Aikaista aamua

Aikaiset aamut ja minä ei ole toimiva yhtälö. Tänä aamuna piti lähteä Lohjalle hetikohta puoli kasin jälkeen, mikä tarkoitti sitä, että kännykkä oli soimassa 6:50. Onko siitä pari päivää, vai miten, kun luin yhden kaverin lenkittäneen koiraansa viiden aikaan aamulla. Herrajee, se on minulle vielä täyttä REM-uniaikaa! Ja meidän koiralle myös ;) Hyvin opetettu, ei se halua sängystä ylös ennen puoli kasia, usein ysiä. Viikonloppuisin antaa meidän ihan rauhassa nukkua, mutta vanhoilla ei unta riitä itsellä enää pitempään. Kummallista.

Eilen illalla vastasin miehen johonkin kysymykseen: ”Because when I wake up aat 3:04 to have a drink of water…”. Spookya oli, että heräsin 3:03 ottamaan sen huikan vettä. Ja olemaan kuumissani (jo mones yö peräkkäin! kuumia aaltoja keskellä yötä?!). Minkä jälkeen nukuin vielä sen melkein kolme tuntia, mutta siinä missä uni siihen asti oli ollut levollista, siitä eteenpäin se oli samanlaista sirkusta kuin edellisenä yönä, jolloin olin mm. paistanut leipää josta tulikin lakua ja ollut toimittamassa suunnattoman sairasta mutsia sairaalaan koska korvista valui verta. Viime yön unia en muista, koska liian aikainen herätys. Ja mutsikin on tiettävästi ihan onnellisesti taas Las Palmasissa.

Kännykkä siis herätti minut armotta klo 6:50. Nousin ylös jo vaille seitsemän, urhoollisesti, tietäen, että muuten tulee kiire. Ja halusin cappucinoni. Aamupalasta ei niin väliksi. En minä sitä siihen aikaan edes kaipaa. Eli, sängystä ylös, aamutoimet (mukaanlukien cappucinot itselle ja miehelle sekä koiran aamupala) ja ehdin jopa istua viideksi minuutiksi kelaamaan Hesarin otsikot. Ja lukemaan Fingerporin ja Viivin ja Wagnerin. Ja Wulfmorgenthalerin, joka joskus on hauska, useimmiten pska. Tänään taisi olla ihan osuva.

Juuri kun olin tekemässä lähtöä ovesta ulos (missä ne sormukset taas olikaan? cappucinosta on vielä 2/3 jäljellä, missä se termosmuki? ääh, vesipullo pitää vielä täyttää! jaa, niin, iPadissä on päivän matskut, pitää pakata siis sekin mukaan), valitteli tosikoinen sängystään huonoa oloa. Päätä kuulemma särki ja pyörrytti. Paha äiti kiireensä keskellä nakkasi lapselle ibuprofenia ja vesilasin ja käski sängystä ylös ja kouluun. ”Kyllä se siitä helpottaa kun pääset liikkeelle.” Ja helpottihan se.

Helpotti niin paljon, että liikkatunnin koriksessa vaurioitunein sorminkin lähti keskimmäisen kanssa pyöräilemään iltapäivällä, sillä välin kun minä olin koiran kanssa melkein tunnin lenkillä. Tulin asiakkaalta himaan ajoissa, puskin vielä pari tuntia duunia, ja lähdin lenkille tuuliseen mutta kauniin aurinkoiseen iltapäivään, alkuiltaan, mitä se neljän-viiden väli sitten onkaan. Kaunista oli, ja auringossa lämmin, mutta tuulen takia, olin kyllä ihan jäinen ihmispuikko kotiin palatessamme, ja painelin lämpimään suihkuun.

Kesää kohti silti kuljetaan. Kello on melkein kasi ja ulkona on vielä täysi valoisuus (oliko muuten aamulla noustessani valoisaa vai pimeää? ei mitään hajua!). Päivälämpötilat nousee +5 lämpimämmälle puolelle, mutta kun se tuuli. Tänään pukeuduin farkkuhameeseen. Mental wear. Mielikuvavaatetusta. Kuvittelen että on kiva kevät. Yhdessä auringonpaisteen kanssa melkein ei tullut kylmäkään, kun ei tarvinnut olla ulkona kerralla kahta minuuttia pitempään :) Leskenlehdet on kai kukkineet jo kauan, mutta minä vasta bongasin ekat. Pihalla krookukset melkein kukkivat.


 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.