Tuli kiivettyä miljoonat portaat. Laskettua kymmenet vesiliukumäet renkailla ja ilman. Paleltua viileässä ulkoilmassa ja lämmittämättömissä ulkoaltaissa ja -mäissä. Hypättyä lämpöiseen ulkoaltaaseen tarzan-köydellä. Saatua vettä pään jokaiseen onkaloon. Pöyrähdettyä veden alla pyörteissä. Tultua puoli-kuuroksi vesiputousten pauhussa. Saatua mustelma poikineen ympäri kehoa.
Mitä se on? Se on hauska päivä Serenassa!
Ei ollenkaan hullumpi valinta Serena-päiväksi. Helteiden loppuminen lienee säikäyttänyt useimmat potentiaalit Serena-kävijät odottamaan uutta helleaaltoa, joten saatiin vesipuisto melkein itsellemme. Olihan siellä toki muutama muukin meidän lisäksi, ei nyt ihan yksin siellä melskattu, mutta mihinkään liukuun ei tarvinnut jonotella mahdottomia aikoja ja Villivirtaan mahtui hyvin. Kolikon kääntöpuoli oli tietenkin se, ettei ulkona viihtynyt juurikaan, sillä vaikka aurinko ajoittain näyttäytyikin, oli ilma viileä ja ulkona paleli.
Oli kiva käydä Serenassa. Edellisestä kerrasta onkin jo pari vuotta aikaa! Tässä välissä on esikoisen uimataito vahvistunut ihan oikeaksi uimataidoksi ja tosikoinenkin oppinut uimaan varsin hyvin. Jopa siten, että kun minä halusin olla saunassa tyttöjä pitempään, uskalsi heidät päästää kaksin aaltoaltaaseen. Ja kun miehen kanssa haluttiin ulkona laskea HalfPipe, uskalsi tytöt ihan hyvin jättää keskenään sinne muille altaille – matalille tosin. Esikoinen pärjää pyörteet kuin pyörteet jo suvereenisti, tosikoinen toki tarvitsee niissä vielä apua.
Se HalfPipe olikin tosi magee lasku! En siihen ollut aiemmin edes uskaltautunut, mutta nyt laskettiin se miehen kanssa muutamaankin otteeseen. Alku on hurja, mutta sen parempi! Toinen, mihin ei lapset toistaiseksi voineet tulla ollenkaan, oli sisällä Tornado. Esikoisen uimataito siihen riittäisi, muttei tyttö vielä arvannut siihen mennä. Parempi niin. HalfPipea isänsä kanssa kokeili, mutta tuntui kuulemma vähän turhan hurjalta sekin. Omiin lemppareihini noiden uudempien liukujen ohella kuuluu myös se ulkona oleva renkailla laskettava mäki, missä on pari allasta matkalla. Siitä mentiinkin tyttöjen kanssa monta kertaa kylmästä ilmasta huolimatta.
Tyttöjen ikisuosikki sen sijaan on Villivirta. Hyvänä kakkosena on tuo äsken mainittu ulkoliuku ja kolmosena varmaan tulevat sitten niinikään ulkona olevat tiikerinhänniksi maalatut vesiliu’ut, joista tosikoinenkin uskalsi laskea yksinään. Ja siitä seuraavana ehkäpä se BlackHole, joka oli jostain syystä tällä kertaa ihan sysipimeä. Mutta Villivirta. Sitä sai mennä uudestaan ja uudestaan, kuin Teletapit konsaan hihkuivat tytöt joka kerta virrasta tullessa, että uudestaan! Ja sitähän mentiin. Tosikoinenkin selvisi virrasta ja tyrskyistä lopulta enää vain pienellä avustuksella.
Liukumisen ohessa tyttäret temppuilivat altaissa kuin delfiinit ikään. Tosikoinenkin tekee kuperkeikkoja vedessä etu- ja takaperin, ja sukeltelee vaikka miten. Ja esikoinen on vedessä kuin kotonaan. Ihan siinä itsekin nuortui parikymmentä vuotta temppuilemaan vedessä lasten kanssa 🙂 Sukeltelua, käsilläseisontaa, pohjassa istuskelua, pöyrähdyksiä ja kuperkeikkoja. Hauskaa kuin mikä!
Vietettiin Serenassa melkein koko päivä. Olisikohan menty sinne joskus puolilta päivin, puoli yhden aikaan ehkä. Syötiin välillä nakkeja ja hampurilaisia, lihapullia ja kebabia sun muuta Seranan ravintolassa – kylläpä uidessa tulikin nälkä! Ja pois lähdettiin puoli kasin maissa, väsyneinä mutta iloisina hauskasta päivästä. Kotimatkalla pysähdyttiin tuohon keskustaan jätskeille. Kyllä lomalla on sitten kivaa 🙂
System Failure for the Masses 