Randomly geek

Viikko alkoi esikoisen vanhempainvartilla, tai mikä se on, kolmikantakeskustelu? Ope, minä ja tytär kuitenkin ja vartti aikaa setviä miten koulussa menee. Ope kaiveli äikän ja matikan tasotestien tuloksia ja tytär istahti ilokseni syliini keskustelun ajaksi. Saatiin kulutettua vartista ehkä noin 8 minuuttia vähän väkiseltään, sillä opettaja totesi tyttöni koetulosten olevan luokan kärkitasoa ja tytön olevan muutenkin ahkera, aktiivinen ja tunnollinen oppilas, joka menestyy kaikissa aineissa tasaisen hyvin. Eikä minulla lisättävää, näin se kotonakin näyttäytyy. Mikäs siinä oli äidin hymyillessä :) Keskiviikkona on vuorossa tosikoinen ja jos vanhat merkit paikkansa pitää, ei tarvitse hymyn hyytyä silloinkaan.

Tein päivän töitä kotona ja lounasbreikilläni pyrähdin käväisemään Jumbossa. Syksy tuntuu kuluvan aika reissaavissa merkeissä; milloin Oulussa, milloin erilaisten ajomatkojen päässä kotoa, ja perjantaina lentokoneen nokka on kohti jenkkilää. Elämäni ensimmäistä reissua siihen maanosaan. California calling ;) Ihanaan lämpöön! Disneylandiin! Niin, ja olisi siellä sitä SharePointiakin konferenssin muodossa pitkät päivät. Havahduin viikonloppuna siihen, että tarvitsen adapterin jos aion saada erinäisiin gadgetteihini virtaa silläkin puolella rapakon. Sellaisen siis hain tänään itselleni Jumbosta. Plus esikoiselle läjän sukkia. Mihin lie kaikki kadonneet taas. Sängyn alta olisi ehkä voinut löytää parin tai kaksi, sieltä yhdet “kadonneet” verkkaritkin tänään löytyivät.

Iltapäivästä aloin vihdoin “tuunata” tätä “uutta” duuniläppäriäni hieman. Johan tämä on ollut käytössä jonkun viikon, ja suurimmaksi osaksi ihan asennettua ja työkelpoimen, mutta muutama pieni juttu tässä on odottanut säätöä. Kaivoin netistä blogiartikkelin, jossa eräs samanlaisen läppärin omistaja luettelee vinon pinon ajureita, jotka tarvitaan erilaisten toiminnallisuuksien (kuten kosketusnäppäinten, tpm-sirun, ulkoisten kaiuttimien jne.) aktivoimiseksi. Ja erikseen vielä kaivoin sen yhden fixin, joka aktivoi Fn-näppäimen. Ihan oikeesti! Näinä hetkinä toivoisi että voisi tehdä työnsä omenalla. Mutta tiettävästi Visual Studiosta ei ole omppuversiota eikä SharePointiakaan voi hostata sillä. Joten minähän sitten asentelin.

Omenasta noin muutoin. Miesystäväni tykkää Applesta, koska se vaan toimii. Ja pakko myöntää, niin toimii. Ja onhan niissä monta coolia featurea! Kuten vaikkapa se mikäseonkaan sellainen kosketushiiri, jota voi MacBookin kanssa käyttää kosketusnäyttömäisesti, swipeaten ruutua sun muuta. Sellainen olisi aika pahuken kätsä esimerkiksi Windows kasin kanssa, kuten tänään totesin kun viimein sain aikaiseksi asennella sen Virtual Boxilleni. Mutta voikos kukaan enää valmistaa edes vastaavaa vaikkapa tähän Win8-käyttöön? Tuskin edes mitään vastaavaa ilman että Apple sues even their pants off!

Kaksi asiaa, joiden takia en tällä hetkellä käytä edes iPodiani (sen lisäksi että Creativessani on näyttö ja menu, joita ei iPod Shufflessa ole): 1) hypetys ja 2) patentit. Minulla ei koskaan ollut Leviksiä, edes silloin nuorena kun ne oli “must”. Minua otti päähän hypetys niiden ympärillä ja se että kaikilla oli Levikset ja jos ei ollut ei ollut cool. Olin mieluummin vähän individualisti kuin cool. Eikä lapsillani ollut koskaan Reimatecejä. Samasta syystä. Liika hypetys tai popularismi tai kansansuosio tai “tämä on se ainoa ja oikea”-mentaliteetti saa minut näkemään punaista ja kulkemaan toiseen suuntaan. Mihin vain toiseen suuntaan. Friscoihin. Travalleen. Androidiin. Kunhan ei siihen jota kaikki palvoo ajattelematta. Patenttiasiaan en viitsi tässä mennä. Sanottakoon vain etten ole patenttilakifani.

Ja entäs tuo naamakirja sitten. Jos nyt puidaan niin puidaan sitten kaikki. Yleisesti ottaen en ole mikään järin kriittinen muutosten suhteen – muutos on ainoa tie eteenpäin. Mutta rehellisesti sanoen naamakirjan viimeisin käyttismuutos sukettaa. Se Tickeri siinä oikeassa laidassa ärsyttää, jos sivu on yhtään pitempään auki. Ja pahuksen fese alkoi ilmoittaa sijaintini statuspäivitysteni yhteydessä ilman lupaani – ja teki sen vielä väärin sillä se jämähti Ouluun sen jälkeen kun kerroin olevani Oulun lentokentällä. Viikko sitten. Näytän kai minä siellä silti aika aktiivisesti olevan, mutta mielennurkassani keikkuu ajatus koko fb-tilini sulkemisesta. Vaan kun siinä on ne hyvätkin puolensa! Saa nähdä koska vaakakuppi keikahtaa, vai keikahtaako.

Nimittäin fesestä irrottautuminen aiheuttaisi eräänlaisen SoMe-erakoitumisen. En ole oikein vielä osannut päättää onko Google+ lintu vai kala vai ehkäpä matelija; se tuntuu vielä epämääräisemmältä kuin Facebook. Ja Twitterissä on niin paljon kohinaa että pää suhisee. SoMen, tai sanotaanko nyt vielä kuitenkin nimenomaan naamarikirjan, hyvä puoli kun on sen tuoma pseudo-sosiaalisuus mm. yksinäisiin kotityöpäiviin. Voi jakaa ajatuksia ja puhua puutaheinää ja lukea uutisvirtaa. Siis ihan oikeita uutisia. Niitä joita kaverit on poimineet – ja tietty jakaa omia poimintoja – ja Usarin, Hesarin, Slashdotin, Afterdawnin jne. virtoja. Onhan ne Twitterissäkin, mutta FB:llä on uudistuksesta huolimatta kivempi UI kuin missään tietämässäni Twitter-lukijassa.

Menipäs tämä nyt geekkeilyksi. Geek mikä geek. Mitähän minä oikein lauantaina geekkeilin kun edellä ruodittuun naamakirjaankin siitä piti mainita ja vieläpä hassusti, kiitos juuri sillä hetkellä tökkineen mobiilinäytön.  Kaipa minä säädin tuota Galaxy Tabiani. Toivottavasti tämä geek on jonain päivänä Greek. Tai todennäköisesti Greek geek :P Sillä mihinkäs sitä seepra raidoistaan…

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.