Uusia avaimia

Torstaina kolmen aikaan päättyi väliaikainen autottomuuteni, kun autoliikkeen kundi toi minulle auton oikein omakätisesti sinne missä minä satuin sinä päivänä olemaan. Joensuuhun eivät sitä sentään alkuviikosta tuoneet; sitä paitsi minä en olisi halunnut ajaa sitä takaisin, niin ihana kuin tuo uusi autoni onkin.

Se on siis Honda Insight. Tumma metalli-harmaa hybridi, automaattivaihteistolla (ensimmäinen oma automaatti, ensimmäinen hybridi toki myös). Sisältää lähes kaikki mahdolliset varustelut tietenkin myös. Ja omaa musiikkia varten ei tarvita manuaalista CD-vaihtajaa (lue: käsin vekslaaminen) vaan musa kulkee mukana ja soi USB-tikulta, tai mp3-soittimesta. Pieniä mutta tärkeitä asioita ;)

Eilen testattiin auton kapasiteettia ensimmäsen kerran koko viisihenkisen perheen voimin, todeten, että sen sisätilat on vähän ahtaammat kuin Civicin oli. Harmillinen miinuspuoli, jota en ollenkaan hogannut autoa yksin koeajaessani, enkä edes kun raahasin esikoisen autoliikkeeseen sitä katsomaan. Kyllä me sinne kaikki mahdutaan, toki, mutta pitää kyllä pitemmät reissut tehdä miehen Mersulla takapenkkiläisten (ja siten välillisesti myös etupenkkiläisten) mukavuuskertoimen vuoksi.

Tänään ajeltiin silti uudenkarhealla Insightillani mittailemaan ja katsastamaan uudelleen uutta kotiamme, muutaman vuoden vanhaa parisataa-neliöistä vuokra-omakotitaloa, ja tapaamaan omistajia ensimmäistä kertaa. Tutkittiin paikat tarkemmin, tsekattiin sähkökaapit ja lämmitykset ja ilmastoinnit ja muut (ihanaa! siellä on viilennyskin!), mitattiin kaikki huoneet ja saatiinpa ensimmäinen avainkin jo taloon, vaikka muuttamaan päästään oikeasti vasta kolmen viikon päästä.

Siinä kun me mittailtiin, hyörivät tyttäret pihalla (viimeinkin, tyhjässä talossa kaikuu muuten pahuksesti, kun nuo kolme pistivät parastaan portaissa juosten ja toisilleen huudellen ja kikatellen!) ja saivat saman tien kursailemattomasti kutsun naapuriin trampalle pomppimaan. Ainakin näin ensitapaamiselta oikein mukavat mutkattomat naapurit, joilla on tosikoisen ikäinen nuorempi tytär joka tosikoisen ja uusikoisen kanssa lopulta peuhasi trampalla, ja esikoista kolme vuotta vanhempi toinen tytär, jonka kanssa esikoinen saman tien löysi yhteisen sävelen: kumpikin ratsastaa.

Illemmalla likkojen katsellessa Pirates of the Caribbeania (kuinkahan miljoonatta kertaa!?) me miehen kanssa suunniteltiin huonekalujen edes summittaista sijoittelua – muutto on helpompi siten, etenkin kun talossa on kolme kerrosta – ja alettiin piirrellä huoneita Visiolla jotta saa vähän täsmällisemmin sijoiteltua huonekaluja kartalle (MS Visio virtuaali-Windowsissa Macillä käytettynä on muuten vähän kämpelöhköä… meinasi hermo mennä ;) ). Ehdittiin tosin tänään piirrellä vain tyttöjen huoneet, kun meidän oli aika palata mun himaan kouluviikkoa vasten.

Ihanaa! Kohta tämä dual life on taaksejäänyttä elämää! Okei, tytöillä kaikilla se jatkuu toki, mutta nyt se on ollut heillekin vähintäänkin epämääräistä, kun on heidän kanssaan seilattu viikonloppuisin milloin miehen, milloin mun kodissa. Kohta on yhteinen koti, tytöille tilaa kunnolla, ja joka toinen viikko kotona kolme tytärtä (joka toinen viikko ei yleensä sitten tosin yhtään, hassua). Perhe-elämää <3 Can't wait! Kun vaan saa muuton hoidettua tässä ensin. Uuh…

 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.