Mennään kauppaan ja ostetaan grilli. Tai niinhän sitä luulisi! Niin mekin luultiin, kun torstaina ihan ruokakauppareissulta harhauduttiin etsimään sitä grilliä, kyllästyneinä pallogrillin hiilien hitaaseen kuumenemiseen ja nopeaan jäähtymiseen ja hiilibrikettien hintaan. Ja vähän pienikin se pallogrilli, jos enempi on syöjiä.

Minun aktiivinen grillauskokemukseni on yhden grillin, yhden kesän mittainen, joten en juuri osannut vaatia grilliltä mitään. Mutta miehellä on preferenssinsä, ymmärrys siitä, mistä tykkää ja mistä ei. Ei mitään suureellisia vaateita, vaan ihan vaan taju siitä, mikä on grillissä toimivaa, mikä ei, omiin tarpeisiin.

Ensimmäisessä kaupassa ei ollut sekä mieltä että kukkaroa miellyttävää vaihtoehtoa. Eikä toisessa. Kolmannesta viimein löytyi sellainen, joka ainakin laatikkoa penkomalla näytti juuri passelilta. Viime vuoden mallikappale, vissiinkin, sillä se oli ainoa laatuaan, eikä sellaista ollut kasattuna nähtävillä. Päätettiin ostaa tuo entinen mallikappale, grilli se on sekin, right?

Mukaan lähti myös muutama laatikko laavakiviä, mutta kaasupulloja ei siinä kaupassa ollut myytävänä. Muutaman muun listalla olleen tarvikkeen perässä mentiin seuraavaan kauppaan, sellaiseen, joka myy niitä kaasupullojakin. Mutta kun kysyttiin niitä kassalta, meille kerrottiin, että niitäpä pitääkin mennä kysymään puutarhapuolelta. Tuumattiin, että yhtä hyvin sitten Teboililta.

Teboililla oli pullolle puolitoistakertainen hinta, joten kurvattiin sittenkin takaisin naapuriin puutarhaosastolle. Aikamme jonotettuamme ensin yhdelle, sitten toiselle infopisteelle, saatiin kuulla,mettä pullotpa olivatkin sieltä loppu. Aloin olla jo melko väsynyt, grillin ja romppeiden ostosreissuun, yhdistettynä vielä siihen ruokakauppaan, oli jo mennyt hyvinkin pari tuntia noin työpäivän päälle.

TB:lle ei enää viitsinyt häntä koipien välissä palata, joten kurvattiin ABC:n kautta himaan, lopultakin ylihintaisen kaasupullon kanssa. Mies siinä kävi sitten purkamaan grilliboxia, nosteli osia olohuoneeseen ja totesi, että siitäpä puuttuu pari essentiaalia. Kuten pyörät, ruuvipussi ja kansi! Olisi voinut luulla, että edes kannen puuttumisen olisi huomannut kaupassa, mutta epämääräisesti pakattu laatikko hämäsi.

Ei siinä mitään, mies sitten perjantaiaamuna meni takaisin kauppaan kyselemään loppugrillin perään, mutta eipähän siellä kukaan tiennyt puuttuvista osista mitään vaan kehottivat kääntymään maahantuojan puoleen. Sen mies tekikin seuraavaksi, ja lopulta yhden puhelinkeskustelun ja pienen sähköpostinvaihdon seurauksena ajaa hurautti maahantuojan varastolle ja sai puuttuvat osat samantien mukaansa.

Eikä siinä vaiheessa päivästä ollut edes kulunut niin paljon, että ensimmäinenkään tytöistä olisi ollut vielä koulusta kotona, joten kaikessa rauhassa mies kokosi grillin miljoonine ruuveineen sillä välin kun minä olin duunissa.

Illalla korkattiin uusi hieno kaasugrillimme Horneteilla, nakeilla, bratwursteilla ja pekoniherkkusieni-tomaatti-sipuli-vartailla. Kyllä kelpasi grillata! Jopa siinä jo melko viileässä ilmassa, kun ei tarvinnut koko iltaa odotella grillin kuumenemista.

Tänään aamupäivällä mies modifioi grilliä vielä hieman lisäämällä polttimoiden yläpuolelle ritilän ja asettelemalla sen päälle niitä laavakiviä.

Iltapäivällä jatkettiinkin grillaamista tuunatulla grillillä ihanassa auringonpaisteessa nakein, maissintähkin ja kasvisvartain, kun kylässä oli koko joukko ystäviä 🙂

Kyllä nyt kelpaa 🙂

 

Tehokkaan idearikkaan kehityspäivän päätteeksi toimiston keittiössä poksahti korkki auki skumppapullosta ja tippaleipä levisi pitkin lattiaa. Siitä oli hyvä aloittaa vapunvietto; skumppaa toimistolla, pari drinkkiä “etäneukkarissa” kadun toisella puolen ja sitten kotiin miehen ja keskimmäisen luo grillaamaan broilerin koipipaloja.

Siinä iltasella oli jo vähän vilpoista, ja hiiligrillillä kesti ja kesti kuumeta kunnolla, joten kääriydyin batamantaan (hihallinen fleecepeitto) pysyäkseni lämpimänä. Siinä hipsutellessani terassilla tuohon maahan saakka pitkään viittaan kääriytyneenä tunsin itseni aivan Jedi-ritariksi. Ulkoisesti siis. I lack their force 😉

Ruokaa odotellessa fixasin meille kevään ensimmäiset mansikka-daiquirit, tai oikeastaan mansikka-vadelma-daiquirit, vaikka ilma ei tosiaan ihan ollut kesäinen. Katettiin illallinen sisälle, ja keskimmäinen (yhä ainoa lapsi meillä-kotona, kunnes esikoinen ja tosikoinen tulevat perjantaina) kyseli milloin saa tippaleipää. Meillä oli rauhallinen Vappuaattoilta.

Ja rauhallinen Vappupäivä myös. Ei mitään Stadin hulinoita; sinne ei tehnyt mieli ollenkaan! Aurinko paistoi täydeltä terältä, omalla pihalla oli niin lämmin että vedin päälleni topin ja shortsit (ja legginsit), kun aamupalan ja Vappusalaatin valmistuksen jälkeen siirryin pihalle istuskelemaan. Pari tuntia siinä pärjäsikin vallan mainiosti, mutta auringon siirtyessä naapurin koivunlatvojen taakse, piti vetää kollari niskaan.

Päivän task pihan eteen oli kaivaa varastosta iso terassipöytä ja laatikoiden ja muun rojun taakse hautautuneet terassituolit. Pesin nuo muutaman vuoden varastossa olleet puutarhakalusteet, tuunasin kesäisen pöytäliinani sopimaan keskellä sojottavasta aurinkovarjosta huolimatta (that involved siscors and safety pins) ja katettiin pyötä kauniisti Vappulounasta varten.

Pala kerrallaan piha kunnostuu 🙂 Vähän kun vielä lämpenee, voidaan alkaa istuttaa kesäkurpitsoja ja muita maahan ja siirtää ruukuissa kasvavat yrtit pihalle kokonaan. Nyt ne vielä yöpyvät sisällä. Ostoslistalla on kaasugrilliä ja lehtiharava-osaa miehen monitoimityökaluun ja basilikan siemeniä. Ne näyttävät olevan loppu kaikkialta!

Tänään ei tehty muita pihahommia ollenkaan. Oleiltiin vaan pihalla, keskimmäisen touhutessa kaikenlaisia perinteisiä vapputouhuja kuten vesi-ilmapallojen heittelyä ja muuta naapurin tyttöjen kanssa, nautittiin auringosta ja daiquireista vähän paremmassa säässä. Syötiin Vappusalaatti rosé-kuoharin kanssa ja alettiin suunnitella seuraavaan ravintolapäivään omaa ravintolaamme.

Red Hot Chili Peppers soi taustalla, aurinko lämmitti suloisesti vielä puidenkin varjosta, linnut pitivät konserttiaan, mehiläiset pörräsivät melkein jo nuupahtaneissa krookuksissa. Ei ollenkaan hullumpi Vappu meillä 🙂