Torstaina tehtiin matkaa mökille pitkään ja hartaasti. Ei riittänyt, että oli Juhannuksen menoruuhka, piti sitten olla kunnon ketjukolari (vai kaksi?) Mäntsälässä niin että seistiin ruuhkassa kuin ajalla ennen moottoritietä. Uutiskopteri pörräsi yläpuolella, välillä olisi voinut lähteä vaikka vähän jaloittelemaankin. Korkkasin yhden siiderin aikani kuluksi ja kyydissä ollut lasten parivuotias serkku meinasi jo menettää hermonsa. Eikä ihme, alkoi se istuminen puuduttaa jo itseäkin. Ruoka- ja kauppastopin kera saatiin matkaan kulumaan aikaa viitisen tuntia – melkein tuplat normaaliin verrattuna!
Tyttäret täällä mökillä jo odottivat meidän tuloa, taisi olla kummallakin ollut ikävä. Ja jo tuossa ehti itselläkin viikolla käväistä aavistuksenomainen ikävänhäivähdys 😉 Oli ihana päästä typyköiden luo taas! Ja ihan kuin olisivat kasvaneet näiden kolmen viikon aikana taas kokonaisen vuoden! Tiedä sitten onko mökilläolo oikeasti tehnyt heistä jotenkin itsenäisempiä ja omatoimisempia, vai tuntuuko se vain siltä tuohon parivuotiaaseen tyttöseen verrattuna. Niin tai näin, tässä on iskenyt sellainen "mehän ollaan jo isojen lasten vanhempia!" -fiilis. Eikä se pahasta ole ollenkaan 😉
Juhannusaattona parveiltiin täällä mökillä – anoppi lähti stadiin hengähtämään, mutta meidän perheen lisäksi tänne jäi vielä porukkaa muutoin, joten huisketta riittää. Isommat lapset lähtivät viemään katiskaa järveen, mutta siitä katkesikin naru ja pohjaan jäi. Miehen siskon exä pääsi katiskanpelastushommiin, paras sukeltaja kun on. Järvivesi on vielä hirveän, kylmää, mutta niin ne vaan saunasta käsin lähtivät mukaan uimaan nuorinta lukuunottamatta koko lapsilauma! Illemmalla saunottiin uudestaan ja silloin minäkin viimein heitin talviturkkini.
Juhannuksen sää oli vaihteleva, välillä satoi, välillä ei. Kun laitoin ruokaa sisällä, olisi voinut vaikka grillatakin sään puolesta. Ja kun syötiin jälkkäriksi valkosuklaatuorejuustokakkua, olisi voinut kahvit juoda ulkonakin (paitsi että olihan siellä kylmä. Kun saunottiin, satoi, mutta saunan jälkeen taivas kirkastui niin että saatiin lopulta ihan kaunis Juhannusilta nuotiopaikalla makkaraa paistellen ja karjalanpiirakoita syöden.
Tänään on vaihteleva sää jatkunut. Kylmä on – 12 astetta "lämmintä" peräti! – mutta pärjäähän sitä, kun pukee päälleen… Lähdettiin koko joukolla eväsretkelle Kanavuorelle, vaikka mustat pilvet roikkuivatkin uhkaavina. Kiivettiin kukkulan huipulle, syötiin eväät näköalapaikalla matkalla alas, ja vettä alkoi sataa juuri kun tultiin autolle. Hyvä ajoitus!
Matkalla takaisin mökille hellitti sade kuitenkin jälleen, joten poikettiin katsomaan Pönttövuoren vanhaa rautatietunnelia, josta on jo kiskotkin purettu pois. Lapsia pimeä tunneli vähän pelotti, eikä sinne sisälle oikein olisikaan saanut mennä, joten ei siinä kauan ihmetelty. Siirryttiin sen sijaan kurkkaamaan uutta tunnelia ja lopulta äidyttiin odottelemaan junan tuloa tunnelista (aikataulukyselyn jälkeen), ihan valokuvausta ja litistettyjä kolikoita varten 😉
Odotellessa kiivettiin minä, miehen proidi ja meidän muksut, tunnelin yläpuolelle maisemia katselemaan ja takaisin alas. Ja hypittiin ruutua ja pelattiin hiekassa ristinollaa… Lopulta juna tuli, nappasin siitä kuvan ja säikähdin sen tööttäystä niin että pomppasin ilmaan. Junan mentyä mentiin etsimään kolikoita, mutta eihän niitä sieltä kivenmurikoiden seasta löytynyt.
Palattiin tänne mökille, jolloin alkoi sataa taas. Sen verran se hellitti, että ajateltiin voivamme grillailla ruokamme, mutta saapa nähdä kuin käy. Vettä tulee yhä ja kohta olisi kyllä jo nälkä. Voi olla että saa heittää ruuan vaan uuniin…
System Failure for the Masses 