Monday, you’re too loud!

*Jokin laite* herätti minut keskeltä kummallista unta jossa oli lentokenttiä, biologista sodankäyntiä flunssaviruksella ynnä muuta jännittävää. Hapuilin kännykkääni, vaikkei ääni ihan siitä vierestä tuntunutkaan tulevan. Mutta liian läheltä silti tullakseen tyttöjen huoneesta. Tarkistin kellonajan, 6:30. Darn! Ja kun juuri illalla olin tsekannut, että tosikoinenkin laittoi herätyksen kännykkäänsä vasta seitsemäksi “koska et kuitenkaan nouse vielä puolelta, enkä minä tahdo herätä vielä silloin”. Cobwebit haihtuivat maanantai-unisista aivoistani ja tajusin, että hälyyttävä laite oli tosikoisen rikkinäinen kännykkä eteisen lipastolla. Sängyn vieressä tyttärellä oli varakännykkä, sillä neitonen oli eilen lykännyt kosketusnäyttökännynsä reppuun pahnanpohjimmaiseksi ja tottahan siitä oli sitten näyttö halki!

Nousin hakemaan puhelimen, painelin sen nappeja ja sain lopulta herätyksenkin vaikenemaan. Kännykkä kourassa palasin sänkyyn ihmettelemään, miksi ihmeessä se soi, vaikka ihan varmasti sen piti olla kokonaan sammutettu. Siitä oli illalla otettu sim-kortti pois, eikä sitä satavarmasti käynnistetty uudestaan akun paikalleen laittamisen jälkeen. Pääsemättä ajatuksessa sen pitemmälle, vaivuin takaisin uneen odottamaan oman kännykkäni soimista. Mutta kuinka ollakaan, tuo kummallinen kännykkä alkoi uudestaan pitää meteliä. Yritin epätoivoisesti sammuttaa laitetta kokonaan, mutta se ei vaan tahtonut sammua. Hiljeni sentään taas. Hetkeksi. Lopulta nyhdin siitä takakannen auki ja irrotin akun.

Tasan seiskalta soi oma kännykkäni ja muutaman minuutin viivyttelyn jälkeen nousin sängystä, laitoin tosikoisen kännykkään akun takaisin ja painuin suihkuun. Arvoin itselleni vaatteita – jenkeistä ostamani kiva mekko oli sittenkin vähän liian lyhyt käytettäväksi pelkkien sukkahousujen kanssa, ainakin asiakkaalle mennessä – ja päädyin jälleen näyttämään lähinnä teiniltä farkkuleggareissani ja lyhyessä mekossani, ja vedin jalkaani uudet ihanaiset kenkäni. Kun se pahuksen kummituskännykkä alkoi yhtäkkiä taas pitää jotain mekkalaa! Eikö sitä pahuksen vempelettä saa kiinni ollenkaan?! Revin siitä jälleen akun irti, tungin palaset käsilaukkuuni ja sonnustauduin ulos sateeseen.

Autopilotilla suuntasin Kehä-kolmoselle ja kohti Hämeenlinnanväylää. Jolle en tänään löytänytkään ollenkaan; liian myöhään huomasin liikennejärjestelyiden muuttuneen ja liittymä meni jo. Arvoin vaihtoehtoja ja päätin ajaa Vihdintietä, epäillen ehtimistäni. Ihmeesti olin kuitenkin asiakkaalla aivan kreivin aikaan. Olen onneksi oppinut lähtemään liikenteeseen yleensä ennemmin liian aikaisin kuin yhtään liian myöhään. Mutta tekniikka… To make a long story short: Monday.

funny pictures - Gawd! Can you please turn down  the Monday!! I'm trying to ignore it!!

I can’t even hear my thoughts, ’cause Monday is too loud!

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.