You gotta feel Berlin…

Viime perjantaina siinä puoli kolmen aikaan tarkistin lentolaukkuni vielä viimeisen kerran, taputtelin passia käsilaukussa ja naputin kännykällä taksitilausteksterin. Vedin tennarit jalkaani ja takin päälleni ja kävelin laukkuni kanssa pihatien alkuun taksia odottelemaan. Aika usein se tulee tuosta lähitolpalta ja on jo pihassa odottamassa, kun vielä vedän takkia kiinni, mutta tällä kertaa oli tolppa ilmeisesti tyhjä, sillä kuski naurahti minulle, että tulipa viestini kreivin aikaan: hän oli 100m päässä Kehä1:n risteyksestä Tuusulanväylällä ja kuittasi salamana.

Kentältä löysin muutama ensimmäinen duunikaveri. Toimistoninjallamme oli kaikille boarding cardit kyllä, mutta otettiin silti laitteesta uudet, niin päästiin menemään turvatarkastuksesta läpi muun porukan ollessa vielä matkalla. Checkin toisella puolen suunnattiin kohti porttia ja kyseltiin, missä olivatkaan he, jotka olivat menneet sisään Business-luokan tarkastuksesta – toiset meistä matkustaa enemmän kuin toiset ;) – ja mentiin perässä portin lähelle baari-ravintolaan, minne vähitellen valui lisää meidän väkeä yhden tehtyä WhatsAppiin ryhmän reissua varten ja tiedotettua whereaboutseistamme siellä.

Tilasin super-snackin – nachoja, jalapeno-poppereita ja mozzarella-tikkuja – sekä gin&tonicin (Tanqueraylla tietenkin, Beefeater olisi muistaakseni ollut se toinen vaihtoehto). Tänään tuota hetkeä muistelin, kun popsin jalapeno-poppereita, mozzarella-tikkuja ja sipulirenkaita kyytipoikana g&t, paluumatkalla Berliinin kentältä ostetusta Tanqueraysta.

Siiryttiin portille ja koneeseen, askel oli vielä kepeä ja mieli virkeä, kun lentokoneessa jutusteltiin ja vitsailtiin ja kuka mitäkin vielä juomaksi tilasi. Berliinin kentältä siirryttiin takseilla hotellille, saatiin huoneavaimet ja istuttiin hetki hotellin baarissa yksillä (tai kaksilla). Baarin listalla oli kokonaan oma sivu Caipirinjoille tai sen johdannaisille. Oikein hyvät Caipirinjat sieltä saikin. Illalliselle käveltiin kulman taakse ravintolaan, jonka menusta löytyi mm. siansorkkaa. Siinä kulkee minunkin rajani. Söin alkupalaksi taivaallista friteerattua camembertiä ja pääruuaksi grill mixin eli possua ja nautaa.

Osa jatkoi illanviettoa aamuyön tunneille asti, mutta minä ja huonetoverini (ja jokunen muukin) palattiin huoneeseemme puolen yön aikaan. Puoli kolmelta heräsin WhatsApp-ryhmään tulleeseen viestiin – yhteen monista, mutta piippaukset ryhmään tuntuvat tulevan vähän randomisti – laitoin kännykän äänettömäksi ja käänsin sen naama alaspäin ja jatkoin unia. Huonekaverini heräsi puoli kahdeksan aikaan luullen kellon olevan jo puoli yhdeksän, sillä hänenkään kännykkänsä ei ollut automaattisesti vaihtanut aikaa. Laitettiin itsemme päiväkuntoon rauhaksiin ja mentiin tsekkaamaan hotelliaamiainen. Vallan runsas ja monipuolinen oli!

Lähdettiin muutamassa eri porukassa kaupunkia katselemaan päiväksi. Meidän ryhmä käppäili Ampelmann-kaupan kautta jatkuvasti pahenevassa räntäsateessa ensimmäiseksi katsastamaan Checkpoint Charlien ja sen vieressä olevan muurinpalan näyttelyineen. Siihen mennessä kun siitä matkaa jatkettiin, alkoi olla jo sormet ja varpaat kohmeessa yhdellä jos toisellakin – Berliinissä oli melkeimpä Helsinkiäkin huonompi sää! – ja suunnattiin glühweineille, kaakaoille ja pienille herkuille yhteen Friedrichstrassen lukuisista kahviloista.

Matka jatkui yhden ostoskeskuksen läpi ja kohti Brandenburg Gatea ja edelleen Holocaust-musitomerkin ohi (sade oli jo niin märkää ja kaikilla oli kylmä, ettei edes harkittu sen tarkempaa ihmettelyä silloin vaan se jäi sunnuntaille) Mall of Berliniin shoppailemaan pikkuisen. Se oli iso ja täynnä ihmisiä. Tunnin verran siellä pörrättiin omia reittejämme ennen kuin tavattiin lounaalle. Löysin itselleni Desigualista kivan hameen ja puseron ja lounaan jälkeen kevytuntsin Uniqlosta. Tytöille en oikein mitään vaatetta osannut ostaa, moodringit heille ostin, Info-kaupasta ostetun muurinpalasuklaan ja muutaman muun pikkujutun lisäksi tuliaisiksi.

Lounas siinä Mall of Berlinin kyljessä olevassa italialaisestyylisessä ravintolassa oli erinomainen! Pihviä ja viiniä ja jälkkäriksi Irish Coffee. Siinä istuessamme tuli viesti, että illallinen on sitten argentinalaisessa pihviravintolassa. Taisi tulla muutama gramma lihaa syötyä tuossa viikonloppuna… Oli nimittäin illallinenkin maittava, ja siinä ravintolassa, niin ketjurafla kuin olikin, oli viikonlopun paras punaviini. Joku italialainen. Kolmas kerta toden sanoi. Ruoka on Berliinissä hyvää ja edullista, mutta viineistä eivät kyllä paljon tiedä…

Lauantai-ilta meni tuntia myöhemmäksi kuin perjantai, siis minulla ja huonekaverillani. Olihan siellä osa tietenkin juhlinut aamuun asti, kuten kuvaan kuuluu. Minusta on kai tullut jo vanha, “kun en enää pöydilläkään tanssi”, kuten eräs minulle kotimatkalla lentoa odotellessa vinoili. Sunnuntaina aamupäivällä, aamupalan jälkeen, lähdettiin jälleen erilaisissa ryhmissä liikkeelle. Oli vähän parempi sää kuin lauantaina ja niinpä kuljeskeltiin Holocaust-muistomerkin uumenissa ja kierrettiin parit joulumarkkinat. Paahdettuja kastanjoita, glühweinia, salamia kotiintuomisiksi, tytöille kaulaketjut kivoilla riipuksilla ja sen sellaista.

Currywurstia lounaaksi eräässä kivassa paikallishenkisessä ravintolassa, jonka hampurilaiset olivat isoja ja kuulemma schnitzelitkin oikein hyviä, ja jälleen alkaneessa sateessa hotellille kamoja hakemaan. Kentällä istuttiin vielä Starbuck’sissa vähän aikaa ja sitten turvatarkastuksen läpi portille. Sillä puolen ei sitten enää paljon muuta ollutkaan kuin vessat, pieni kahvila ja “juomapullokauppa”. Karkkia ja Oreoita ja Tanquerayta sekä yksi Berliner-olut miehelle tuliaisiksi.

Kotimatkalla oli aika paljon hiljaisempaa porukkaa kuin mennessä. Oli hieno viikonloppu, johon mahtui kaikenmoista. Vähän firman tuleviakin juttuja tuli suunniteltua. Silti, borta bra men hemma bäst, kuten länsinaapurissa sanotaan. Oma koti, oma perhe, oma sänky, oma tyyny. Ja eilen aamulla taas töihin. Kohta on joulu. Pitäisi varmaan ottaa partiolaisen kalenteri viimein kelmustaan. On vaan ollut jotenkin kiire tässä viime aikoina…

[Lisää kuvia reissusta Flickrissä jahka ehdin sinne niitä laittaa]