Skiing in the winter wonderland

On niitäkin päiviä, joina jopa minä nautin lumesta ja pirteästä talvisäästä. Ja tänään oli sellainen päivä. Ei kiirettä minnekään, ei tarvinnut lähteä työkamppeissa minnekään hytisemään vaan saattoi vetää toppikset päälle ja lähteä ulos nauttimaan upeasta lumisesta luonnosta parissa pakkasasteessa, vailla hyistä tuulta.

Olkoonkin, että koska päivänvaloa on vain rajallinen tuntimäärä päivässä ja siihen mennessä kun meidän väki on edes syönyt aamupalan, on niistä jo puolet mennyttä elämää, oli puolilta päivin jo niinsanotusti vähän kiire, että ehti mihinkään päivän valon aikaan. Sitä paitsi sukset piti vielä voidella ennen ladulle lähtöä ja luisto oli loppu, joten vielä oli pakko-reissu Prismaankin edessä. Joten vähän sitten kuitenkin koitin lapsia hoputtaa liikkeelle, mutta omat hermothan siinä vain paloi.

Ei, tyttäriä EI ole helppo saada liikkeelle. Ihan sama minne ollaan menossa, on lähtö yhtä pitkää kuin leveetä. Ensin pitää saada niiden nenä irti milloin telkusta, tietokoneesta, kirjasta, leikeistä, milloin mistäkin. Vaikka ne kuinka välillä valittaa ettei ole tekemistä, silloin kun jonnekin pitäis lähteä, niillä on aina kesken jotain mitä ei vaan voi lopettaa kesken. Sitten pitäisi saada ne pukemaan, mutta silloin tietty toisella on jano, toisella vessahätä, toiselle mikäkin tärkeä asia hukassa…

Siihen mennessä kun tänäänkin viimein oltiin kaikki suksinemme ovesta ulkona, oli pinna minulla karrella taas, joten sitten kun Prismassa esiteltiin xbox kinectiä ja sen sijaan että olisin saanut tosikoisen valitsemaan itselleen ulkoilutakkia (agenda vähän laajeni pukemisvaiheessa) sainkin repiä tyttöjä pelin äärestä kassalle, paloi pinnan lisäksi jo hihatkin…

Mutta ei se mitään, päästiin ulos kaupasta ja pika-voitelin sukset Jumbon parkkihallissa ja ajettiin Paloheinään. Kiukun viimeisetkin rippeet haihtuivat, kun päästiin viimein ladulle, eikä kellokaan ollut kuin hilkun yli yhden. Lunta tippuili hiljalleen. Maailma oli pumpulisen pehmeä ja vitivalkoinen. Aurinko hohkasi matalalla ohuen pilvipeitteen läpi puiden lomsata maalaten taivaanrannan vaaleanpunaiseksi. Valaistus oli satumainen! Tuntui kuin olisi hiihtänyt satumaan halki.

Suunnattiin tyttöjen kanssa jo tutulle 1,8km lenkille, jota viimeksikin hiihdettiin jonkun kerran ympäri. Hiihdettiin ensimmäinen rundi yhdessä, toisella kierroksella minä tuplasin ja rypistin rivakan kolmosen sillä välin kun tyttäret nousivat 1,8:n viimeisen mäen ylös ja jäivät siihen mäen päälle minua odottamaan.

Esikoinen luovutti silloin ja laski alas hiihtomajalle laskemaan suksilla mäkeä, kun taas minä hiihdin tosikoisen kanssa vielä yhden lenkin. Käytiin sen jälkeen juomassa vähän mehua ja haukkaamassa munkkia ja muuta hiihtomajassa. Vieläkin likat halusivat laskea suksilla mäkeä, joten minä heitin lenkin ja toisenkin ihan siinä kentällä, golf-kentän laidalle ja takaisin. Tosikoinenkin teki välillä samanmoisen.

Lopulta oli jo pakkokin lähteä, ruokkimaan kissat, kun lasten isä on viikonlopun poissa, ja leipomaan pipareita. Nyt onkin tytöt väkerrelleet toinen toistaan taiteellisempia pipareita – tavalliset muottipiparit ei ole mitään! – sekä piparkakkutaloa. Osan kerkesivät typyt koristella jo tänä iltana, mutta vielä jäi huomiseksi puuhaa loppujen pipareiden koristelussa ja piparitalon kokoamisessa.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.