Äiti ja äidin tytöt

Sitä on ollut äiti kohta kymmenen vuotta. Ei uskoisi! Aika on loppujen lopuksi kulunut ihan hirveän nopsaan. Tänään havahduin laskemaan, että esikoisenihan on jo lähempänä täysi-ikäisyyttä kuin syntymäänsä. Voi hurja! Ja tosikoinenkin aloittaa syksyllä koulun, joten tällä viikolla on ollut viimeistä metsäretkeä ja viimeisiä äitienpäiväkahveja päiväkodissa. "Teistä tuntuu varmaan hassulta, kun ei kohta tarviikaan enää viedä ja hakea ketään päiväkodista," tuumaili tosikoinen eilen autossa matkalla kotiin. Kyl vaant tuntuu joo, tosin myös helpottavalta.

Äitienpäivän lähestyessä tuntuu lasten focus olevan ihan vallan äidissä ja äitienpäivälahjoissa. "Mä sain sun äitienpäivälahjan valmiiks, se pitää enää silittää," ilmoitti esikoinen eilen. Ja tänään update lahjan statukseen vielä: "Tänään sain valmiiks sille pakkauksenkin." Ja tosikoiselta sain jo tänään niillä päiväkodin kahveilla vaaleanpunaiseen kreppipaperiin käärityn lahjan: "Äiti sä saat päättää avaatko sen heti vai vasta sunnuntaina." Avaan vasta sunnuntaina 🙂 Paketti odottaa tuossa yöpöydälläni.

Vähän niinkun pari äitienpäivälahjaa olen jo saanutkin. Tänään tosikoinen pipersi pikkuisen rasian paperista ja antoi minulle etukäteislahjaksi. Ja toissapäivänä kumpikin lapsi julisti ruuan hyväksi – niitä päiviä ei muuten näe liian usein että kummallekin maittaisi 😀 Ja eilen vähän ennen iltapalaa esikoinen tyrkkäsi takataskuuni lapun, jonka sain katsoa vasta iltapalalla. Lappu oli ehkä parasta mitä olen ikinä saanut! Esikoinen oli kirjoittanut siihen näin:

"Äiti

Yksi ihminen on paras päällä maan

ei kukaan muu niin paljon rakkautta hohda kuin hän

voi hänelle tärkeät salaisuudet kertoa.

Hän on paras päällä maan.

Kuka on tuo ihminen

hän äiti rakas on.

Äiti rakastan sinua"

Siinä tuli tippa linssiin ja monta kertaa illan aikana, kun luin lapun uudestaan ja uudestaan. Äitiyden tähtihetkiä 🙂 Ihanaa vastapainoa niille hetkille kun saa tuntea itsensä jätesangoksi – tärkeä tehtävä tosin sekin.

Samaisella iltapalalla tyttäret kyselivät toisiltaan kertolaskuja, tai enimmäkseen tosikoinen isosiskolta. Minä kysyin väliin vähän niinkun molemmilta tai en kummaltakaan, jotta mitähän olisi tosikoinen kertaa esikoinen. Esikoinen suoritti laskutoimituksen salamannopeasti pettämättömällä matikkapäällään: "Rakkaus!" Eipä paljon paremmin voisi sitä laskea. On ne vaan maailman ihanimmat ja rakkaimmat nuo omat tyttäret ❤