Kylmästä kylmään ja takaisin

Pakkasta on jatkunut nyt, mitä sitä nyt on jatkunut? melkein marraskuun alusta asti? Ei enää muistakaan, mutta pitkään. Ainakin kuukauden. Talvivarusteluun on jotenkin jo tottunut tavallaan, vaikkei se siitä sen hauskempaa teekään. Tai no, onhan siinä oma viehätyksensä vetää kunnon talvipopot jalkaan ja untsi päälle vaikka vain kauppareissulle, tai skimbavermeet (joilla en tosin taida koskaan olla ollut rinteessä vaan ostin ne joskus vain ulkoilumielessä) niskaan tallin joulujuhlaan.

Keskiviikkona lähdin töistä itse asiassa kyllä ihan lämpimästä, oli kohtuullisen lämmin sisällä ja autonikin oli jo kolmatta päivää saanut nauttia lämpimästä hallista ja näin ollen minä lämpimästä autosta töistä lähtiessäni. Mutta ulkona oli pakkasta kymmenkunta astetta ellei enemmän, joten vähän hirvitti ajatus jättää auto tuohon pihaan taas pariksi päiväksi seisomaan. Mutta jollen halunnut ajaa Kajaaniin – enkä halunnut – vaihtoehdot olivat vähän niinkun vähissä.

Keskiviikkoiltana nousin siis koneeseen ja astuin siitä ulos Kajaanissa, missä ensimmäinen huomioni oli, että maailma on jonkin futuristisen scifi-leffan tapaan jäätynyt sillä välin kun minä olin lentokoneessa! Tai ehkä se oli vain Kajaani, joka oli absoluuttisen kuura-kuorrutettu koko paikka. Laajalla skaalalla ja ydintään myöten. Minäkin meinasin jäätyä taksitolpan seuraksi kunnes tajusin, että eihän minun ulkona sitä pirssiä tarvinnut venata.

Minä en matkustele työn takia tai lomillakaan mitenkään ihan hirveästi, mutta muutaman kerran vuodessa jonnekin kuitenkin. Ja nyt täytyy sanoa, että Kajaani oli ehdottomasti ensimmäinen paikka, jossa ei ollut takseja tolpalla odottamassa Stadin-koneen laskeutumista, vaan ihan joutui soittamaan paikalliseen taksikeskukseen, jonka numero sen sijaan oli (toisin kuin yleensä missään) oikein hyvin esillä siellä täällä. Ja taksille annettiin sitten tilaajan nimi eikä tilaajalle numeroa, jota ei kuitenkaan voi muistaa. Kätsää.

Matkalla hotellille ihastelin jokirannan maisemia, jotka oli valaistu oranssein isoin valoin. Todella upeeta, kaikki mahdollinen paksun kuuran peitossa ja komeasti valaistuna! Tuo tekee kaupungista talvikaupungin. Helsinkihän sitä ei ole. Helsingissä talvi on pakkasellakin nuoskaa ja silkka pimeä kaaos. Siis ei kaamos edes, vaan pimeä, ja lumesta kaaos.  Tuumasin että jokiranta pitää käydä kuvaamassa, ja niinpähän eilen työpäivän jälkeen sitten kävinkin. Kreivin aikaan ehdin hollille kameran kanssa, tänään oli jo kuura lentänyt tuulen mukana, öö, jonnekin.

Kajaanissa ei ollut lunta nyt kuin murto-osa siitä mitä täällä, ihan päälaellaan tämä lumitilanne. Siellä ei kuulemma suksetkaan mene kaupaksi tänä talvena, kun taas minä olen jo pudonnut laskuista sen suhteen kuinka moni kaveri on jo feissarissa ilmoittanut ostaneensa nyt sukset “ja pitäisi hiihtääkin? millonkahan viimeksi?!” Tänään lähtiessäni siellä tippuili taivaalta kristallihitusia, itse asiassa ihan samanlaisia kuin nyt täälläkin. Mutta pakkasta siellä oli tuplat.

Palasin sieltä Kajaanista kotiin tänään sellaisella Finncomin sillipurkilla. Mennessä kone oli ihan kunnon kokoinen Finskin kone, joka oli ihan täysi, kun edellinen lento oli peruttu. Olin olettanut vanhan kokemuksen perusteella saavani meno-lennolla jonkun sämpylänjämän ja jääväni ilman sitten paluuulennolla, mutta menikin sitten ihan toiste päin. Finski ei tarjonnut muuta kuin kahvia ja sitä sen sellaista, kun taas Finncom tarjoili sämpylät ja glögit ja Mariannet.

Vähän jänskäsin kotiin tullessani, miten mahtaa sen armaan Hondani akun laita olla. Käväisin ylhäällä moikkaamassa tyttöjä ja siskoani ja kuulemassa “shhh!!” kun kehtasin puhua Autot-elokuvan päälle, ja piipahdin autoa starttailemaan. Ja riemastuin kun se jopa lähti käyntiin! Heitin vielä illan ratoksi sillä sellaisen parinkymmenen minuutin lenkin, niin jospa se siitä käynnistyisi huomennakin… Onneksi se saa taas ens alkuviikon seistä päivät lämpimässä.

Kyllä minä odotan jo pääsyä lämpimään… Pari kuukautta pakkasta ja lunta vielä. Mutta sitten melkein kaksi viikkoa mutsin tykönä Kanarialla. Haaveet vie jo sinne…

One thought on “Kylmästä kylmään ja takaisin

  1. Ihania nuo sun Kajaani-kuvat! Mun pitäisi varmaan tainnuttaa itteni jollain, että minut saisi noihin pieniin lentsikoihin!! No, mä pelkään kyllä isoissakin!! Miehen auto oli kaupungilla viikon hyytyneenä. Kävi sitä tervehtimässä käynnistyskaapeiden kanssa mun autolla, mutta piti odotella sään lauhtumista, että lähti käyntiin. Ehti saada jo pysäköintivirhemaksunkin…:(

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.