My Helsinki

Except for a short time of seven years or so, I have lived my life in Helsinki. I was born here, I went to school here, I had my daughters here, I studied in the university here, I have always worked here. Even though I dream of living in a warmer climate place, I love Helsinki. It is the city of my heart. And out of Helsinki, my very favorite place will probably always be Munkkiniemi where I grew up.

When I was born, we lived in Pasila, an ugly 70's concrete jungle. I grew up in Munkkiniemi, practically a village of it's own by the sea. My first own home with my ex was in Kontula, a drug area in the eastern parts of Helsinki, with cheap housing. Had my kids while we lived in Puotila, a nicer area in the east, near Itäkeskus and the sea. Moved to Klaukkala for a few years and then to Pakkala after the divorce. Now we live in a nice house in an area close to Paloheinä with my new husband, and we love it :)

Helsinki is so many things. It is the biggest city in Finland, albeit only a mid-size town in global scale, the capital city. It has a nice downtown area with green parks and long shore-lines – Helsinki is all around the sea, built on a lot of islands and peninsulas – and sort of ok night-life on three nights of the week, mostly dead the other four. It is at it's best in the summer time, when th city bathes in the sun.

A river flows through Helsinki, the Vantaa River, but it is not as big of a deal as, say, Thames in London, for the river flows through suburbs, fields and these rental garden patches. There's a nice central park – quite different from the one in New York, for our central park is all forest and those garden patches. The central park area stretched all the way to the forests of Paloheinä, where there are the best skiing grounds and sledding hills of the city.

There are some manors and farms with vast fields even within the city limits, like the Tuomarinkylä manor and it's grounds and the biggest horse stables in the city, and Haltiala. Haltiala is vast fields and cows, pigs, sheep, chicken and roosters, and an ice cream stand that can have a line longer than half an hour in the summer time when families flock to Haltiala to see the animals and spend the day out.

Like I said, we live close to Paloheinä, which is also close to Haltiala, and regularily go for walks through the Haltiala fields and the forests by the Vantaa river flowing right next to it. We sometimes walk all the way to Pitkäkoski, where there is one of the many excercise points of the criss-crossing forest paths, a dog park for dogs to roam free inside a fenced area, and a funky twisted tree – the love affair of a birch and a fir tree.

The downtown area evolves around the Central Railway Station and the square next to it (our office is just around the corner from there!), the Stockman (department store) area, and spanning towards Kamppi in the other direction, and the Kauppatori main market square in the other direction. The National Theater is by the railway station, and in the winter time there is an ice skating rink on the square. Not that I'd ever skated there; I'm not much for these winter sports (though I do know how to skate and ski, of course!).

Starting behind Stockman, by the Swedish Theater, the city's main boulevard Eplanadi, or “Espa” reaches out to the Kauppatori. It is lovely in the summer time, with busy people scurrying through, and idle people relaxing on the grassy areas. Tourists taking their photos everywhere you look. I love walking down Espa, with a cappucino in my hand, maybe stopping to sit on a bench to look at the passers-by for a while.

Around Kauppatori things get busy. At the very end of Espa, there's the fountain-statue Havis Amanda, with seals on the edges of the pool – probably every Helsinki-kid has had their photo taken riding one of them at some point of their life. On Vappu, May Day, Havis Amanda the statue girl gets a full wash and a high-school graduation hat at six pm on May Day's eve.

From Kauppatori, there's the Suomenlinna ferry leaving every 20 minutes (in summer time) – Suomenlinna being this fort or citadel built to protect against attacks from the sea, but these days a home for many and a popular outing place for Helsinkians.

The Presidential Palace is right next to Kauppatori. And then there's Katajanokka, like a thumb in the sea, the home of our famous ice breakers, Viking Line cruise ships and the beautiful orthodox Uspenski Cathedral. There's a new big ferris wheel (oh well, scale it: London:Helsinki – London ferris wheel:Helsinki ferris wheel ;) ) at the edge of Katajanokka this summer. Ships and boats dock all along the shorelines of Helsinki.

There's Senaatintori square on one side, surrounded by university and government buildings, an artisans' market and coffee shops, and the main cathedral of Helsinki, with about a hundred steps leading to it. Senaatintori is a place for all sorts of celebrations, like New Year's for example, and the starting place for parades and such. The church steps are a favorite haunt for university students in between classes, since they are right in the Helsinki University campus.

To the other side of Kauppatori there is the Olympic terminal (built for the Helsinki Olympics in 1952) where the Tallink-Silja Stockholm-going ships dock. From there starts the Kaivopuisto(Kaivari)-Ullanlinna-Tähtitorninmäki area, with rolling grassy hills and rocky slopes on the inland side, with the long shoreline promenade on the sea side. Between there is the narrow road where people ride to show off their fancy coupés and motorcycles. And then there is, of course the legendary Café Ursula.

On the hills of Kaivari people go for picnics and play some ball and spend the day with friends. Especially Vappu, May Day, sees crowds of picnicing people with their white high-school graduation hats, serpentine and bottles of bubbly. I've tried it once, and though it was fun, it's not really my scene – too many people everywhere!

I do love the area on a regular day, though. And my dad lives right there in Ullanlinna nowadays with his wife. Still, I especially much like the Kruunuhaka area behind the cathedral. Funny that I don't have any photos of that area,, except for the part facing the bay between Kruunuhaka and Hakaniemi, but probably that is because I used to roam the streets of “Krunikka” when I was still studying, which was way before the time of cell phone cameras.

Right there in Eira, same area, sort of, there is the nicest fire station of Helsinki, one of the oldest ones too. They have a boat too, that is docked there in Kaivari when not out on an assignment. The Helsinki fire department – the Stadin Brankkarit – is something of an icon of Helsinki, and every year on Helsinki's birthday, the Helsinki Day, the fire stations are open for public. I've been there with the kids a few times too when they were smaller.

A little bit out of the innermost circle, there a fabulous places like the Arabianranta with parks and green areas; the place where the Vantaa river meets the sea. And Mustikkamaa, leading to the Korkeasaari Zoo, which is on an island. Close to where I grew up is Seurasaari, an island and outdoors museum, that used to have a huge colony of mostly tame squirrels. There's still some, but people stopped feeding them because of the rabies risk at some point, and so they're not so friendly anymore.

The number one landmark of Helsinki, if you ask any kid anyway ;) is of course Linnanmäki, or Lintsi, the amusement park. My grandpa used to be on it's board and so we had more free tickets on our disposal than we could use and so we went there many times each summer when I was a kid. Later on I worked there for a summer. Our girls get to go usually once every summer, or maybe a second shorter visit sometimes with my dad.

As for fun for the bit older, these days we get a whole lot of concerts and music festivals in the city throughout the summer. When I was young, there were none – most artists came as close as Stockholm but didn't cross the bay. Not the case anymore. And then there is the philharmonic orchestra with their Finlandiatalo by Töölönlahti, next to the Opera and the newest addition, the Music hall.

I am not, nor have ever been, a really active concert goer, but I've seen Muse and Linkin Park in Kaisaniemi park right next to the Central Railway Station, Madonna in Jätkäsaari (which now has apartment buildings right there where Madonna once entertained the biggest concert audience in Helsinki history with her Sticky and Sweet), Green Day in Kyläsaari and e.g. Bon Jovi, U2 and Genesis on the Olympic Stadium.

For the culturally hungry there's Ateneum the art museum, Kiasma the modern art museum, the Gallen-Kallela art museum (a bit further away from the center, in Tarvo) and the National Museum, City Museum, Natural History Museum and lots more. I've visited some, but I've still got places to se for the first time too ;)

In the summer time, the city is live, people are out and about, walking, having picnics, hanging out. I like to walk the streets and the parks, sit for a cider or long drink on a sunny terrace, duck into a coffee shop for a cappucino, shop a little, have lunch and cherries at Kauppatori. But in the winter time it is cold and dreary and I have made it down to an art to stay down in the connecting tunnels underneath of the city as much as possible.

[Some pictures of Helsinki in my Flickr album Helsinki – the city I love]


Sweet weekend

Aamunavaukseksi mies avasi läppärinsä ja otti esiin Forecan säätiedot. Ei niinkään kivaa luvassa Vappu-viikolle, vaikka vielä jaksan toivoa Forecan olevan väärässä niin pilveen kuin taivas taas menikin. Tämänkin päivän käyrä näytti sivulla masentavalta: high of +12C, ja laskusuuntainen. Kännykkäni Foreca-app oli siitä eri mieltä, ja onneksi oikeassa: +19C iltapäivällä.

Eilenkin oli lämmintä ja kaunista, aina siihen saakka kun alettiin grillata päivällistä, jolloin taivas sopivasti meni pilveen. Kuten nyt tänäänkin. Koko päivän on paistanut aurinko ja ollut lämmin, mutta nyt on pilvistä. Kylmä ei onneksi ole nytkään, joten eiköhän se suunnitelma grillata ja syödä ulkona pidä ja päde tänäänkin, kuten eilenkin (ja syötiinkin – jälk.huom. ennen kuin pääsin julkaisemaan tätä).

Eilen vietettiin laiska aamu sisällä hörpittyäni freddo cappucinoni pihalla auringossa. Tongin vanhoja kuvia Helsinki-postaustani varten miehen säätäessä meili-palvelinta. Iltapäivästä lähdettiin koiran kanssa pitkälle lenkille tuonne Haltialan seuduille jokivarteen. Vastaan tuli jos jonkinmoista juoksijaa numerolaput rinnassa; mikä lie juoksukisa menossa.

Luonto hehkui jo kukkaloistossa, linnut visersivät, tikka hakkasi lamppua (luulisi että sillä on jo nokka rutussa!). Kotiin päin kävellessä jo tuuli tuntui yltyvän, ja pilvet kerääntyivät taivaalle. Väsymys vyöryi ylitseni aivan varoittamatta, ja raahustin viimeisen kilometrin kotiin silkalla sisulla, tietäen ettei paljon vaihtoehtojakaan ollut ;)

Kaupassakin oli pakko käydä ennen kuin päästiin laittamaan ruokaa. Otettiin Meggie mukaan autoon, ja ihan nätisti (pienessä paniikissa) se siellä autossa meitä odottikin. Megs itkee jokaisen perheenjäsenen perään, ja on aina yhtä onnellinen nähdessään palaajan, vaikka tämä olisi ollut poiss puoli minuuttia viemässä roskia :D

Eilinen illallinen oli ihan täydellinen! Grillattua kengurua ja parsaa, tomaattia ja mozzarellaa, ja Pinot Grigioa ulkona terassilla hivenen viilenevässä illassa, mutta vielä tarkeni kollarissa. Illallisen jälkeen oli siman teon aika. Siellä se nyt odottaa pullotusta!

Puistossa istui jänis, kun iltasella lähdettin vielä kävelemään.

Tänä aamuna katettiin aamupala pihalle, kunhan oli todettu toteen, ettei siellä kylmä ollutkaan. Cappucinot ja italialaista munakasrullaa kapriksilla. Siihen mennessä kun aamupala oli syöty, aurinko jo porotti ihanasti ja mielessäni oli kypsynyt ajatus tehdä viimein jotain puutarhan eteen. Hain sisältä turveruukkuja ja viime vuodelta jääneet siemenpussit, ja kaivoin varastosta puutarhatyökalut.

Turveruukut saivat basilikaa, kesäkurpitsaa ja munakoisoi kasvamaan. Tilli, salaatti, rucola, pavut, pinaatti ja korianteri laitettiin suoraan isoihin laatikoihin. Lisäsin ruohosipulilaatikkoon siemeniä putsattuani sammalet mullan päältä. Mies katkoi pihan pusikon jälleen kasvaneet oksat pois. Vielä on tarkoitus ostaa tomaattia, paprikaa ja chiliä taimina, ja joitakin kukansiemeniäkin. Jospa tänä vuonna olisi pihalla vähän kukkaloistoakin :)

Puutarhahommien jälkeen istahdin iPadeineni aurinkotuoliin. Oli ihan bikinikeli <3 Kirjoittelin Helsinki-postauksen (joka juuri KATOSI tästä Blogsystä, kun en ollut saanut sitä julkaistua #€”€%&/&%€”!!!)c, mutta siihen mennessä kun meinasin sen julkaista, olikin nettiyhteyteni kadonnut. Jätin miehen kotiin korjaamaan palvelinta ja lähdin Meggien kanssa meidän 3-4km perus-lenkille ihanaan aurinkoon.

Koivut vihertää, osassa lehdet jo hyvinkin pitkällä <3

Melkein meinasin sitten istahtaa takaisin aurinkotuoliin, mutta iPad tarvitsi piuhaa –> sohvalle. Ja sitten tulivatkin taas pilvetkin. Vielä tästä tosiaan meinataan silti grillailla ja syödäkin ulkona, mutta olisihan se niin kivaa jos se aikka vielä paistaisi!

Sweet weekend, yhtä kaikki :) Lämmintä aurinkoa, yhdessäoloa, kivojen asioiden tekemistä. Saadaan simaa (mikä ei tee hyvää karista kilot -projektilleni tosin…), ja kaikkea kivaa omalta maalta, kunhan sen aika tulee! Vielä ei ole tuoretta basilikaa tomaattien ja mozzarellan päälle (kaupoistakin oli loppu), mutta viime kesän basilikasadosta tehtyä pestoa on pakastimessa vieläkin, käyttiin sitä.

Kesä kesä kesä, can't wait!


From winter coat to no coat

Aurinko paistaa, linnut laulaa, koivut vihertää, oravat vaihtaa talviturkkiaan pois, kukat kukkiin, perhoset ja mehiläiset pörrää. Juuri ennen pääisiäistä vielä arvoin päivittäin talvitakin ja talvitakin välillä. Nahkarotsia käytin duunimatkoilla ja palelin, mutta periaatteestakaan en enää vetänyt toppista päälleni kuin koiralenkeille.

Sitten siirryttiin kertaheitolla lämpimiin säihin. Olkoonkin, että kevät nyt on kevät, ja eilenkin oli kova kylmä tuuli ja vain kymmenen astetta lämmintä, mutta yleisesti yhtäkkiä tuli lämmin. Pääsiäisen aikaan tosikoinen ja keskimmäinen jo riisuivat bikineille ja ottivat pihalla aurinkoa. Minä pidin farkut vielä jalassa, mutta bikiniyläosa oli riittävä minullekin välillä.

Niistä farkuista se johtuukin, että otin vaa'an taas jokapäiväiseen käyttöön, ja tein tänne tuon uuden sivun, Operaatio “easy come, hard to go”. Mustat farkut olivat auringossa kuumat, joten etsin vaatehuoneesta talven yli levänneet vaaleat farkkuni, joista usein kääräisen lahkeitakin vähän ylös. Ja ne olivat tiukat. Vielä ne menee jalkaan, tänäänkin niitä käytin, mutta tiukat. Aika tiputtaa salakavalasti kertyneet kilot ja tiukentaa linja jälleen niin ettei niitä tule takaisinkaan.

Kesäiset farkut, toppi, collari, Las Palmasista ostetut bling bling tennarit. Viileän kesäsään lempivaatetus. Ja lämpimän kevätsään. Ne oli päällä tänäänkin, ja iltalenkkiä lukuunottamatta ei takkia tarvinnut tänäänkään. Istuin tänään iltapäivästä vähän aikaa läppärin kanssa pihallakin, auringon lämmittäessä ihanasti, kunnes se aikka siirtyi naapurin pahuksen koivujen taa. Silloin tuli vilu ja palasin sisälle.

Meggie on alkanut tottua pihalla oloon alkujännitystensä jälkeen. Kahvakuula ja lipputangon narusta tehty lieka ovat maanmainio yhdistelmä ja Meggiestä tulee kunnon pihakoira, joka haukkuu kaikki ohikulkijat ja oravat ja linnut ja naapurit :D Etenkin kun naapurissa on koira kylässä. Se tuntuu viihtyvät ulkona, ja istuskelee tai makoilee välillä filtillään.

Grilli on taas kuumana harva se päivä – paitsi tuulisina päivinä – mutta ulkona ei ole syöty kuin pari kertaa. Sen verran viileä tuulenvire on useimpina päivinä käynyt, ettei syöminen olisi ollut miellyttävää. Pääsiäissununtaina mies grillasi meidän lampaanpaistin, ja on tässä ollut pari kertaa makkarabaarikin. Viimeksi tänään. Kolmeen tyttäreen uppoaa ihan vaan muutama makkara ;)

Huomenna on taas perjantai ja uutta viikonloppua pukkaa. Ensi viikolla Vappu. Päivät viuhaa. Tyttäriä katsellessa aina välillä alkaa päässä soida Fiddler on the Roofista biisi Sunrise, sunset. Aurinko nousee, aurinko laskee, kiitää päivät nuo. Vaikka toisaalta ei enää edes kunnolla muista aikaa, kun tytöt olivat pieniä, aina välillä hämmentää, miten isoiksi ne on jo ehtineet. “I don't remember getting older, when did they?”



Pääsiäsen pitkä viikonloppu on puolessa välissä. Koira torkkuu lopen uupuneena sohvalla. Poskiani kuumottaa päivän ulkoilujen jälkeen.

Meillä on melkein kesä. Vähän aurinko-biased lämpömittari näytti (auringon jo siirryttyä kulman taa) 22 astetta lämmintä, auton mittari oli ehkäpä vähän rehellisemmin +16 C. Tänään. Eilen ei ehkä ollut aivan yhtä lämmin, vaikka auringossa jo viihtyikin ilman rotsia. Ensi viikolle on luvattu jopa yhdeksäätoista astetta varjossa.

Eilen illalla tulivat tyttäret. Sitä ennen päivällä lähdettiin koiran kanssa Pitkäkoskelle ulkoilemaan. Sinne on kivalla säällä ihan kävelymatka (ts. viitisen kilsaa suuntaansa), mutta viime aikaisten säiden, etenkin tuulten, perusteella ei arvattu lähteä vielä sitä matkaa taivaltamaan, vaan pakattiin itsemme ja Meggie autoon. Pitkäkoskelle tultaessa todettiin, ettei oltu ainoita ;)

Käveltiin suoraan koirapuistoon. Meitä lähempänäkin on koirapuistot, mutta aika pienet, varjoisat ja mutaiset. Nuo Pitkäkosken koira-aitaukset ovat huisin paljon kivemmat. Mentiin pikkukoirien aitaukseen, päästettiin Meggie juoksentelemaan. Se oli kivaa, kunnes sinne tuli poikakoira, joka ei jättänyt Meggien peppua rauhaan. Ja heti perään toinen mokoma. Lähdettiin pois.

Käppäiltiin “twisted tree” -kuntoilupaikalle, ja siitä alas joenrantaan. Käveltiin joen vartta pitkin, sillan yli toiselle puolen ja jonkin matkan päästä toisen sillan yli ja takaisin päin. Haettiin autosta vähän vettä juotavaksi ja mentiin uudestaan koirapuistoon scouttaamaan tilanne. Poikakoirat olivat poissa, mutta tilalla oli lauma isoja koiria!

Vieressä on isoille koirille tarkoitettu aitaus, mutta nämä mammat olivat kolmen ison (isoin niistä saku, pari muuta hivenen pienempiä) koiran kanssa pienten aitauksessa. Melkein ei menty ollenkaan, mutta tuumattiin sitten, että mennään puiston toiselle puolen, ja katsotaan miten menee. Puiston keskiaukiolta löytyikin Meggien kaveriksi pikimusta kääpiö-snautseri, jonka kanssa juoksivat ja telmivät pitkät pätkät meidän nautiskellessa kevätauringosta.

Himaan palattuamme laitettiin Megsulle pitkä lieka entisestä lipputangon narusta, ja mentiin kaikki pihalle. Istuin aikani siemaillen Fresitaa ja tuijotellen lehtiä nurmikolla, ja lopulta tartuin haravaan. Haravoin sisulla koko pihan, vaikka loppumetreillä alkoikin energia loppua. Jaksoin silti vielä senkin päälle tehdä meille cole slawt, ja nautittiin kevään ensimmäinen illallinen pihalla <3 Grillattu possu ja itse tehty cole slaw <3

Tänään esikoinen starttasi tavalliseen lauantai-tapaansa tallille jo puoli kympiltä. Tosikoisen kampesin ylös puoli tuntia myöhemmin, keskimmäinen siinä vanassa. Tosikoinen lähti vaarin kanssa landelle päiväksi. Me jäljelle jääneet mies, keskimmäinen, koira ja minä pakkauduttiin autoon ja ajettiin Munccaan. Haetiin Munkkivuoren Fasulta jädet, ja suunnattiin Konnariin, tai mikä Munkinpuisto se nyt virallisesti onkaan ;)

Roudattiin kamamme puistoon ja leiriydyttiin kukkulan laelle. Aika kirjaimellisesti, sillä meillä oli mukana jopa teltta. Nii-in. Teltta. Miehen vanha viiden hengen teltta, jota ei ollut kasattu vuosiin. Laitettiin se pystyyn, vähän tuulettumaan, ja tsekattiin, että se vielä on kondiksessa. Jos vaikka kesällä äidyttäisiin telttailemaan!

Teltta oli okei. Keskimmäinen viihdytti itseään piirtelemällä teltassa, kunnes päätti alkaa opettaa Megsulle kepin noutamista. Meggie, sidottuna kahdeksan kilon kahvakuulaan pitkällä liekallaan, vahti kukkulaa ja haukkui kimeästi jokaista ohikulkenutta koiraa. Taisi olla harmissaan kun kukaan ei tullut moikkamaan. Käytiinhän me kiipeämässä narupyramidiinkin, joka on ollut puistossa teinivuosistani saakka ;)

Kotona sitten, kun olin hakenut esikoisenkin tallilta (tosikoinen on yhä vaarin kanssa), laitettiin taas grilli kuumaksi ja lankalauantain grillimakkarat tulille. Syötiin pihalla, vaikka tuossa pöydän ääressä hivenen tuuleekin. Tuulelta suojassa pärjäsi hyvin teepaidassa. Kesä tekee tuloaan <3

Huomenna on Ensimmäinen Pääsiäispäivä. Tai miten ikinä se kirjoitetaankaan. Esikoinen ja keskimmäinen saivat jo Kinderinsä, tosikoinen – no, mutusteli kuulemma Kinderiä siellä landella. Ehkäpä sitä voisi huomenna antaa taas halukkaiden maalata pääsiäismunia? Päästää taiteellisuudet valloilleen. Keskimmäiseltä jo sainkin paperille maalatun pääsiäispupun <3

Kyllä jo ramasee itseänikin. Kaikesta ulkoilusta huolimatta koira kaipasi ihan perinteiselle lenkillekin (ennen sohvalle tipahtamistaan), joten sekin tuli tehtyä. Parin-kolmen kilsan reipas lenkki tuolla ihanassa kevätilmassa. Jos vielä kolmisen tuntia jaksaisi, sitten pääsee nukkumaan. Minusta on joko tullut vanha, tai sitten olen vain väsyneempi yhä sen leikkauksen jäljiltä ;)

[Lisää pääsiäisen ajan kuvia Flickrissä]


Kotimaan kohteet revisited

Kuten aiemmin kirjoitin, kotimaatakin on tullut kuljettua ristiin ja rastiin elämän aikana. Jos kaikki reissut kirjaisi ylös, kirjanhan siitä saisi, mutta otetaan tähän “muutama” parhaiten mieleen jäänyt reissu. Embrace yourself.


Kronologisessa järjestyksessä, ensimmäinen reissu, jonka muistan hyvin, tehtiin Tampereelle ollessani kai kuuden, sillä siskoni oli vauva. Kyllähän mekin autolla ajeltiin ja mökkeiltiin ja muuta, mutta ei silloin 80-luvun alkupuolella Tampereelle ajettu puolessatoista tunnissa, eikä junamatka ollut ollenkaan jokapäiväinen juttu minulle. Samassa junassa matkusti myös ystäväperheemme – tarkoituksella vai sattumalta? en tiedä.

Tuo reissu oli ensimmäinen kertani Särkänniemessä. Seuraava taisi olla luokkaretkellä joku kahdeksan vuotta myöhemmin. Sen jälkeen Tampere tuli hyvinkin tutuksi, exäni veljen (joka myös sattui olemaan ystäväni) muutettua sinne yhdeksäksi vuodeksi, ja entisen työnantajani pääkonttorin ollessa Tampereella. Olen myös useamman kerran ajellut sinne tyttöjen kanssa, Särkänniemeen ja kylpylään ja whatnot, sekä monen monet työreissut.

Silti, yhä tänäkin päivänä, eksyn siellä helpommin kuin Lontoossa. Go figure.


Merkittäviin kotimaanmatkoihin lukeutuu ehdottomasti vaellusreissu Kevolle ollessani neljäntoista. Siitä kirjoitin oikein tarinankin, nimellä Ili ja Pipe, paluu Kuiville. Isäni ja kummisetäni, joiden kanssa olin tuolloin vaelluksella, olivat aikoinaan tehneet ensimmäisen vaelluksensa Kuiville. Tuo meidän vaellus alkoi Kevon kanjonilta ja puolessa välissä luonnonpuisto-polkua poikkesimme sivuun ja ulos luonnonpuistosta, Kuiville ja eteenpäin Tenojoelle. Neljä päivää, 75km. Tai jotain siihen suuntaan.

Ennen vaellusta vietimme ensin hauskat pari päivää Kulttuurikulkureiden kanssa mm. kultaa huuhtomassa ja (nuoriso) kuljeksimassa pitkin yötöntä yötä niin että vanhemmat kilvan etsivät meitä. Olisi ollut varmaan kotiarestin paikka, jollei oltaisi oltu niin kaukana kotoa ;) Kulkurit gen2 oli ihan hauskaa porukkaa, joskaan en enää ole kenenkään kanssa tekemisissä lainkaan.

Tuo vaellusreissu on toistaiseksi ainoa vierailuni kesäisessä Lapissa. Pääsiäisiä vietin siellä useammankin putkeen nuorena. Mentiin kolmella bussilla, yövyttiin Muonion koululla, lasketeltiin/hiihdettiin/moottorikelkkailtiin Oloksella, Ylläksellä, Levillä ja sitten tultiin rättiväsyneinä himaan pääsiäismaanantaina. Hienoja reissuja! Niiltä on monen monta muistoa :)

Lähimmäs kesäistä Lappia vaelluksen jälkeen pääsin häämatkalla, jolloin ajeltiin Rukalle, ja sitten itäistä Suomea pitkin kotio. Rukalla oli kesäkelkkarata, ensimmäinen kokemukseni sellaisesta. Seuraava oli Pilatusvuorella Sveitsissä, missä mentiin tosikoisen kanssa lahjakkaasti nurin sellaisella…

Kuopio ja Koli

Esikoista odottaessani tehtiin niinikään autoloma itäiseen Suomeen. Käytiin Kuopiossa Puijon tornissa ja vietettiin pari päivää sukulaisissa Vesannolla (siitä paikasta lisää tuonnempana) ja kiivettiin Kolille. Olin raskaasti raskaana, ja hädin tuskin selvisin noususta huipulle. Puijon tornissa olen sittemmin käynyt tyttöjen kanssa keskenäni, ja Kolilla käytiin uudestaan yhtenä kesänä tosikoisen ollessa pieni. Tytöt on tainneet isänsä kanssa vierailla siellä vielä senkin jälkeen.

Kuopio on paikka, johon minä lensin ihan ensimmäistä kertaa yksin. Siis oikeasti. Olin jo kolmenkymmenen, mutta ei minulla ollut ollut mitään syytä ja tarvetta lennellä yksin ennen sitä. Se jopa vähän jännitti. No, sen jälkeen lentäminen on muuttunut aika arkipäiväiseksi touhuksi.


Tämä tuo minut luontevasti Joensuuhun, jossa yövyin ensimmäistä kertaa tuolla jälkimmäisellä Kolin reissulla. Sittemmin olen tehnyt sinne muutamankin työmatkan. Yleensä tykkään kuljeskella ja kuvata duunireissuilla, mutta Joensuu ei muistaakseni oikein houkutellut siihen, vaan käytin ilta-aikani lähinnä shoppaillen ja syöden erinomaista kreikkalaista ruokaa.

Vaasa ja Kokkola

Exän ädin puolen suku on Kokkolasta, joten siellä käytiin, no, toisinaan. Kerran tuollaisella reissulla yövyttiin Vaasassa, missä vietiin lapset Wasalandiaan ja kylpylään, missä oltiin myös esikoisen ollessa nelikuinen. Mummini oli Vaasasta kotoisin, ja isoäitini äiti. Joten tunnen jonkinlaista lukkarinrakkautta tuota kaupunkia kohtaan :) Kumpaankin kaupunkiin olen sittemmin tehnyt myös työmatkoja, joilla olen kuvaillut paikkoja rauhassa vähän enemmänkin.

Muumimaailma, Yyteri ja Ähtäri

Esikoisen ollessa vajaa parivuotias ajeltiin ensin Naantaliin (tai oikeammin, hotellimme oli Turussa) ja käytiin Muumimaailmassa, ja siten länsirannikkoa Poriin niitä Yyterin dyynejä katselemaan, yhä ylös Vaasan kautta koukaten Ähtärin eläinpuistoa katselemaan. Yövyttiin jonkin seurakunnan mökkikylässä jossain siellä päin, ja hypittyäni pihalla olleella trampoliinilla lähtöaamuna tiesin olevani raskaana. Myöhemmin mökillä tosikoinen ilmoitti itsestään haamuviivalla raskaustestissä.

Muumimaailman Nipsu on jotenkin ihana, Haisuli ei halunnut antaa esikoisen halata vaan juoksi karkuun, ja “Muikkuna” eli Nuuskamuikkunen oli hukassa suurimman osan päivää, kunnes löytyi rantakallioilta kitaraa soittelemasta. Yyteri oli hieno dyyneineen. Ähtärin eläinpuisto oli kiva, Poliisimuseo pieni mutta mainio. Esikoinen taisi eniten tykätä leikkialueen pomppulinnasta ;)


Kajaaniin tein työmatkan loppuvuodesta 2010. Helsingissä oli meneillään superluminen talvi, Kajaanissa ei ollut lunta vielä nimeksikään. Jäätävän kylmä siellä kylläkin oli, ja kaikki oli jäisessä huurteessa. Muistan kuinka astuessani lentokoneesta, pohdin että maisema oli kuin leffasta Day After Tomorrow.


En tiedä, olinko ollut Oulussa, mistä ukkini oli kotoisin, ennen ensimmäistä työmatkaani sinne. Viime vuosina kuitenkin se on tullut enemmän kuin tutuksi. Parhaimpina aikoina ravasin siellä kerran kuussa. Olen ollut Oulussa 30 asteen pakkasessa, aurinkoisessa syyssäässä, lämpiminä elokuun päivinä, joen tulviessa, sateisina kevätpäivinä…

Sään ollessa tarpeeksi mukava, olen kulkenut ottamassa kuvia mm. Hupisaarilla. Olen käynyt Pohjois-Pohjanmaa maakuntamuseossa, joka oli varsin kiva paikka. Olen ostanut savustettuja mateita kauppahallista ja syönyt fantastista kultaotsa-ahventa El Torossa. Ja shopannut. Ensimmäisen (sen leikkauksen myötä umpeutuneen) napakoruni otettu eräällä Oulun reissulla (olen alkanut päätyä siihen, että haluan sen uudestaan, mutta ehkäpä tällä kertaa laitatan sen ihan tässä kotinurkilla ;) ).


Isäni isän suku on sieltä Savon syövereistä. Tervo-Vesanto-akselilta. Faijalla oli tapana ottaa minut ja/tai systeri mukaan sukujuhliin, ja niinpä tutustuin maitotilallisiin pikkuserkkuihinikin, jotka eivät ole ihan lähimpiä elossa olevia sukulaisia, mutta eivät kovin kaukaisiakin. Neljänsiä serkkuja ;)

Tuolla alueella olen ajellut paljon, niin itsekseni kuin faijan ja tyttöjen ja exän ja nykyisen miehen kanssa. Monesti ollaan oltu siellä yö tai kaksi samalla kun on reissattu vähän muutenkin. Viimeksi viime syksynä kaksistaan miehen kanssa poikettiin iltapäiväksi matkalla Kuopiosta kotiin. Kun ensin oli syöty paistettuja muikkuja Tervossa laiturilla.


Kovin monta kesämaa-matkaa ei olla tehty, mutta kesällä puoltoista vuotta ennen eroa ajelin tyttöjen kanssa keskenäni ensin exän vanhempien mökille Jyväskylän lähelle, sitten Kuopioon ja Vesannolle, sieltä Visulahteen pariksi yöksi niin että oli kokonainen päivä aikaa seikkailla dinojen joukossa ja ajaa cartingia ja uida hyisissä uima-altaissa. Lähtöaamuna kierrettiin vielä automuseo ja vahakabinetti. Kotimatkalla poikettiin mutsin luo Lahteen, missä hän vielä silloin asusti.


Lahti on paikka, jonka muistan lähinnä siitä, että siellä kaupat sulkeutuvat jo viideltä lauantaina. Näin opin, kun kuoromme äänitykset siellä päättyivät vähän ennen viittä ja kuvittelin heittäväni pikaisen shoppailukierroksen ennen siirtymistä mutsille yöksi. Pikainen toden totta, sillä ehdin kai yhteen kauppaan viisi minuuttia ennen kuin se meni kiinni.

Lahdessa on kaunis satama-alue, ja kiva puisto isoine suihkulähteineen. Ja siellä voi ajaa mistä tahansa pisteestä A pisteeseen B viidessä minuutissa. Eikä sieltä ole pitkä matka Heinolaa, missä kerran käytiin katsomassa Sound of Music kesäteatterissa.


Jokunen työmatka, pari yöpymistä matkalla Viipuriin tai sieltä pois. Viipuri-pienoismallia olen känyt ihmettelemässä monta kertaa, shoppaillutkin vähäsen, ja kulkenut läpi historiallisen alueen hyytävässä talvisäässä, jäätävässä tuulessa. Faija myös vietti osan armeija-ajastaan siellä, joten ne parakit on tietenkin myös tsekattu ;)

Kotka ja Hamina

Etelä-rannikon itäpuolen kivoimmat kaupungit. Kotkassahan käytiin viime syksynä miehen kanssa extempore matkalla Kouvolasta kotiin. Siellä on kiva puistikko ja hyvä kiinalaista/thai-ruokaa. Haminassa vierailin vanhempieni kanssa muutamankin kerran. Siellä on ne kivat rengaskadut :D Ja RUK, jota tietenkin olen käynyt pällistelemässä, viettihän isäni siellä aikoinaan tovin ja toisenkin.


Vanha kaupunki. Linnamäki. Joki. Jokivarren pienet kahvilat ja ravintolat. Porvoo on niin lähellä, että sinne ajelee vaikka työpäivän päätteeksi iltaa viettämään. Ja monesti on lähdettykin. Illaksi, päiväksi, milloin mitenkin. Työpäiviäkin yhteen aikaan vietin siellä, lähellä Brunbergin tehdasta, mistä sitten toin kotiin herkkuja silloin tällöin.


Luultavasti, jos minun pitäisi valita jokin muu asuinpaikka Suomessa, valitsisin Tammisaaren. En osaa edes täsmälleen sanoa, mikä minua siinä viehättää niin paljon muita (merenranta)kaupunkeja enemmän, mutta viehättää. Toissakesänä lähdettiin miehen kanssa Tammisaareen extempore ja päädyttiin miehen tuttavien saareen kyläilemään ja lopulta yöpymäänkin ukkosen yllättäminä. Tammisaaren kaupoissa on hyvä valikoima ja ranta-alue on kaunis kuin mikä :)

Lehmonkärki – Asikkala

Lehmonkärki on lomakylä Asikkalassa, upeissa harjumaisemissa. Olen viettänyt siellä erinäisiä työhön liittyviä yön-kahden reissuja eri vuodenaikoina.

Turun saaristo

Viime kesänä tehtiin road trip – minä, mies ja kaikki tyttäret – Turun saaristoon. Ajeltiin saaristokierros, yöpyen matkalla Korppoossa. Tuo saaristo on kyllä kaunis! Kaipaan niin päästä välillä setäni saareen, jossa joitakin hetkiä vietin lapsena ja nuorena minäkin (silloin se vielä oli isovanhempieni saari).

Onhan noita. Monen moni paikka jää vielä ulkopuolellekin. Päälle vielä luonnonpuistot sun muut sellaiset – Luutasuo, Torronsuo, Helvetinjärvi, Lemmenlaakso, Nuuksio… Niistäkin saa ihan oman tarinansa joku kerta ;)


Search engine terms top 5

Used to do this in my old blog approximately yearly. I check out the search terms for my blog more frequently than that, but I used to write a blog post every now and then. Haven’t done it even once while having my blog here on our own server – simply because for some unknown reason I haven’t had the statistics for a long time. WP-admin has only shown me unknown search terms so far. But now, after all this server struggle, it started working. Just like that. So, time for a little review :)

All time top five serach terms for posts on this server – 118 posts, 16 of them in English, since Jan 2013:

1) Sulfaatiton (sulfate-free – oh, don’t ask me why I’m writing this in English even though most search terms & results are in Finnish…), eri kombinaatioissaan, search result hit being “Sulfaatiton sopii kaikille“, which currently is also the Top 1 post in the Top posts list

2) OBH Nordica blender +/- a word or two. Referred post would be the R.I.P. OBH Nordica blender, story (in Finnish) of the blender that died

3) Akustikusneurinooma (acoustic neuroma) and variations. Obviously, searches of this can end up on multiple different pages or Home of my blog site, The Healing Diary being more than just a post; it is my full neuroma story.

4) Maanantaiaamu (Moday morning). Seems I am not the only one with Monday morning troubles :P This search can lead you to any of these three posts.

5) Actually, the rest of them are a tie. A bunch of funky search terms, like kello bhut, polaki pajupillissä or libexec.backboardd (don’t ask, I don’t know). And then some that actually make sense, like vartiosaaren huvilatstephen kingin kuuluisimmat teokset and andalusianrottaterrieri luonne. And then a couple that were supposed to end up in my husband’s blog “terminal prompt”, running on this same server, except that it’s not running right now (how to update terminal prompt openbsd).

As for the old System Failure for the Masses, it is sill up and running and served as a temporary posting platform while we were having server probs, and is my vast blog archive, of course! It still gets quite a lot of traffic, living its own life in the Interwebs. For the past year, the top five has been:

1) tulistuva lapsi (child with a flaring temper) / impulssikontrollihäiriö (impulse control disorder), which basically lead to the same theme of posts.

2) kolibri (humming bird, referring to my tattoo)

3) pun intended

4) lumierä (has to do with snow, but really means losing without scoring in e.g. table tennis)

5) Jaha, can’t pick out any winners out of the rest of the stuff again, so a few examples on the funniest search terms here: tamagotchien yhdistäminentalvella tansseihin toppahousuissahondan autoradio arpoo kanavaa jatkuvasti, robinin nimmari ja pelleasut. Oh, the list is long, but I’ll leave it at this this time!


Feeling amused

The gilrs left to their other parents yesterday. Time to take the dj and disco ball out of the closet and start another week of childfree party time ;) No, seriously, I went out for a long chilly walk with the dog while my husband took care of some grocery shopping.

We had a rather simple yet good dinner of kebab meat, tzatziki and tomato-cucumber-green pepper-red onion salad, and washed it down with some white wine. After dinner we took our wild party to the sofa, playing some music from Youtube, the dog napping at our feet.

At some point, we were out of wine (it was only a bottle anyway) and started to discuss which direction we should steer our evening. Bedforshire (somehow, that got stuck in my head from Bridget Jones) or maybe getting a couple drinks at the local. The dog had taken herself upstairs to bed already, and we decided to leave her sleeping and head to the pub.

I had never been to the neighborhood pub before. I pretty much avoid such places. Especially since they usually have karaoke. I cannot stand karaoke. I have to be seriously drunk to tolerate it. Last time I visited a local pub, I got to witness an actual catfight, when the other women in our company decided to attack this one woman flirting with one of the husbands. They all got thrown out.

Last night, I told my husband that I wasn't staying if they had karaoke. This place has none. It could actually be a nice little pub, if we had the British kind of pub culture here. As it is, we are in Finland, and even thought he pub is ran by Indian guys, the pub was mostly empty, with one long center table's worth of already happily drunk patrons passing the Friday evening away.

We got our drinks and found a table on the center of what would be a stage for a live band, if there ever was a live band there. Radio Nostalgia was playing some Helmut Lotti versions of Elvis and rock classics, and some other old stuff. Not bad, mostly, but kinda mellow. I detected a “Digital Jukebox” in the corner and went to inspect.

It's not like I had any coins on me, so I was kinda hoping that the “digital” meant alternative paying methods like by SMS or something – not that I could've done that either with my own phone, what with it being a company phone and at that point dead too, but I could've persuaded my husband to SMS some better music. No such luck.

So we sat there at our table, talking and observing other people. My personality J(udgemental) sometimes gets the best of my P(erceptive) and I couldn't help feeling rather amused, as I watched the patrons hustle around. The blond obviously desperate lady French kissing every guy. The guys having their eyes on me, causing my husband to get all alpha-male about it. I thought it quite funny, and shook my flaming red hair free from it's bun, just to tease a bit, and got the response from my husband: “You wanna get me into a fight?”

One of the already quite drunk patrons padded to the jukebox, and started clumsily scanning throught the music. I snuck up to him, asked what he was looking for and after getting a confused shrug for an answer, asked: “May I?” “Sure, use it all up.” He'd added coins worth of four songs. So I picked out some CCR, some ACDC, some Bon Jovi and, geez! can't remember the fourth one. Hunh.

Anyway, someone else picked up from where I left off, and we had a few more good songs playing. A woman in tight jeans and a leather jacket made me regret that I didn't have my heels and leather jacket, but had left home in (high heel) sneekers and a sporty jacket instead. But I still had everything on that other woman in orange sole shoes and gray sweats.

Yeah, I get into this female game thing sometimes ;) I wanted my man to be regarded the luckiest guy in the room. At the same time, I was feeling rather amused by my own acts too :D

We danced a little when there was a cool old rock'n roll song playing, old school, from the fifties. I have always wanted to know that good ol' rock'n roll, I mean to dance it, but since I don't and neither does my husband, we were just plain dancing. “I'm not very good with these moves”, he told me when I took the initiative to do a swirl. “Don't worry, I am, for both of us.”

The fire place clock (oh yes, it has a nice fire place too, but no nice flare in it, not even a fake one :/ ) said 21:15, which obviously was wrong by several hours, when we left. We walked home and got in bed, the poor doglet all puzzled by our late night abcense. Stepped in dog pee (she always does it when left alone…) in the dark of the bedroom, and climbed to bed, falling asleep immediately.

I'm still feeling amused :) It was like a field trip to a different world, that could either amuse or annoy me. I selected “amuse”, this time.