Catch SystemOverflowException

Throw new SystemOverflowException(“All inputs disconnected.”);

Kun välillä ei vaan riitä. Ei vaan voi olla yhtaikaa 100% läsnä kummallekin tyttärelle. Eikä aivot aina vaan meinaa jaksaa ottaa vastaan kaikkea mitä niille koitetaan syöttää. Sillon kun tytöt ovat isällään, kaipaan heidän jutusteluaan ja läheisyyttään. Ja kun he ovat täällä, nautin siitä täysin siemauksin. Mutta sitten aina välillä tulee niitä hetkiä kun väsyttää ja liika on vaan liikaa ja minua vaan on liian vähän.

Kyselin esikoiselta yllin (niikö se ymppä/mantsa/bilsa/whateva nykyään oli?) läksyä tuossa ennen iltapalaa. Ensin olin tehnyt tosikoisen kanssa lukuläksyn – melkeinhän tuo lukee, mutta joku viimeinen niitti siitä vielä puuttuu – minkä aikana esikoinen oli pulputtanut koko ajan valitustaan siitä miten pitkä läksykappale hänellä siitä yllistä oli luettavana. Huomionhaku iskee aina kun joudun antamaan jakamattoman huomion toiselle. Näin se menee molemminpäin.

Niin, olin siis ollut tosikoisen kanssa sohvalla aapisensa kanssa ja esikoinen ahtautui siihen reunalle vielä keikkumaan jo omaa läksyään lukiessaan. Minulla on selvästi liian pieni sohva. Tosikoinen siirtyi sitten lukujensa jälkeen pelaamaan Pelikoneessa, siinä sohvanreunalla istuen. Ja minä kyselin niitä yllin läksyjä. “Mikä on Suomen väestöntiheys?” “15 asukasta neliömetr… eikun neliökilometrillä!” “Heh, meillä on tässä nyt tiheys 3 asukasta yhdellä neliömetrillä ja onhan tää aika tiivistä, saati että olis 15,” nauroin. Läksy meni tytöllä kuin vettä vaan, tytöstä polvi paranee – minä en ollut yhtä tunnollinen lukuläksyjen kanssa.

Iltapalalla vielä jutustelu oli leppoisaa ja äidyin jossain vaiheessa heittelemään tytöille, tai lähinnä tosikoiselle, vähän vaikeampia sanoja toistettavaksi, ihan vaan pientä testailua. Esikoinen tietenkin halusi tietää niiden kaikkien merkityksen. Hänellä on vielä ihana tiedonjano, tänään ehdittiin jo käydä läpi vähän Euroopan aatelistoakin. Apua! Wikipedia esiin! “Mitä dermatologi tutkii?” kysyi tytär kun heitin sen sanan toistettavaksi. “Ihon sairauksia. Mistä sä keksit kysyä mitä se tutkii?” “No, kun se on -logi! Kerro lisää erikoisia sanoja!” “Öööh… mun aivot ei enää tuota mitään. Ne meni kiinni.”

Iltapalan jälkeen alkoi taas se päivän vaikein hetki. Tosikoinen halusi iltasaduksi pelata alfapetia, vaikkei vielä oikein lue ja kirjoitakaan, mutta eihän siihen mitään aikaa ollut. Esikoinen ilmoitti, ettei saa tarpeeksi huomiota ja luin pyynnöstä hänelle vähän kirjaa, pitkästä aikaa.  Ja meinasin saada lauseet ihan solmuun, aivojen väsymyksestä. On ollut melkoisia työviikkoja viime aikoina ja mennyt välillä iltatöiksikin, mutta ihan jo 8 tuntia aktiivista aivotyötä uuvuttaa yllättävän paljon. Päälle joojoota joka komentoon hokevat lapset (“en mä halua kuulla joojoo, mä haluan nähdä toimintaa!” “mut eikös se ole epäkohteliasta olla vastaamatta toiselle? ainakin mä vastaan kun sanon joo!”), joihin iskee puheripuli juuri kun pitäisi alkaa nukkua.

Minä menisin mieluusti nukkumaan siihen aikaan kun lapset. Jos vaan olisi joku joka hoitaisi kaiken sen mitä pitäisi vielä tehdä sen jälkeen täällä. Viimeiset työjutut, viimeiset siivoukset (jep, minusta on tullut sen suhteen absolutisti, täällä on joka ilta päällisin puolin siistiä), mitä milloinkin pitää asioita hoitaa (onneksi netti on aina auki, mutta silti teki mieli ärähtää pahasti eräällekin asiakaspalvelijalle, joka hoki koko ajan miten voin tehdä tämänkin netissä, kun minä nyt vaan halusin hoitaa asian ihmisen kanssa! lopulta sanoi minulle “niin, saa tänne siis soittaakin, mutta netissä…”, ja meinasin räjähtää).

Niinniinsiis, miksei niitä mussantunnin lauluja voisi kertoa vaikkapa iltapalalla? Tai jonain muuna hetkenä, kun EI ole nukkumaanmenoaika – kyllä meilläkin niitä idlejäkin hetkiä on! Lapsille se on kuitenkin tärkeää, joten koitan kuunnella toisen laulukavalkadia toisen pulputtaessa ja hyräillessä omiaan samaan aikaan, eivätkä aivoni enää meinaa jaksaa ottaa vastaan saati kaivaa jostain nauhavarmenteiden kätköistä edes sen Alouette-biisin – joka putkahti sieltä pääni mediasoittimeen juuri nyt tätä kirjoittaessani – nimeä. Ja silloin alkaa olla kaikki inputit disconnected ja System.Shutdown lähellä aivojen ylivuodon seurauksena.

Ei se mitään. Nyt on lapset unten mailla ja kohta olen minäkin. Huomenna taas uusin voimin, onneksi on viikonloppu edessä!

Finally{
System.Shutdown(“zzzz”);
}

One thought on “Catch SystemOverflowException

  1. Minä olen suosittu 1) kun tulen töistä, kaikkien pitää saada yhtäaikaa kerrottua päivän kuulumiset, 2) kun tulen ruokakaupasta elikkä halutaan tietää mitä ostin? mitä ruokaa?? 3) jos haluavat rahaa johonkin ostokseen? Muuten saa ollakkin aika rauhassa. Kai se osaksi johtuu siitä, että nökötän tiiviisti aina kotona ja sitten ovat jo niin isoja kaikki, että mä oon semmonen takapakki tällä hetkellä!! :) Hyvää viikonloppua!!

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.