Island-hopping

Melkein kotona tyttäret alkoivat käydä takapenkillä jo ihan villeinä, heilua ja mesota. Pyysin heitä koittamaan jaksaa aloillaan vielä 33 sekuntia. Tytöt alkoivat laskea, keskimmäinen ja tosikoinen aivan liian nopeita sekunteja, mistä huomautin, ja lopettivat laskemisen kesken. Kotipihalla esikoinen katsoi minua kummasti ja sanoi: “Äiti sä oot pelottava. Mä laskin tasan 33 sekuntia!”

Takana oli pitkä matkapäivä, pikkuisen parin päivän roadtrippimme jälkimmäinen päivä halki saariston, monen lauttamatkan ja pitkän kotimatka-ajon. Meitä alkoi kaikkia jo matkanteko uuvuttaa, vaikka reissussa olikin ollut mukavaa, enimmäkseen ;)

Torstaiaamuna aikaisin (yhdeksän on kesälomalla meille aikaisin…) pakattiin jääkaapista edellisenä päivänä grillattua ruokaa, voileipiä, vettä ja mehua, sen sellaista evästä kylmälaukkuun ja koriin. Pakattiin kori ja kylmälaukku sekä edellisenä iltana pakatut reput takakonttiin ja ahdettiin viisihenkinen perheemme pikku-Hondaani. Nokka käännettiin kohti Turun saaristoa.

Tosikoinen nukkui tunnin verran matkasta, toiset tytöt nuokkuivat musiikkinsa kanssa. Paraisilla tyttäret alkoivat valitella nälkää. Luvattiin lounastauko Nauvossa, kunhan on ensimmäisestä lautasta selvitty.

Ruokailupaikan löytäminen saaristosta ei kuitenkaan ollut ihan yksinkertainen juttu, kuten huomattiin Nauvossa ja sittemmin muillakin saarilla. Teiden varsilla ei juurikaan ole pysähdyspaikkoja, puhumattakaan että missään pääsisi vaikkapa rantakallioille istumaan ja syömään eväitään. Kaikki rannat tuntuvat olevan yksityisomistuksessa.

Nauvossa ajeltiin parinkin nähtävyysmerkin perässä katsomaan, josko siellä olisi jotain nähtävää, ja ehkä picnic-paikka. Toinen oli hotelli ja toinen leirintäalue. Lopulta syötiin eväät saaren ilmeisesti ainoalla levähdyspaikalla, melkein niinkun rantakalliolla, pienen sillan kupeessa. Ei huono ollenkaan, vaikka isommat tytöt olivatkin sitä mieltä, että tuolit ja pöytä pitäisi olla :D

Nauvosta matka jatkui Korppooseen, missä niinikään koitettiin löytää rantakaltseja, ihan muuten vaan. Pysähdyttiin kirkonkylään jaloittelemaan ja nuoremmat tytöt äityivät verkkokeinumaan. Ajettiin mainostetulle näköalatornille, jonka juurelle vierailijat olivat kirjailleen nimiään kivillä kalliolle. Ajettiin takaisin kirkonkylälle ostamaan jätskit. Ja etsittiin hotellimme, ihastuttava Hotel Nestor, entinen navetta.

Kun oltiin saatu tavarat huoneeseemme, tytöt enstöikseen avasivat oleskelutilan TV:n ja tumpsahtivat sohvalle. Siis eivät olleet istuneet riittävästi?! Katsoivat siinä “this-is-just-so-funny”-ohjelmia – joita eivät ainakaan meillä ikinä edes katso kotona – yhden toisensa perään, ja taisipa välissä olla yksi dokkarikin. Ruokittiin tytöt ja lähdettiin itse kävelylle.

Hotel Nestorin ympäristöön on rakennettu paljasjalkapolku, sellainen taidepolku, joka kulkee ensin tietä pitkin ja sukeltaa sitten metsään. Matkan varrella on erilaisia tilataideteoksia, metsäisiä taideteoksia. Keijukylää, metsään sinne tänne istutettuja kukkia ja kaktuksia, kantoihin kiinnitettyjä peilejä, tyhjistä pulloista tehtyjä hattivatteja ja whatnot. Varsin mainio taidepolku!

Takaisin hotellille palattuamme löydettiin tytöt, ylläri! ei suinkaan telkkarin edestä vaan hotellin pihalta. Esikoinen ja keskimmäinen elbasivat aurinkoisella kivenlohkareella, tosikoinen tuli meitä vastaan: “Siinähän te ootte! Mullei oo mitään tekemistä, kun noi kaks ei haluu tehä mitäääää….” “Käyhän sanomassa niille, että nyt me lähetään kaikki rantaa katsomaan.”

Mutta ensin oli se kukko. Joka ei enää tytöille näyttänytkään naamaansa, vaikka meille oli kovasti kyllä keikistellyt vain vähän aiemmin. Lampaat siinä laitumellaan vieressä piileskelivät puolittain kivien takana hekin. Hotellin oma harmaa kissa sentään heittäytyi selälleen keskelle tietä, vähän tosikoisen siliteltäväksi.

Kuljettiin rantaan viljapellon ja hernepellon poikki ja metsätietä pitkin. Polku vei meidät pienen rantarakennuksen paikkeille, kallioille, ja laiturille. Haahuiltiin rannassa hetki, ketään ei kiinnostanut uiminen, joten aika pian lähdettiin takaisin päin.

Siinä vaiheessa esikoinen (ja toisinaan kuoronaan tosikoinen ja keskimmäinen) oli päässyt jo 68 pieneen marssivaan elefanttiin, ilmoitettuaan aloittaessaan aikovansa laulaa kunnes norsuja marssi 200. Minä koitin anella armoa ja ehdottaa, että elefantit pyytäisivät kerralla mukaan vaikka kymmenen kaveria. Mutta ei. Yksi kerrallaan mukaan, joten lopulta sadan kohdalla sanoin, että toiset sata saa luvan pyytää mukaan äänettömästi. Tiettävästi lauloi mielessään mukaan kaikki norsut :D

Siinä iltasella me vielä hypättiin autoonkin ja ajeltiin vielä pieni kierros Korppoossa, mm. Wattkastin pikkusaarelle, missä Isaksson(ko se oli?) kasvattaa tomaatteja ja muita kasviksia ja myy niitä 24h, ja lehmät laiduntaa tien varressa. Kirkonkylän toiselta puolen löydettiin Sateenkaari (siellä ei ollut kultaa, vain hotellihuoneita) ja uimaranta, jolla käytiin viettämässä mukava pieni iltahetki.

Tänään aamulla noustiin jälleen jo kahdeksan maissa, tosikoisen maristessa aikaisesta noususta big time, syötiin aamupala hotellissa, pakkauduttiin autoon, ja suunattiin Houtskarin lautalle. Olin illalla katsellut lautta-aikatauluja ja koittanut tehdä jotain estimaatteja ajoajoista saarten läpi, olettaen että jossain halutaan välillä pysähtyäkin, ja sen mukaan haluttiin olla ajoissa 10:10 lautalla Korppoosta Houtskariin.

Oltiin lauttarannassa ajoissa, ehdittiin vähän käppäilläkin. Päästiin lautalle, ja Houtskarissa ajeltiin kohti ensimmäistä ja sitten toista pikkulossia, ja sitten Mossalaan, jotta ehdittiin 12:15 lautalle Iniöön. Jälkikäteen ajatellen kai olisi voinut poiketa hetkeksi Houtskarin kirkonkylään katselemaan ja mennä myöhemmällä lautalla, mutta ajateltiin ennemmin pysähtyä Iniössä, jotta on sitten enempi slackiä viimeisen lautan kanssa.

Vähänpä tiedettiin, että Iniössä tulee ja menee, kirkon verran. Eikä sielläkään, kuten ei Houtskarinkaan saarilla, ollut kivaa rantaa, jossa hypellä kallioilla tai kastella varpaita. Ei sillä etteikö saarten maalaisidylli itsessäänkin olisi ollut kaunista katseltavaa, ja etenkin tuolla pitkällä Mossala-Iniö-lossimatkalla oli mukava katsella saaristoa (joka tosin kaikkialla on vaan niin samannäköinen: metsäistä rantaa). Tytöille ehkä vähän kuitenkin tylsää. Kuuntelivat musiikkia takapenkillä.

Iniössä oltiin lauttajonossa kolmisen varttia ennen lautan lähtöä, joten käveltiin lauttarannan kahvilaan jätskeille. Odotusaika meni siinä mukavasti, mutta kun päästiin tuolle viimeiselle lauttamatkalle, alkoi jo tuntua, että onhan noita odoteltu, ja losseissa istuttu. Alkoi puuduttava kotimatka.

Mietittiin, mitä kivaa sitä voisi vielä kotimatkalla tehdä, sillä aiempien estimaattien mukainen myöhäinen kotiinpaluuaika oli mennyt metsään, ja meillä olikin vielä päivää jäljellä vaikka kuinka; tunnen Helsingin, en saaristoa ;) Päätettiin piipahtaa Turussa vähän Aurajoen rantaa kävelemässä, siitäkin huolimatta, että autosta nouseminen aiheutti tytöissä mega-jurputuksen!

“Mulla on nälkä.” “Pää on kipee.” “Mä en jaksa, haluun kotiin nukkumaan.” “Onks ihan pakko?” “Eiks voitas mennä mieluummin shoppailemaan?” Jäpäti jäp jäp! Jäpätifiltteri paikalleen, ja kävelykin oli varsin mukava, lämpöisessä kesäsäässä. Jalkoja oli mukava verrytellä pitkän lautta- ja ajojakson päälle.

Kaikkiaan saariston rengastie oli, julkisten rantojen vähyydestä huolimatta, mukava ajoreissu! Ehkäpä ensi kerralla voisi matkaa tehdä pitempääkin, yöpyä yhdessä tai useammassa paikassa (majoitusta sieltä kyllä löytyy, vaikka viisihenkiselle perheelle se oli jo vähän haasteellisempaa löytää huone/mökki), vuokrata kanootteja tai fillareita, viettää siellä aikaa vähän enempikin. Mutta näinkin kokemisen arvoinen reissu :)

 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.