Mietepinon purku

Kaikenlaisia hajanaisia aatoksia ja havaintoja on ollut mieli kirjoittaa moneenkin kertaan jo, mutta koska en ole päässyt niin pitkälle ikinä, niitä mietteitä on jo pino. Jos nyt purkaisi pinon, auringonpaistaessa ulkona täydeltä terältä sään ollessa lähes kesäisissä lukemissa, mutta meidän porukan luuhatessa sisällä, jaksamatta aamupesulle saakka edes vielä. Lapset pelaa Ice Agea pleikalla ja minä niistän nenääni kipeäksi. Jo luulin flunssan hellittäneen kun kurkkukaan ei ole enää kipeä, mutta sepä vain on muuttanut muotoaan.

Sillon kun lapset oli pieniä, ne heräsivät noin seiskaan mennessä arkena ja vapaana, ja kaikki tällaiset erikoisjutut kuten aamupalan tuominen sänkyyn – niiden äitienpäivälahjojen antamisesta puhumattakaan! – oli niin jännittävää, että vähintäänkin siksi piti herätä oikein aikaisin, joten sen aamupalan sai sänkyyn monta tuntia ennenkuin oikeastaan olisi halunnut herätäkään. Toista se on nyt, kyllähän he niiden lahjojensa antamista odottivat, mutta silti sain aamulla huikata kymmenen maissa että kohta kyllä nousen. Eikä ne itsekään siinä vaiheessa olleet olleet hereillä paljon tuntia pitempään.

Torstaina olin tyttöjen kanssa illalla pyöräilemässä, käytiin tuossa Haltialassa. Tosikoinen löysi sieltä luokkakaverin ja muutaman muun kaverin, joiden kanssa livahti sieltä (toki luvan pyydettyään) omille teilleen “kartsille”, mikä stadilaisen mutsin korvaan kalskahti vähän pahalta, että millekä kartsalle te muka?! Esikoinen siitä vierestä suomensi tuon minulle, kun ei pikkusiskonsa tohkultaan hogannut hämmennystäni. Tytöt tuntee tämän seudun jo paljon paremmin kuin minä.

Esikoisen kanssa jäätiin vielä ihmettelemään lampaita ja syömään vähän iltapalaa. Ensimmäinen terde-fresitakin tuli siinä juotua, joskin huopaan kääriytyneenä. Tytär ihmetteli palelemistani, itse kun oli pelkässä kollarissa eikä kuulemma ollut yhtään kylmä ja minulla sentään ennestäänkin takkikin päällä. Minä nyt vaan olen vilukissa. Sitä paitsi, olin silloin jo tässä flunssassani.

Perjantaina sain saatella siskoni naimisiin :) Jos jostakusta parista voi todella sanoa että siinä on tasapainoinen ja seesteinen pari, täydellinen suorastaan, niin siskostani ja tuoreesta miehestään! Siinä vaiheessa kun maistraatin jälkeen naamakirjasta bongasin heidän relationship statustensa muutoksen, ja siinä näkyi myös kuvia heistä yhdessä, tuli hetkeksi ilon kyynel silmään, työpäivän kiireen keskellä.

Työpäiväni perjantaina oli ihan hurjan kiireinen. Kymmentä yli neljän pääsin asiakkaalta lähtemään – hyvin mielin onneksi, sillä olin saanut projektin varsin hyvään jamaan :) – himaan vaihtamaan kamppeita. Kotimatka kesti ja kesti, hirveä ruuhka ja pohdin jo että näinköhän myöhästyn hääillalliselta kun vaan seison ruuhkassa. Lopulta minulla oli kymmenen minuuttia aikaa himassa vaihtaa mekko ja enhanceta meikit ja tsekata että tukka on hyvin, ja sännätä kymmenen sentin piikkikoroillani bussiin. Ja olin illallisella justabout tasan kun piti. Osaan olla nopea tarvittaessa, jopa rikkomatta sukkahousuja ;)

Häitä jatkettiin sitten “nuorison” voimin – hassua, eihän me oikein kukaan enää olla mitään nuorisoa, sisko ja miehensä juuri kolmenkymmenen, mutta me loput sisarukset puolisoinensa (minun miesystäväni ei päässyt mukaan kun oli kipeenä)  taidetaan kaikki olla lähempänä neljääkymmentä kuin kolmeakymppiä. Iik! tuo kuulosti niin pahalta! Vietettiin jatkot pitkän kaavan mukaan sillä pienellä porukalla, skumppaa nautiskellen. Olipa kiva tutustua noihin siskon miehen sisaruksiin puoliskoineen!

Tuosta nopeudestapa johtui mieleeni tämän mietepinon ehkä pohjimmainen miete – ei siksi että se olisi jotenkin pienin juttu vaan siksi että siitä on ajallisesti pisin aika. Nimittäin vappuaaton aattona istuskelin nojatuolissani viimeistelemässä päivän töitä, kellon ollessa ehkä vartin yli kolme, kun puhelin soi. Miesystäväni soitti, että viikonlopun suunnitelmiin tuli pieni muutos, hänen tarvitsee lähteä Tallinnaan työreissulle, lähdetkö mukaan. Laiva lähtee kahden tunnin kuluttua.

Mikäs siinä. Olin juuri ollut painamassa Sendiä meilille, joka viimeisteli sen hetken akuuteimmat työtehtävät, joten ostin liput verkkopalvelusta, laitoin kissoille ruokaa, heitin pari vaatekappaletta laukkuuni ja olin noin vartissa ulkona ovesta. Ehdittiin hyvin satamaan ja laivaan ja vietettiin Tallinnassa ihana ilta. Lauantaina miesystäväni käväisi siellä töissä tekemässä sen mitä piti, minä kuvailin vähän vanhaa kaupunkia, ja tultiin sitten iltapäivällä jo takaisin stadiin vapunviettoon.

Vappu itsessään sujui rauhallisesti kotioloissa. Oltiin miesystäväni luona, tyttärensä oli kotona myös, joten ihan vaan syötiin hyvin ja juotiin hyvin skumppaa ja fresitaa ja vähän viiniäkin tytön mentyä nukkumaan. Vappupäivänä melkein lähdettiin stadiin, mutta aurinko ehti pilveen ennenkuin me liikkeelle, näytti ja tuntui kylmältä, joten jätettiin väliin. Kului se aika kivasti kotosallakin!

Aika kolea on tämä toukokuun alku ollut. Pääsiäisenä oli niin ihanan lämmintä, mutta sitten tuossa välillä sai kyllä palellakin. Nyt näyttäisi taas lämmenneen ja lämpenevän mukavasti. Saa nähdä kuinka pitkään tätä iloa kestää. Juhannus on kuitenkin vielä edessäpäin ;)

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.