Nyt se olis sitten TechEd ohi. Kolme n. 12 tuntista päivää, joihin kuhunkin mahtui kuusi luentosessiota. Eilen oli enää kolme sessiota ja “box-lunch”. Viikkoon mahtui luento-helmiä, todellisia ahaa-elämyksiä ja uusia ideoita, mutta myös metrin verran yli lentänyttä settiä ja se yksi mun kannalta pohjanoteerauskin – joka varmaan jollekin osu ihan kohilleen.

Keskiviikko-iltana käytiin syömässä päivän päätteeksi muutaman suomalaisen kanssa ja tultiin sitten kämpille. Mutta päädyinkin sitten myöhemmin lähtemään liikkeelle uudestaan – tuli se yöelämäkatselmus tehtyä sitten pitkän kaavan mukaan, eli lopulta en nukkunut ollenkaan vaan jatkoin siitä suoraan seuraavaan päivään. Siitä kertyi up-timea sellaiset 41 tuntia ennenkuin kallistin pääni tyynyyn illalla, sillä eilen illalla oli vähän isomman porukan yhteinen illallinen.

Eilen luentojen jälkeen lähdin kaupungille etsiskelemään lapsille jotain tuliaisia, mutten ollut ollenkaan shoppailu-fiiliksellä – tässä on koko viikon flunssa puskenut päälle – enkä oikein tiennyt mitä edes haen. Joten kävelin lopulta U-bahnin asemalle tyhjin käsin, mutta muutama valokuva lisää kamerassani, ihmettelemään, miten se lippu tähän välineeseen oikein ostetaan ja mistä näen miltä laiturilta menee juna oikeaan suuntaan.

Selvisin siitä kunnialla sinne minne pitikin ja menin käymään vielä perinteisellä ruokakauppakierroksella. Jotain suklaata ja suklaatäytteisiä croissantteja ja sen sellaista lapsille, suklaakermalikööri ja hedelmäliköörimixeri itselle 😉 Matkalla siitä tähän kämpille poikkesin vielä vilkaisemaan yhden matkamuistomyymälän siltä varalta että sieltä olisi ihmeen kaupalla löytynyt jotain kivaa tytöille. Sisään astuessani tunsin sadepisaran nenällä, mutta ulos tullessani vihmoi vettä vaakasuoraan päin naamaa. Järisyttävässä tuulessa ja sateessa juoksin sata metriä kämpille ja lysähdin sohvalle.

Illalla syötiin take-away sushia ja meinasin nukahtaa ruokapöytään, joten tuumasin että parempi kai mennä nukkumaan vaan. Oletin kellon olevan vähän päälle kymmenen tai jotain, joten hämmästyin melkoisesti kun katsoin kännykkää ja se olikin vasta varttia vaille ysin! Olin mitä ilmeisimmin väsynyt, joten pää tyynyyn vaan ja uneen. Aamulla oli kuitenkin vielä aikainen herätys lennolle.

Palattiin Suomeen samalla koneella aika monen muunkin suomalaisen TechEd-kävijän kanssa. Lentokentän ankeassa terminaalissa juttu vielä luisti, mutta lento oli kyllä melkoisen hiljainen. On se rankkkaa istua viikko seminaarissa 😉 Vai olikohan se sittenkin joku muu aspekti reissussa joka oli rankkaa 😛

Kotiin tullessa oven takaa löytyi hirvittävä pino laskuja sekä seiskan lahjanumero. En minä sellaista pyytänyt! Enkä kyllä niitä laskujakaan, mutta nehän nyt on välttämätön paha, muodossa tai sitten toisessa, ja minä tykkään kuitenkin paperista. Kontrastina paperin täyttämälle eteiselle jääkaappini oli täysin tyhjä. Tässä vaiheessa lapsetonta viikkoa se on suht normaali jääkaapin tila muutenkin, mutta nyt olin optimoinut syömiset edellisellä viikolla tähän tilaan reissun takia.

Istuin sohvalle avaamaan postin ja koneeni, ja totesin että lienee pakko vaan lähteä kauppaan. Jumbon ruuhkat ei houkutelleet ollenkaan, mutta kun jääkaapissa on enää valo ja lapset on tulossa seuraavana päivänä, ei pikku-Valtsun valikoima vaan riitä. Joten suunnistin rohkeasti Jumboon vaan.

Parkkihallissa vapautuvaa paikkaa odotelessani yksi auto ajoi ohitseni ja kurvasi suoraan eteeni ja vei paikkani. Ja sai osakseen kansainvälisen käsimerkin. Mutta kun toinen tuli vastaan ja oli aikeissa viedä seuraavan paikan nenäni edestä vaikka olin siinä ensin, sai tämä kuski saman stereona. Kuski hämmentyi niin että ampaisi matkaan ja sain paikkani 😀

Kotiin tullessani kohtasin hurmaavan nuoren herrasmiehen näiden parkkihalli-jerkien vastapainoksi. Tulin autolta kotitalon ulko-ovea kohti kaksi ruokakassia vasemmassa ja yksi oikeassa kädessä, avaimet hampaista roikkuen. Oven edessä jotain touhusi tämä nuori herra, joka minut nähdessään säntäsi avaamaan minulle tuon raskaan ulko-oven. Toivottavasti tuo nyt ehkä 8vee säilyttää asenteen aikuiseksi asti 🙂

Nyt on jääkaapissa taas ruokaa, telkusta tulee ihan kiva leffa, jota katselen tässä samalla kun kirjoitan. Kohta laitan vähän kuvia koneelle ja illalla lähden Flamingoon leffaan. Olin kuvitellut meneväni ajoissa nukkumaan, mutta turns out ettei ollut vaikea houkutella minua elokuviin 😀 Nukkua ehtii, no, joskus. Eikä minua nyt väsytä!