Aika aina vaan tuntuu kuluvan nopeammin. Juuri tänään kampaajan kanssa puhuttiin, miten tuntuu kuin etenkin lokakuu olisi jotenkin jäänyt välistä kokonaan. Vastahan oli syyskuu ja melkein vielä kesä. Nyt on jo joulukuu. Marraskuun kyllä tunsi nahoissaan, kiitos pimeyden ja kylmän ja märän, mutta lokakuu vähän niinkun vaivihkaa vain katosi jonnekin.

Pimeästä ja märästä puheen ollen, sitä se oli aamu tuossa tiistainakin, kun ajelin Lahteen pariksi päiväksi. Hirvittävän väsyneenä, mistä lie syystä 😉 ja olin oikeasti nukahtaa rattiin motarilla. Ikinä en ole ennen ollut niin lähellä nukahtamista, ravistelin päätäni vähän väliä pysyäkseni hereillä, ja olin onnellinen jokaisesta valosaaste-pätkästä matkan varrella – ettäs kutsuvatkin katuvalaistusta valosaasteeksi! Jäin Lahteen yöksi suorastaan, ihan vaan ettei tarvitsisi toista aamua perätysten ajaa siinä pimeydessä. Ja palelin seuraavana päivänä nahkarotsissani, kun yön aikana tulikin pakkanen.

Tänä aamuna maassa olikin vaihteeksi ihan ajatuksen verran lunta. Ehkä yksi kerros lumihiutaleita, mutta sen verran, että heijasti vähän valoa eikä pimeys ollut niin läpitunkeva. Mutta ainakin stadissa nousi päivän aikana lämpötila taas nollan yläpuolelle, ja matka illalla kiipeilemästä kotiin oli jälleen pimeä, aina tähän kotinurkille saakka. Täällä vielä mittari sinnittelee nollassa ja hiutaleet maassa.

Viime sunnuntaina alkoi sitten se lähtölaskenta jouluun ja kalenterin avaaminen. Pieni paniikki yritti iskeä, kun piti löytää joulupukki-taskukalenteri (jonka "avaaminen" aloitettiin kuitenkin vasta tiistaina joulukuun eka päivä) jostain tuolta autotallista – mies löysikin 🙂 – ja ehtiä jossain välissä ostaa siihen niitä pikkujuttujakin. Mutta ne on tärkeitä juttuja lapsille. Niinkuin muutkin joulujutut, joita en vaan ole ehtinyt enkä jaksanut vielä laittaa esille sähkökynttelikköä lukuunottamatta. Ja piparit ja sen sellaiset. Ehkä ne vielä ehtii. Jouluna sitten viimeistään.

Joulu uhkasi jotenkin päästä ihan vallan yllättämään taas. Näköjään kuitenkin aina jossain määrin herään tässä joulukuun alun tietämillä, sillä nyt on sentään jo taju siitä, että joulu on oikeasti lähellä, joulukortit odottamassa lähettämistä (umh, kirjekuoret ja postimerkit pitää muistaa ostaa) ja ensimmäsiet lahjatkin ostettu. Tilasin koko perheelle lahjaksi PlayStation3:n. Ja tietty siihen SingStaria parikin levyä ja pari muutakin peliä. Siinä se tämä joulu melkein onkin. Huomenna shoppaan loput – se kutakuinkin lukee kalenterissani 😀 Shoppailu-varaus kaiken juoksemisen keskellä.

Odotan oikeasti jälleen joululta eniten vaan sitä olemista ja yhdessäoloa kotosalla. Ja nukkumista. Univelkaa on ehtinyt kertyä vaikka kuinka, mutta mikäs Duracell-pupun pysäyttäisi? Jouluna ehtii ladata akut taas.