventämään sama "tonttu", joka aina öisin täytti tyttöjen joulupukkikalenterin taskuja, oli laittanut kuusen alle kummallekin tytölle yhden joululahjapaketin, jotka avattiin vähän ennen puurolounasta. Siinä saikin mukavasti kulumaan suurimman osan iltapäivää uusilla leluilla leikkien. Tosikoinen sai paketista uuden kodin pikkuponeilleen ja esikoinen talon viidakkoeläimilleen – joita tytöt siis olivat pukkikalenterin taskuista pitkin joulukuuta löytäneen.
Viideksi lähdettiin aattoillan viettoon isäni ja tämän vaimon tykö. Kyllä oli joulupöytä koreana! Isän vaimo tekee kaiken itse, ja tekeekin paljon ja hyvää. Istuttiin pöydässä pitkään ja hartaasti, tytöt melkein meinasivat vähän väsähtää jo, mutta todella hienosti jaksoivat loppujen lopuksi kuitenkin. Toisin kuin sitten tänään, vaikka syötiin lyhyen kaavan mukaan… Tosin esikoista ei voi moittia kovin pahasti, maisteli sentään joka laatikkoa ja istui nätisi vaikka murisikin, ettei syö kinkkua enää tänään. Mutta tosikoinen pisti tänään pystyyn oikein kunnon shown 
Oltiin eilen isäni luona pitkään. Pakettien jakaminen aloitettiin vasta lähempänä puolta yhdeksää, kotiin taidettiin lähteä joskus puolen yön maissa. Ei siis ihme, että tosikoinen nukahti jo isäni luona sohvalle ja autossa nukkuivat molemmat tyttäret. Tänään nukuttiin aamulla pitkään kaikki. Herättyään tytöt hyökkäsivät tietenkin ensimmäiseksi lahjojensa kimppuun. Tänään on sitten pelattu Silli-peliä, värjätty hiuksia, tanssittu Bellan kanssa, luettu Tatun ja Patun Outoa unikirjaa ja Carl Barksin joulusarjiksia sekä kuunneltu miljoona ja yksi vitsiä vitsikirjasta, jonka annoin miehelle ja lapsille joululahjaksi – esikoinen kun ei saa siitä tarpeekseen 😀
On mukavaa olla yhdessä perheen kanssa, niin kotona vain oman perheen kesken kuin vähän laajemmallakin väellä.
[Lisää kuvia meidän joulun vietosta flickrissä.]
System Failure for the Masses 