Tulvia

Ei, ei enää Oulussa. Tai siis mistä minä tiedän, vaikka siellä vielä olisikin, luultavasti onkin, mutta siis minä en enää ole Oulussa, enkä puhu Oulun tulvista. Ihan omistani puhun, tai siis kirjoitan. Näistä jotka ovat pääni sisällä. Itsessään erittäinkin positiivisista asioista, joita nyt vaan sattuu olemaan jo tulviksi asti. Sellaisiksi vähän stressiä aiheuttaviksi, mutta joista lopulta seuraa jotain todella hyvää.

Auto. Sellaista ei minulla juuri nyt ole. Omani lähti tänään pihasta ostajan matkaan, uuden työsuhdebiilin saan reilun viikon päästä. Auton myynti vei pois sen stressin, jonka aiheuttikin, itse myyminen siis, mutta tilalle tuli nyt vähäksi aikaa stressi siitä miten kaikki hoituu ilman sellaista! Vielä selkeämmin huomaan sen absoluuttisen tarpeellisuuden elämässäni kun ei sitä ole. Toki, mieheltä voin lainata autoa tarvittaessa, mutta mies ei ole tällä viikolla samassa paikassa kuin minä. Vielä asutaan kahta kotia, muutama viikko.

Muutto. Se sekä nostaa hymyn huulille että aiheuttaa pienen paniikin; miten kaikki hoituu?! Tein sentään itselleni listan kaikesta hoidettavasta, eiköhän ne nyt kuitenkin pala palalta hoidu, vaikka välillä tuntuukin että asioita on liikaa. Ihanaa on päästä muuttamaan omaan yhteiseen (vuokra)omakotitaloon! Tuntuu että elämä palaa mallilleen, vaikkei se nyt sinänsä ole raiteiltaan ollutkaan sen koommin kuin oli. Mutta loppuupa kahden kodin elämä, rakennetaan yhteinen koti ja elämä miehen kanssa :) Ja tyttärillekin on kunnolla tilaa uudessa kodissa.

Typykät. Koulu on alkanut ja silleen. Eihän siinä enää mitään uutta ja ihmeellistä, sen verran monta vuotta on tätä kouluaikaa heidän kanssaan jo vietetty. Nuorinkin jo kolmannella. Kavereita pyörii taas meillä ja tytöt pyörii kavereillaan :) Muuton yhteydessä on uuden koulumatkan opettelu edessä kaikilla kolmella tytöllä. Bussilla ja/tai pyörällä. Se on vähän jänskää! Mutta kaipa sekin menee ihan hyvin. Isojahan nuo jo ovat.

Muuta? No ei ehkä sitten niin. Eikö tuossakin ole jo tarpeeksi yhdelle kuukaudelle? Odotan lokakuuta. Tai marraskuuta. Sitä että tavarat uudessa kodissa ovat paikoillaan ja lapset rutinoituneet koulumatkoihinsa. Välivaiheet on aina haastavia.

One thought on “Tulvia

  1. Tsemppiä ja siunausta! Välivaiheet ovat tosiaan haastavia. Onneksi tytöt jo vähän isompia!

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.