From winter coat to no coat

Aurinko paistaa, linnut laulaa, koivut vihertää, oravat vaihtaa talviturkkiaan pois, kukat kukkiin, perhoset ja mehiläiset pörrää. Juuri ennen pääisiäistä vielä arvoin päivittäin talvitakin ja talvitakin välillä. Nahkarotsia käytin duunimatkoilla ja palelin, mutta periaatteestakaan en enää vetänyt toppista päälleni kuin koiralenkeille.

Sitten siirryttiin kertaheitolla lämpimiin säihin. Olkoonkin, että kevät nyt on kevät, ja eilenkin oli kova kylmä tuuli ja vain kymmenen astetta lämmintä, mutta yleisesti yhtäkkiä tuli lämmin. Pääsiäisen aikaan tosikoinen ja keskimmäinen jo riisuivat bikineille ja ottivat pihalla aurinkoa. Minä pidin farkut vielä jalassa, mutta bikiniyläosa oli riittävä minullekin välillä.

Niistä farkuista se johtuukin, että otin vaa'an taas jokapäiväiseen käyttöön, ja tein tänne tuon uuden sivun, Operaatio “easy come, hard to go”. Mustat farkut olivat auringossa kuumat, joten etsin vaatehuoneesta talven yli levänneet vaaleat farkkuni, joista usein kääräisen lahkeitakin vähän ylös. Ja ne olivat tiukat. Vielä ne menee jalkaan, tänäänkin niitä käytin, mutta tiukat. Aika tiputtaa salakavalasti kertyneet kilot ja tiukentaa linja jälleen niin ettei niitä tule takaisinkaan.

Kesäiset farkut, toppi, collari, Las Palmasista ostetut bling bling tennarit. Viileän kesäsään lempivaatetus. Ja lämpimän kevätsään. Ne oli päällä tänäänkin, ja iltalenkkiä lukuunottamatta ei takkia tarvinnut tänäänkään. Istuin tänään iltapäivästä vähän aikaa läppärin kanssa pihallakin, auringon lämmittäessä ihanasti, kunnes se aikka siirtyi naapurin pahuksen koivujen taa. Silloin tuli vilu ja palasin sisälle.

Meggie on alkanut tottua pihalla oloon alkujännitystensä jälkeen. Kahvakuula ja lipputangon narusta tehty lieka ovat maanmainio yhdistelmä ja Meggiestä tulee kunnon pihakoira, joka haukkuu kaikki ohikulkijat ja oravat ja linnut ja naapurit :D Etenkin kun naapurissa on koira kylässä. Se tuntuu viihtyvät ulkona, ja istuskelee tai makoilee välillä filtillään.

Grilli on taas kuumana harva se päivä – paitsi tuulisina päivinä – mutta ulkona ei ole syöty kuin pari kertaa. Sen verran viileä tuulenvire on useimpina päivinä käynyt, ettei syöminen olisi ollut miellyttävää. Pääsiäissununtaina mies grillasi meidän lampaanpaistin, ja on tässä ollut pari kertaa makkarabaarikin. Viimeksi tänään. Kolmeen tyttäreen uppoaa ihan vaan muutama makkara ;)

Huomenna on taas perjantai ja uutta viikonloppua pukkaa. Ensi viikolla Vappu. Päivät viuhaa. Tyttäriä katsellessa aina välillä alkaa päässä soida Fiddler on the Roofista biisi Sunrise, sunset. Aurinko nousee, aurinko laskee, kiitää päivät nuo. Vaikka toisaalta ei enää edes kunnolla muista aikaa, kun tytöt olivat pieniä, aina välillä hämmentää, miten isoiksi ne on jo ehtineet. “I don't remember getting older, when did they?”

 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.