Perjantai oli töissä vähän erilainen päivä. Oli tiimin suunnittelupäivä ja ne on aina vähän erilaisia päiviä. Päivän päätteeksi istuttiin siidereillä/oluilla meidän alakerran ravintolassa (joka ei pidä oviaan auki iltaan asti) ihan pilkkuun asti 😉 Meinasin vielä jatkaa vähän töitä tuon pilkun jälkeen, mutta kun pari duunikaveria kyseli, kuka lähtisi heidän kanssaan "jatkoille" lähibaariin, ei tarvinnut enempää houkutella, läppärin läppä meni kiinni ja lähdin. Vapun jälkeinen perjantai. Melkein kaikki muut etätöissä tai vapaalla. Ei vaikea valinta 😉
Siispä mentiin siihen lähibaariin, minä ja lähimpiin työkavereihini lukeutuvat pari kundia. Istuttiin terassilla auringossa (taisin joku kerta mainita, miten en istuskele terassilla yleensäkään, mutta se pitäisi ehkä muuttaa past tenseen, sillä olen jo tippunut laskuista terassikertojen suhteen sitten Tallinnan terassiavauksen 😀 ) juttelemassa ja pohdittiin, mitä se meistä kertoo, että viime syksyn suunnittelupäivän jälkeen oltiin radalla samalla pikkuporukalla (plus yksi, joka ei enää ole meillä palkkalistoilla), kun ei ollut yhteistä iltaohjelmaa.
Auringon mentyä talojen taa ja tuulen noustua alkoi ulkona tulla sen ver kylmä, että siirryttiin sisälle. Kundit kantoivat minulle autoilevalle vettä samaan tahtiin kuin itselleen muita juomia, joten join varmaan ainakin 4 litraa vettä illan aikana… Pohdittiin syntyjä syviä, työasioita, menneitä bileitä ja vähän tuleviakin, taustalla soineen kasarimusiikin kamaluutta ja kotimaisen (ja vähän ulkomaisenkin) rokin ja metallin helmiä ja sikoja. Ja pilkkuun asti istuttiin sielläkin, jo toistamiseen päivän aikana 😀 Puolustukseksi todettakoon, että paikka meni kiinni jo kymmeneltä. Minkä jälkeen lähdettiin kiltisti himaan kaikki, vaikka todettiinkin, että jos stadiin lähtisi ja oikein paikat valitsisi, voisi vielä ainakin kaksi pilkkua kokea saman illanvieton aikana.
Olin siis kotona ihan perjantain puolella. Lapset oli vielä yökylässä serkuillaan ja mieskin vielä hereillä kotiutuessani. Eilen päätettiin lähteä koko perheen voimin rautakaupparetkelle Tampereelle asti. Retki se on sekin, right? Eli haettiin likat serkuiltaan ja kuunneltiin vau-kirjan Klaara-Tessa-Bambu-Ville -seikkailuja IdeaParkiin asti. Matkalla pysähdyttiin kerrankin siihen Kalvolan stopille, missä on näkötorni korkealla kallion päällä. Oli suorastaan nostalginen fiilis dalsia sinne koko perhe yhdessä – sellaistahan me on aina harrastettu, se on sellainen meidän juttu. Mutta sattuneista syistä sellaiset redut on jääneet hiukan vähille viimeisen vuoden aikana…
IdeaPark oli ihan hauska paikka, syötiin Raxissa, käveltiin se päästä päähän, yritettiin katsoa laattajuttuja ja muuta netraudan outlet-myymälässä kunnes kyllästyin ja vein tytöt sieltä riehumasta Piipoo-lastenmestaan riehumaan. IdeaParkista mentiin Bauhausiin, missä meno muuttui ihan kamalaksi, tosikoinen sai suoranaisen kohtauksen siellä vaihteeksi ja kyllästyminen (mitä en laisinkaan ihmettele, mutta ei me niitä nyt niin kamalan usein olla rautakauppoihin raahattu) iski ihan kunnolla kummallekin. Esikoinen sai vähän lisää intressiä reissuun, kun hogasi saavansa olla mukana värejä valkkaamassa, mutta tosikoista ei kiinnostanut pätkääkään.
Kotimatka Maroon 5:n soidessa meni tuohon Riksun ABC:lle asti ihan kivasti. Mutta kun oli siellä piipahdettu kaupassa, oli loppumatka kotiin yhtä härdelliä takapenkillä. Väsymys tytöillä kova – ja olivathan nuo olleet pari yötä kotoa poissa ja viimeisen kuukauden aikana yökylissä enemmänkin, joten eipä ihme, että riehu iski. Valitettavasti asian ymmärtäminen ei auta jaksamaan sen kuuntelemisessa… Joten illalla, kun mukeloiden olisi jo pitänyt nukkua, mutta yhä vaan riehuivat sängyissään, juttelin mesessä yhden tässä lähistöllä asuvan kaverin kanssa ja päädyttiin treffaamaan ihan livesti. Saman tien.
Lähdin siis vähän vaille kymmeneltä käppäilemään tuonne "kylille", ihanassa lämpöisessä ja tyynessä illassa. Mentiin istumaan paikalliseen räkälään – tai pikemmin sen terassille, sillä ei siellä sisällä ihan oikeasti voinut olla! Lähiökaraokea pahimmillaan, blaah! Joskus puolen yön jälkeen tuli liian viileä istua ulkona, siirryttiin sisälle, mutta puolta tuntia ei taidettu siellä kärsiä olla, todettiin 40min ennen pilkkua, että ei kestä, pakko lähteä. Saatiin vissiin snobien maine siellä heti, kun terassilla istuessa jo juteltiin (eestaas kulkeneiden tupakoitsijoiden kuullen), että ens kerralla lähdetään kyllä teatteriin tai kalleen asti, että kyllä se on sen taksimatkan väärti, ettei tarvii sitä karaokea kuunnella.
Hetki vielä juteltiin ulkosalla, kun tiet olivat erkanemassa eri suuntiin, mutta olin kotona ja nukkumassa noin kahden aikaan.
Päivän miete: ilmassa tai juomavedessä tai jossain muussa sellaisessa täytyy olla jotain kemikaalia tai jotain, mikä vaikuttaa vain naisiin. Tuntuu, että kaikki ympärillä käy jollain tapaa samansorttista kriisiä läpi. Ihan himmeetä. Mikä meitä naisia oikein vaivaa?
Nimittäin VR oli nyt hieman alimitoittanut junansa ja tässäkin oli peräti kaksi vaunuparia käytössä, joten se oli tupaten täynnä. Ja siinäkin vaunussa tai sen oviaulassa (onko tuo sana?) oli vissiin viidet!! rattaat/vaunut, joista yhdet oli asetettu älykkäästi toisen puolen ovien eteen portaille kumolleen niin että kun juuri ne ovet aukesivat Pasilassa, jäi ovi siitä jumiin ja niitä sitten koitettiin siitä pois saada, jotta mm. allekirjoittanut lapsineen pääsi junasta ulos (nostin tytöt osittain niiden yli lopulta), taisi siinä joku osa jo rikkoutuakin. Äly hoi ja silleen! Ei niitä vaunuja nyt voi koko junaa täyteen ahtaa!
