Viime keväänä kun esikoinen tuskaili sitä, miten ystävät jäävät Klaukkalaan kun muutetaan Vantaalle, ehdotin että tytöt voisivat tsättäillä mesessä tai meilailla toisilleen, jos eivät halua aina soitella, tytär kun on aina ollut vähän huono puhumaan puhelimessa. Mutta eipä ottaneet nuo sähköisen viestinnän ehdotuksetkaan tuulta alleen. "No en todellakaan mesetä!" Ja vaikka tyttärellä on ollut meiliosoite – oikeestaan molemmilla on ollut, rekkasin ne gmaililta varuiks jo kauan sitten vaikkei etunimet maan yleisimpiin kuulukaan – ei ole sitä tähän asti halunnut ottaa käyttöön ollenkaan. 

 

Ei kai tuo vieläkään ole innostunut meilailusta, mutta tulipahan tänään kirjautuneeksi ensimmäistä kerta itse sähköpostiinsa gmailissa. Piti nimittäin päästä viestittelemään goSussa ja sitä varten piti aktivoida sähköpostiosoite. GoSu (http://fi.gosupermodel.com) on esikoisen ensimmäinen kosketus netin sosiaaliseen maailmaan. Tähän mennessä on pelaillut pelikoneessa ja satunnaisesti hakenut jotain googlella, mutta jotenkin siihenkin on ollut vastahakoinen. Liekö joku vastareaktio vanhempien addiktiolle?

 

Tiedän että Klakessakin tytär joidenkin luokkakavereidensa kanssa tsekkasi musavideoita youtubesta ja jotain, mutta koskaan meillä ei ollut puhetta facebookista tai muustakaan muutoin kuin että olisi halunnut hoitaa farmiani silloin kun vielä minulla sellainen siellä oli. Joko se on tämä neljäs luokka tai sitten se on tämä siirtymä hiljaisesta Haikalasta Vantaalle viistoista kilometriä lähemmäs Stadia tai mikä ikinä, mutta nyt nämä uudet luokkakaverit ovat puhuneet facebookista ja gosusta sun muista niin että minun ignorantin typynikin kiinnostus heräsi.

 

Naamakirjassakin on kuulemma ainakin jollakin luokkakaverilla profiilia. Minä lienen vähän tiukkis, mutta sanoin tyttärelle, että ikäraja on 13 (vai oliko se 14?) ja sitä ennen en anna hänen luoda profiilia sinne, se on isompien juttu. Aikuisten, jos minulta kysytään. Tytär ei inttänyt vastaan vaan totesi illalla, ettei hän sinne sitten profiilia vielä haluaisikaan koska joutuisi valehtelmaan ikänsä, ja siitä tulisi liian huono olla koska se on väärin. "Mä olen aika tarkka siitä mikä on oikeen ja väärin," sanoi tytär itse. Ja niinhän tuo on aina ollut juu, vahva oikeudentaju ja omatunto.

 

Irc-galleria ei sentään vielä ole tullut puheeksi, mutta inttämättä yhtään vastaan, neiti kysyi seuraavaksi gosusta ja silloin oli myönnettävä, että tämä äiti oli ihan ulalla. Onneksi on google. Se osasi taas auttaa – vaikken ihan tiennyt oliko se kosu vai cosu vai mikä, osasi google opastaa gosun sivuille. Se näytti riittävän viattomalta, joten annoin tyttären pukea itselleen oman avattaren vaikken oikein ollut perillä yhteisön ideasta. Avattaren luotuaan tytär loi itselleen yhteisöön käyttäjätilin, mutta sitten olikin aika mennä nukkumaan, eilen illalla siis.

 

Tyttöjen nukkuessa lueskelin goSun vanhemmille tarkoitetut sivut ja kai se on ihan ok alku tytön virtuaalielämälle. Johan sitä kiinnostuksen heräämistä vähän olin "odotellutkin". Sieltä se nyt tuli. Tänään ihmeteltiin yhdessä sitä vähän lisää sen jälkeen kun tytär oli ensin pelannut mallinsa kuvastomalliksi ja oli siitä jo ihan onskuna. Laittoi siellä ensimmäisen random-kaveripyynnönkin, ja kun koitin ehdottaa että ainakin alkuun ottaisi kaveriksi vain niitä luokkakavereitaan jotka jo tuntee, ei ollutkaan niin helppo perustella kymmenvuotiaalle "miksi", pelottelematta mutta kertomalla silti vaarat.

 

Nyt on siis äippä vaan vähän ihmeissään. Mitenkäs nämä säännöt tuollaisten käytöstä oikein luodaankaan? Toisaiseksi mennään sillä että konehan on yhteinen ja olkkarissa, ja yhteisössä seikkailu vastaavilla aikarajoilla rajttu kuin pelaamisetkin. Mutta en minä aina ole täällä vahtimassa. Onneksi nyt puhutaan esikoisestani, joka on tyttäristäni se sensible ja varovaisempi. En uskalla edes ajatella missä liemessä jonain päivänä olen tuon nuoremman fiksun mutta yltiöpäisen tuulihattuni kanssa.