Kolme päivää muuttamista. Tai tavaroiden pakkaaminenhan tietenkin alkoi jo aikaisemmin, mutta perjantaiaamusta sunnuntai-iltaan tehtiin armotta töitä, että saatiin kaksi kotia muutettua yhdeksi. Tavaraahan on! On sitä, vaikka se onkin muuttojen myötä karsiutunut enää minimiin. Mutta fully equipped koti, onhan sitä.
Ystäviä tuli ja meni auttamassa, sitkeimmät sissit jatkoivat kanssamme aamusta iltaan päivän tai jopa kaksi – ilman heidän apuaan ei olisi tästä urakasta selvitty! Itse kaiken muun hyvän lisäksi taistelin päälle puskevaa flunssaa vastaan ansiokkaasti. Kunnon troppaus, ja kummasti sitä ei edes muistanut hommia painaessa ellei pysähtynyt hetkeksi.
Perjantaina ja lauantaina saatiin ihan kaunis syyssää, mutta sunnuntaina satoi koko päivän tauotta! Koko päivän. Siinä kastui tavarat ja muuttajat ja kaikki. Tuntui että jollei vielä ollut kipeä, päivän jälkeen viimeistään olisi, kun vuoroin oli märkä, kylmä, hiki, kuuma… Ja minun talossani kesken kaiken hissikin jäi jumiin, mies sisällään.
Näppärä muuttoapumme sai hissin oven auki ja mies (ja pari muutakin) pääsi sieltä pois. Muutto jatkui vähän (paljon) työläämmin portaita pitkin, mutta ullakkovarastoni jäi yllättäen muuttamatta vielä… Onneksi on ensi sunnuntaihin asti armonaikaa eikä varastossa mitään mikä ei mahtuisi autooni.
Illalla kaiken oltua lopulta ohi, istuttiin miehen kanssa uudessa yhteisessä kodissamme sohvalla keskellä muuttolaatikoita ja huonekaluja ja skoolattiin punaviinillä. Our home ❤ Niin paljon on vielä tehtävää ennenkuin koti on kunnossa, mutta silti, meidän koti ❤ Yhdessä. Viikon tai parin loma tässä pitäisi melkein olla että ehtisi levätä ja laittaa.
Nyt on käsivarret mustelmilla, sormenpäät ja justabout jokainen lihas kropassa kipeänä (niin, mainitsinko jo että uusi kotimme on kolmessa kerroksessa?). Muuttaminen on ihan literally a pain in the behind. En tiedä kuinka paljon sitä jaksaisi tehdä tänään kodin eteen, vaikka olisi sitä vapaatakin. Lepopäivä muutosta ja kodin laitosta.
Ehkä. Eiköhän sitä illalla tule jotain laiteltua, tuskin malttaa olla tekemättä mitään! Vaikka tänään kelloni soikin 05:30, ehdittyäni nukkua ehkä kuutisen tuntia. Vähän väsytti, vielä normaaliakin enemmän tuo aamuherätys. Pakko oli silti kömpiä pystyyn ja liikkeelle, lentokentälle. Nopea suihku, vaatteiden etsintää (illalla olin löytänyt osin ihan väärät…), meikit naamaan väsymystä peittämään ja taksin tilaus. Taksia voi onneksi venailla rauhassa omassa eteisessä!
Kentällä selvisin turvatarkastuksesta alle kymmenessä minuutissa, vaikka virkaintoinen security-ihminen halusikin ihan friskatakin minut kenkien piipattua metallinpaljastimessa vaikka ilman niitä en piipannut enää. Cappucinoa ja jugurttia naamaan ja korviin kuulutus: kone lähtee arviolta vartin myöhässä. Minulla oli näin loppujen lopuksi kolme varttia ylimääräistä aikaa, jonka olisin voinut viettää lämpimässä sängyssänikin… Mutta kun ei ikinä voi tietää.
Illaksi takaisin kotiin ❤ Toivottavasti lento takaisinpäin ei ole myöhässä!
System Failure for the Masses 